Mihin perintöveroa tarvitaan?

Suomen, Ruotsin ja Norjan verojärjestelmät ja instituutiot muistuttavat toisiaan. Lisäksi ainakin Suomessa seurataan tarkasti Ruotsin ja Norjan veroratkaisuja. Perintö- ja lahjaveron (jatkossa perintöveron) suhteen maat ovat viime vuosina kuitenkin kulkeneet osittain omia polkujaan.

Suomessa perintöveroon on tehty vain pieniä muutoksia viime vuosina. Ruotsi sen sijaan poisti perintöveron vuonna 2005. Norja luopui perintöverosta vuoden 2014 alussa ja laajensi samalla luovutusvoittoveroa. Molemmissa maissa perintöverosta käytiin kiihkeää keskustelua ennen veron lopullista poistamista.

Suomessakin perintöveron oikeutuksesta osana verojärjestelmää keskustellaan. Perintöveron vastustajat arvioivat veron haittaavan yritysten sukupolvenvaihdoksia ja olevan ongelmallinen, koska veron maksamiseksi saatetaan joutua realisoimaan omaisuutta. Nämä olivat keskeisiä argumentteja myös Ruotsissa ja Norjassa.¹

Perintöveron puolustajat vetoavat muun muassa siihen, että perintövero täydentää muun verotuksen tulonjakotavoitetta tai siihen, että se paikkaa luovutusvoittoverotuksen aukkoja. Nekin, jotka pitävät perintöveron säilyttämistä perusteltuna, tuntuvat olevan sitä mieltä, että veroa tulisi jollakin tavalla uudistaa.

Tarkastelemme tässä kirjoituksessa perintöverotusta taloustieteen näkökulmasta. Perintöveroa ja sen vaikutuksia ei kuitenkaan kannata tarkastella yksinään, koska perintöverolla on kiinteä yhteys luovutusvoittoverotukseen. Esitämme ensin yleisiä huomioita perintö- ja luovutusvoittoveron asemasta verojärjestelmässä. Sen jälkeen kuvaamme lyhyesti Suomen perintö- ja luovutusvoittoveron pääpiirteet ja arvioimme verojen kannustinvaikutuksia. Lopuksi pohdimme, miten perintövero täydentää luovutusvoittoveroa ja onko perintöverolla myös itsenäinen, luovutusvoittoverosta riippumaton rooli osana verojärjestelmää.

Perintö- ja luovutusvoittovero osana verojärjestelmää

Verojärjestelmän ensisijainen tehtävä on rahoittaa julkisia palveluja ja tulonsiirtoja. Lähes kaikki verotuksen muodot kuitenkin vaikuttavat yritysten ja kotitalouksien käyttäytymiseen. Ne vähentävät vaihdantaa ja tuotantoa ja aiheuttavat siten hyvinvointitappioita. Siksi pelkästään jonkin yksittäisen veron haitallisuus ei yksin riitä veron poistamisen perusteeksi.

Jotkin verolajit ovat kuitenkin haitallisempia kuin toiset. Ei siis ole yhdentekevää, millä tavalla verotulot kerätään. Jotta verotus aiheuttaisi mahdollisimman vähän hyvinvointitappioita, veropolitiikassa tulisi pyrkiä siihen, ettei taloudenpitäjien päätöksentekoa ohjattaisi ilman hyviä perusteita. Lisäksi veropolitiikan tulisi olla ennustettavaa ja verorasituksen jakautua oikeudenmukaisesti.

Luovutusvoittovero on osa tuloverojärjestelmää ja siinä sen rooli on täydentää muuta pääomatuloverotusta. Sijoituksen tuotto voidaan saada joko osinkoina tai korkotuloina tai omaisuuden arvonnousuna. Jos osinkoja tai korkoja verotetaan pääomatuloverotuksessa, mutta arvonnousua ei, verotus kannustaa kanavoimaan pääoman tuoton arvonnousuksi.

Toisaalta varallisuus saattaa siirtyä omistajalta toiselle myös lahjana tai perintönä. Näitä varallisuuseriä verotetaan maasta riippuen joko jätetyn perinnön (jäämistövero) tai saadun perinnön mukaan (perintöosuusvero). Kummassakin tapauksessa vero kohdistuu tietyn verovapaan osuuden jälkeen koko varallisuuteen, ei ainoastaan sen arvonnousuun.

Kun omaisuutta annetaan lahjana tai jätetään perintönä, perintövero ja luovutusvoittovero yhdessä määräävät, millä tavalla varallisuuden arvonnousu tulee verotetuksi. Yksi vaihtoehto on se, että perinnön jättäminen aiheuttaa perinnön jättäjälle veronalaisen luovutusvoiton. Näin on esimerkiksi Kanadassa, jossa perinnön jättäjän katsotaan luovuttaneen omaisuuden sen käyvästä arvosta juuri ennen kuolemaansa. Mahdollinen luovutusvoitto lisätään perinnön jättäjän tuloihin ja siihen kohdistuu luovutusvoittovero samaan tapaan kuin omaisuuden myyntiinkin.

Jos perinnön jättäminen tai lahjan antaminen ei realisoi luovutusvoittoa, verojärjestelmän tulee erikseen yksilöidä, miten saajan luovutusvoitto lasketaan, kun hän aikanaan myy omaisuuden. Yksi vaihtoehto on, että saaja vastaa omaisuutta myydessään myös edellisen omistajan aikana syntyneestä arvonnoususta. Tämä jatkuvuusperiaate on ollut pitkään käytössä Ruotsissa. Norjassa jatkuvuusperiaatteeseen siirryttiin perintöveron poiston yhteydessä vuonna 2014. Norjassa tosin jatkuvuusperiaatetta ei sovelleta, jos luovutusvoitto olisi ollut perinnön jättäjälle verovapaata. Tämä koskee esimerkiksi oman asunnon luovutusvoittoa.

Toinen vaihtoehto on se, että saajan hankintameno määräytyy sen perusteella, mikä omaisuuden arvo oli silloin, kun hän sai sen. Tämä epäjatkuvuusperiaate johtaa siihen, että edellisen omistajan aikainen arvonnousu jää kokonaan luovutusvoittoverotuksen ulkopuolelle. Epäjatkuvuusperiaatetta sovelletaan esimerkiksi Suomessa ja Yhdysvalloissa. Tässä tilanteessa perintövero määrää sen, tuleeko varallisuuden arvonnousu ollenkaan verotetuksi.

Perintö- ja luovutusvoittoverotus Suomessa

Perintöverolla verotetaan perintönä, testamentilla ja lahjana saatuja omaisuuksia. Suomessa on käytössä perintöosuusvero ja veron perusteena toimii saadun perinnön arvo. Perintöveron suuruus riippuu esimerkiksi perinnönjättäjän ja -saajan sukulaissuhteesta, perinnön suuruudesta ja siitä minkälaista peritty omaisuus on. Perintövero on progressiivinen, ja pienet perintöosuudet (vuonna 2015 alle 20 000 euroa) ovat verovapaita.

Tietyissä olosuhteissa perinnön saaja on oikeutettu verohuojennuksiin. Yritysten sukupolvenvaihdoksiin liittyy useita verohuojennuksia. Tietyin edellytyksin osa perintöverosta voidaan jättää maksuunpanematta. Lisäksi veronmaksu voidaan jaksottaa normaalia pidemmälle ajalle (nykyisin enintään viidelle vuodelle).

Suomessa luovutusvoittoverotus kohdistuu kaikkeen omaisuuden myyntiin riippumatta siitä, onko omaisuus ostettu, saatu lahjana tai perintönä. Yksinkertaisimmillaan luovutusvoitto lasketaan vähentämällä myyntihinnasta edelliselle omistajalle suoritettu kauppahinta. Jos myyjä on saanut omaisuuden lahjana tai perintönä, hankintamenona pidetään yleensä perintöverotuksessa vahvistettua omaisuuden arvoa.

Luovutusvoittoverotuskin sisältää erilaisia poikkeuksia. Sukupolvenvaihdosluovutuksissa luovutusvoitto on verovapaata, jos myyjä on omistanut vähintään 10 prosenttia yrityksestä vähintään 10 vuoden ajan ja ostaja on esimerkiksi luovuttajan lapsi.

Oman asunnon luovutusvoitto on verollista vain siinä tapauksessa, että omistaja on käyttänyt asuntoa vakituisena asuntonaan yhtäjaksoisesti alle kaksi vuotta. Kahden vuoden sääntö koskee myös perittyjä asuntoja: luovutusvoitto on verovapaata, jos perillinen on käyttänyt perimäänsä asuntoa vakituisena asuntonaan yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta perinnön saamisen jälkeen.

Perintöveron kannustinvaikutuksista

Muiden verojen tavoin perintövero ohjaa käyttäytymistä ja aiheuttaa hyvinvointitappiota. Jos ajatellaan perintöveroa kokonaisuutena, vero voi vaikuttaa sekä perinnön jättäjän että sen saajan käyttäytymiseen.

Perinnön jättäjän kannalta perintöjen verotus kannustaa kuluttamaan varallisuutta säästämisen tai seuraavalle sukupolvelle jättämisen sijaan samalla tavalla kuin pääomatulojen verotus.² Toisaalta ainakin osa perinnöistä jätetään suunnittelematta. Tällaisten perintöjen verotus ei vaikuta jättäjän käyttäytymiseen eikä aiheuta hyvinvointitappiota.

Perinnön saajan kannalta keskeinen seikka on se, että perintö kasvattaa varallisuutta ja tämä varallisuuden muutos voi heijastua työvoiman tarjontaan. Esimerkiksi eläkkeelle jäämisen todennäköisyyden on havaittu kasvavan erityisesti yllättäen saadun perinnön jälkeen.³

Toinen tärkeä kannustinvaikutus liittyy perintöverotuksen huojennuksiin. Esimerkiksi sukupolvenvaihdoksiin liittyvien huojennusten takia verotus saattaa kannustaa valitsemaan yrityksen jatkajaksi oman lapsen ulkopuolisen sijaan. Jos yrityksen jatkajat valitaan sillä perusteella, kenelle yritys on verotuksellisesti edullista siirtää, jatkajiksi eivät välttämättä valikoidu ne, joilla olisi parhaat edellytykset hoitaa yritystä ja kasvattaa sen arvoa. Tämän vuoksi tiettyjen omistajavaihdosten suosiminen toisten kustannuksella voi heijastua negatiivisesti kokonaistuottavuuteen.⁴

Yllä kuvattujen kannustinvaikutusten lisäksi perintöverotuksen yksityiskohdat voivat ohjata verosuunnitteluun ja johtaa siihen, että verorasitus määräytyy ainakin jonkin verran sattumanvaraisesti. Osittain tämän takia perintöveroa pidetään usein epäoikeudenmukaisena erityisesti, jos verosuunnittelu on helppoa varakkaille mutta vaikeaa pienituloisille.

Yksi tärkeä verosuunnitteluun kannustava seikka on se, ettei perintövero välttämättä kohdistu samalla tavalla kaikkiin varallisuuseriin. Verotus saattaa esimerkiksi kannustaa antamaan seuraavalle sukupolvelle yritys- tai asuntovarallisuutta muun varallisuuden sijaan. Verosuunnitteluun kannustaa myös se, että perintöjä ja lahjoja kohdellaan usein verotuksessa eri tavalla.

Lisäksi maiden väliset erot perintöverotuksessa kannustavat sekä omaisuuden siirtämiseen maasta toiseen että muuttamiseen maasta. Joissakin maissa verovelvollisuus muodostuu asuinpaikan mukaan, toisissa kansalaisuuden mukaan. Perinnönjättäjä ja -saaja saattavat asua eri maissa, joten perityt omaisuuserät voivat tulla verotetuiksi useampaan kuin yhteen kertaan tai jotkin omaisuuserät saattavat jäädä kokonaan verotuksen ulkopuolelle.

Luovutusvoittoveron kannustinvaikutuksista

Luovutusvoittoverotuksen keskeinen kannustinvaikutus liittyy siihen, että voittojen ja tappioiden verotaakka realisoituu vasta, kun omaisuutta myydään. Jos sijoitusten arvo on noussut, veron maksua voi lykätä siirtämällä omaisuuden myyntiä. Säästöt kannattaa pitää vanhassa kohteessa, vaikka se tuottaisi huonommin kuin vaihtoehtoinen sijoituskohde. Realisoinnin yhteydessä kerättävä vero siis aiheuttaa lukitusvaikutuksen, joka voi johtaa resurssien epäoptimaaliseen kohdentumiseen.

Jos voittojen realisointia kannattaa lykätä luovutusvoittoveron takia, tappioiden realisointi kannattaa tehdä mahdollisimman nopeasti. Tämän kannustinvaikutuksen pienentämiseksi tappioiden vähennysoikeutta tyypillisesti rajoitetaan eri tavoin. Vähennysoikeuden rajoittaminen puolestaan kannustaa sijoituksia ohjautumaan pois riskipitoisista kohteista.⁵

Omistusasuntomarkkinoilla luovutusvoittovero voi johtaa siihen, ettei perhe muuta, vaikka se muuten olisikin sille järkevää. Veron takia molempia osapuolia hyödyttäviä kauppoja jää syntymättä ja liikkuvuus vähenee.⁶ Maissa, joissa oman asunnon luovutusvoitot ovat veronalaisia, veroon sisältyykin huojennuksia, joilla pyritään pienentämään veron negatiivista vaikutusta liikkuvuuteen.

Toisaalta, jos muun varallisuuden arvonnousua verotetaan, mutta oman asunnon arvonnousua ei, verotus kannustaa sijoittamaan asuntovarallisuuteen rahoitus- tai yritysvarallisuuteen sijoittamisen sijaan.⁷ Tämä puolestaan voi hidastaa tuotannollisen pääoman kasvua ja heijastua talouskasvuun. Se, kuinka tärkeä tällainen vaikutus on, riippuu yritysten omistusrakenteesta ja mahdollisuudesta saada rahoitusta esimerkiksi kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta.

Perintövero luovutusvoittoveron täydentäjänä

Vaikka luovutusvoittoverotus ja perintöverotus täydentävät toisiaan, ne kohdistuvat osittain eri tavalla.⁸ Ensinnäkin perintövero kohdistuu omaisuuden koko arvoon, ei pelkästään realisoimattomaan arvonnousuun. Toiseksi korostettaessa perintöverotuksen tehtävää luovutusvoittoverotuksen täydentäjänä jätetään huomiotta, että pääoman tuotto voi olla joko arvonnousua tai osinkovirtaa. Hoitaessaan luovutusvoittoverotuksen virkaa perintöverotus kohdistuu myös osinkovirtaan. Perintövero ja luovutusvoittovero eivät siis voi täysin korvata toisiaan.

Taloustieteellisen kirjallisuuden suositukset luovutusvoittoverotuksen ja perintöverotuksen yhteensovittamisessa lähtevät siitä, että luovutusvoittoverotuksen aukkojen paikkaamisessa ensisijainen ratkaisu on uudistaa luovutusvoittoverotusta.⁹ Tässä mielessä yksi mahdollisuus on ottaa lähtökohdaksi neutraali luovutusvoittoverotus, joka kohtelee kaikkea arvonnousua samalla tavalla. Tämä tarkoittaisi Suomen verojärjestelmään ainakin kahdenlaisia muutoksia.

Ensinnäkin perinnöksi tai lahjana annettavan omaisuuden arvonnousua ei tulisi jättää luovutusvoittoverotuksen ulkopuolelle, vaan sisällyttää siihen. Tämä voitaisiin toteuttaa kahdella tavalla. Voitaisiin seurata Ruotsin ja Norjan jatkuvuusperiaatetta soveltavaa mallia, jossa perinnön saaja maksaa luovutusvoittoveron myös edellisen omistajan omistusaikana tapahtuneesta arvonnoususta.

Toinen vaihtoehto olisi seurata Kanadan mallia, jossa perinnön jättämisen katsotaan realisoivan luovutusvoiton tai -tappion perinnön jättäjälle. Vastaavasti kun perinnön saaja aikanaan myy omaisuutta, hänen hankintamenonsa määräytyy sen perusteella, mikä omaisuuden arvo oli silloin, kun omaisuus perittiin.

Molemmissa tapauksissa arvonnousu tulee verotetuksi omaisuutta luovutettaessa. Silti mallien käyttäytymisvaikutukset ovat hyvin erilaiset. Kanadan mallissa arvonnousu tulee verotetuksi vähintään kerran sukupolvessa ja luovutusvoittoverotuksen aiheuttama kannustin olla myymättä omaisuutta pyyhkiytyy pois. Sen sijaan Ruotsin ja Norjan mallissa vero on teoriassa lykättävissä aina vain eteenpäin ja siksi lukitusvaikutus voi voimistua sukupolvelta toiselle.

Jos kaikkea luovutusvoittoa haluttaisiin kohdella samalla tavalla, myös oman asunnon luovutusvoittoja tulisi verottaa. Kun arvioidaan, vähentäisikö tällainen muutos verojärjestelmän aiheuttamia hyvinvointitappioita, vastakkain on kaksi argumenttia. Oman asunnon luovutusvoittojen verottomuus kannustaa investoimaan asuntovarallisuuteen muun varallisuuden sijaan. Toisaalta luovutusvoittojen verottaminen heijastuisi negatiivisesti liikkuvuuteen. Tutkimuskirjallisuus ei anna suoraa vastausta siihen, kumpi näistä kahdesta vaikutuksesta on tärkeämpi.

Luovutusvoittoveron aiheuttamaa lukitusvaikutusta asuntomarkkinoilla voitaisiin toki pyrkiä lievittämään esimerkiksi sallimalla oman asunnon luovutusvoittoveron lykkääminen samalla tavoin kuin Ruotsissa. On kuitenkin epäselvää, kuinka hyödyllinen tällainen huojennus on. Jos veron lykkääminen on taloudellisesti kannattavaa, asuntovarallisuuden luovutusvoittoja verotetaan kevyemmin kuin muita luovutusvoittoja. Jos lykkääminen ei ole kannattavaa, mahdollisuus lykkäämiseen ei heikennä lukitusvaikutusta.

Voi siis olla, ettei luovutusvoittoverotusta ole järkevää uudistaa niin, että kaikki omaisuuden arvonnousu tulisi verotetuksi samalla tavalla. Jos tällaista arvonnousua ei haluta jättää kokonaan verotuksen ulkopuolelle, perintöverotusta tarvitaan edelleen luovutusvoittoverotuksen täydentäjäksi. Toisaalta on mahdollista, että perintöverolla olisi oma roolinsa verojärjestelmän kokonaisuudessa, vaikkei sitä tarvittaisikaan täydentämään luovutusvoittoverotusta.

Perintöveron itsenäinen rooli

Kuten lähes mikä tahansa muukin vero, perintövero voi kannustaa muuttamaan käyttäytymistä. Perintöveron aiheuttamista hyvinvointitappioista huolimatta on perusteltua ajatella, että perintövero haittaa vähemmän talouden toimintaa kuin esimerkiksi ansiotulojen verotus. Perustelu liittyy siihen, että osa perinnöistä jätetään suunnittelematta ja siihen, että perinnön saaminen vähentää työn tarjontaa.

Monet perintöveron puolustajat perustavatkin kantansa siihen, että perintöveron aiheuttamat käyttäytymisvaikutukset ovat kokonaisuudessaan pienemmät kuin vaihtoehtoisten veromuotojen. Tämä tarkoittaa sitä, että perintöveron poistaminen ja verotulojen korvaaminen esimerkiksi kiristämällä tuloverotusta lisäisi verotuksen haitallisia vaikutuksia.

Suomessa ensimmäisen raporttinsa tammikuussa 2015 julkaissut talouspolitiikan arviointineuvosto viittaa perintöverotuksen perusteluissaan juuri tähän, eikä pidä perintöverosta luopumista perusteltuna.¹⁰ Vastaavasti ruotsalainen Finanspolitiska rådet arvioi vuoden 2011 raportissaan, että perintövero on vähemmän vääristävä vero kuin varallisuusvero ja kummeksuu sitä, että Ruotsissa poistettiin ensin perintövero ja vasta myöhemmin varallisuusvero.¹¹ Myös Suomen verojärjestelmän uudistustarpeita arvioinut Verotuksen kehittämistyöryhmä arvioi vuonna 2010, ettei perintöverotuksesta tulisi luopua.¹² Sen sijaan työryhmä suositteli verovapaan perintöosuuden suurentamista selvästi yli 20 000 euron.

Toinen huomionarvoinen seikka on se, että verotuksella pyritään muiden tavoitteiden lisäksi tasaamaan hyvinvointieroja. Keskeinen työkalu tämän tavoitteen saavuttamisessa on progressiivinen tuloverotus. Progressiivisena verona perintövero täydentää tätä tuloverotuksen tehtävää ja sen poistaminen ilman muita toimenpiteitä johtaisi verojärjestelmän progressiivisuuden heikkenemiseen.

Toisenlainen näkökulma asiaan liittyy varallisuuserojen kasvuun ja mahdollisuuksien tasa-arvoon. Mahdollisuuksien tasa-arvon edistämisen tavoitteella ei tunnu olevan yksiselitteistä muotoilua, mutta usein sen yhteydessä viitataan tilanteeseen, jossa vaikea perhetausta estää elämässä eteenpäin pääsemisen.¹³ Lisäksi kyvykkyyden tai ahkeruuden erojen aiheuttamaa epätasa-arvoa pidetään usein hyväksyttävämpänä kuin sattuman ohjaamaa ”elämän alkujaon” eroista johtuvaa epätasa-arvoa. Mahdollisuuksien tasa-arvon edistämisen tavoite yhdistetään usein koulujärjestelmään, mutta se liittyy myös perintöverotukseen juuri perintöjen hyvin epätasaisen jakautumisen takia.¹⁴

Verotuksen aiheuttamiin hyvinvointitappioihin ja mahdollisuuksien tasa-arvon edistämiseen liittyvien argumenttien painavuutta on vaikeaa suoraan verrata toisiinsa. Ne kuitenkin ohjaavat johtopäätöksiä samaan suuntaan: Molemmat tuntuvat puoltavan perintöveroa osana hyvää verojärjestelmää.