E 96/2017 vp Valtioneuvoston selvitys: EU:n kehittäminen; institutionaaliset kysymykset
Eduskunnan talousvaliokunta on pyytänyt VATT:lta asiantuntijalausuntoa valtioneuvoston selvityksestä: EU:n kehittäminen; Institutionaaliset kysymykset; Tehokkaampi ja demokraattisempi päätöksenteko EU:n energia- ja ilmastopolitiikan alalla (E 96/2017 vp).
Asiantuntijalausunto eduskunnan talousvaliokunnalle
Lausunnon diaarinumero: VATT/216/07.01/2019
Valtioneuvoston kanslia on valmistellut muistion (VNEUS2019-00375), jonka aiheena on tehokkaampi ja demokraattisempi päätöksenteko EU:n energia- ja ilmastopolitiikan alalla.
Valtioneuvoston selvitystä käsiteltiin Talousvaliokunnan kokouksessa 20.9.2019. Asiantuntijana paikalla oli VATT:n johtava tutkija Marita Laukkanen. VATT:n kirjallinen lausunto on toimitettu jälkikäteen.
EU:n energiaverotuskehys perustuu kuitenkin SEUT-sopimuksen 113 artiklaan, jossa määrätään, että neuvoston päätöksenteko tapahtuu yksimielisesti. Komission energia- ja ilmastopolitiikkaa koskevassa tiedonannossa ehdotetaan, että EU luopuisi energiaverotuksen päätöksenteossa yksimielisyyden vaatimuksesta ja siirtyisi tavalliseen lainsäädäntöjärjestykseen, jolloin päätös tehtäisiin määräenemmistöllä.
VATT katsoo, että tiedonannon mukaisesti nykyinen energiaverodirektiivi mahdollistaa jäsenmaille energiaverotuksen hyödyntämisen ilmastopolitiikan välineenä, mitä Suomi on hyödyntänyt, mutta direktiivi ei ohjaa tähän. VATT katsoo, että sekä liikenteen että myös lämmityksen osalta olisi tärkeää EU:n tasolla varmistaa ympäristöverojen minimitasojen vahvistaminen sekä siirtyminen energiasisällön ja hiilidioksidipäästöjen verotukseen. On syytä muistaa, että vain suurimmat teollisuuslaitokset kuuluvat päästökauppaan, ja kansallisella vero-ohjauksella on siis rooli myös teollisuuden polttoainekäytön päästöjen vähentämisessä. VATT katsoo, että päästökauppa ja energiaverotus ovatkin pääsääntöisesti toisiaan täydentäviä toimia.
Tiedonannossa tuodaan esille erilaisia tarpeita uudistaa energiaverodirektiiviä, joka on peräisin vuodelta 2003. VATT yhtyy komission kantaan, jonka mukaan direktiivi ei ohjaa riittävän tehokkaasti kohti vähäpäästöisiä energialähteitä ja energiatehokkuutta.
VATT katsoo, että energiaverodirektiivin uudistamisella EU:n energia- ja ilmastotavoitteita tukevaksi olisi luultavasti paremmat mahdollisuudet onnistua, mikäli yksimielisyyden vaatimuksesta luovuttaisiin ja siirryttäisiin tavalliseen lainsäädäntöjärjestykseen, jolloin päätös tehtäisiin määräenemmistöllä.
Tiedonannossa on tuotu esiin huoli kilpailuvääristymistä, joita erilaiset sektori- ja yrityskohtaiset energiaverohelpotukset saattavat aiheuttaa. VATT tuo esiin, että tällaiset kilpailuvääristymät saattavat heikentää markkinatalouden toimintaedellytyksiä ja talouskasvua.
Lisäksi keskustelussa on nostettu esiin huoli siitä, että ilmastopäästöjen vähentäminen hinnalla millä hyvänsä köyhdyttää Suomen. VATT painottaa, että ilmastopolitiikan kokonaisuus on tärkeää miettiä niin, että päästöjen vähentäminen toteutuu kustannustehokkaasti eli kokonaisuuden kannalta pienimmin mahdollisin kustannuksin. Kustannustehokkain tapa vähentää päästöjä on hinnoitella päästöt päästökaupan tai hiilidioksidiveron avulla. EU:n päästökaupan laajentaminen ja energiaverotuksen päästöohjauksen kehittäminen yhdenmukaisesti palvelisivat juuri tätä tavoitetta ja huolehtisivat samalla siitä, että eri EU-maissa toimivilla teollisuuslaitoksilla olisi hiilidioksidin hinnoittelun kannalta yhtäläinen kustannuskilpailukykytilanne. VATT huomauttaa myös, että päästövähennyksiä saavutetaan myös energiatehokkuuden parantumisella, mikä samalla parantaa myös teollisuustoimijoiden kustannuskilpailukykyä. Erityisesti prosessipäästöjen osalta myös uusilla innovaatioilla on tärkeä rooli. Päästöjen vähentäminen ja talouskasvu mahtuvat kuitenkin rinnakkain. Parhaat tulokset saavutetaan, jos päästöjen hinnoittelun lisäksi tuetaan yritysten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa.
Keskustelussa on nostettu esiin myös hiilidioksidipäästöjen tällä hetkellä varsin erilainen hinta päästökaupassa ja Suomen energiaverotuksessa. VATT tarkentaa, että Suomen kansallisen hiilidioksidiveron laskentaperusteena oleva hiilidioksiditonnin arvo on vuonna 2019 lämmitys- ja työkonepolttoaineiden osalta 53 euroa tonnilta, ja liikennepolttoaineiden osalta 62 euroa tonnilta. Hinta on siis hieman yli kaksinkertainen viime aikoina toteutuneisiin päästöoikeuden hintoihin verrattuna.
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT
Anni Huhtala
ylijohtaja
Marita Laukkanen
johtava tutkija, tutkimusohjaaja
Marita Laukkanen
Lausunnot
Tiedote
