Todistusvalinta tehostaa opiskelijavalintaa

Opiskelijavalintauudistuksen taustalla tarve vauhdittaa korkeakouluopintoihin siirtymistä

Kansainvälisessä OECD-vertailussa suomalaiset nuoret viettivät poikkeuksellisen monta välivuotta ennen korkeakoulutukseen siirtymistä. Osasyyllisenä tähän on pidetty alakohtaisia valintakokeita. Vielä vuonna 2016 järjestettiin yli tuhat eri materiaaleihin perustuvaa valintakoetta ja useat näistä samoina päivinä. Raskaasta hakumenettelystä huolimatta opiskelupaikat eivät jakautuneet tehokkaasti, sillä lähes neljännes korkeakoulupaikkoja hakeneista opiskeli jo toisessa korkeakouluohjelmassa.

Vuosina 2018-2020 toteutetun opiskelijavalintauudistuksen tavoitteena oli todistusvalintaosuuden kasvattaminen vähintään viiteenkymmeneen prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Kuviosta 1 nähdään, että ennen uudistusta opiskelupaikoista jaettiin yli 80 % vähintään osittain valintakokeiden perusteella. Todistusvalinnan osuus oli kasvussa jo ennen uudistusta, mutta uudistuksen myötä kasvu kiihtyi selkeästi.

Kuvio 1. Todistusvalinnalla jaettavien opiskelupaikkojen osuus kasvoi selkeästi vuonna 2020.

Todistusvalinnassa hakijat pisteytetään ylioppilastutkinnon ja ammattikorkeakouluissa myös ammatillisen tutkinnon arvosanojen perusteella. Koevalinta säilyi keskeisenä väylänä korkeakouluopintoihin, mutta sitä pyrittiin keventämään niin, että kokeet pohjautuvat toisen asteen opintoihin tai materiaaliin, joka ei vaadi pitkää valmistautumista.

Uudistuksen keskeisiä tavoitteita olivat:

1. Vähentää opiskelupaikan hakemiseen liittyviä kustannuksia
2. Nopeuttaa siirtymistä korkeakouluopintoihin

Tutkimuksessamme tarkastelimme:

1. Nopeuttiko uudistus siirtymiä toiselta kolmannelle asteelle?
2. Johtiko uudistus muutoksiin opiskelupaikkojen kohdentumisessa tehokkuus-, tasa-arvo- tai yhdenvertaisuusnäkökulmasta?

Tutkimuksen menetelmät ja aineisto

Uudistuksen vaikutusten arvioinnissa hyödynnämme koulutusohjelmien välisiä eroja todistusvalinnan käytössä ennen uudistusta ja ns. erotusten erotus -menetelmää. Ennen uudistusta osalla aloista opiskelijat valittiin pelkästään pääsykokeen perusteella ja toisilla aloilla huomattava osa opiskelijoista valittiin jo todistuksella. Tämä synnyttää luonnollisen koeaseman, jossa voimme erottaa todistusvalinnan vaikutukset kaikkiin opiskelijavalintoihin samanaikaisesti vaikuttaneista tekijöistä (kuten koronapandemia) tai koulutusohjelmien väliset pysyvät erot (kuten hakupaine).

Tutkimuksemme tuloksia voidaan tulkita niin, että niissä vertaillaan koulutusoh-jelmaa, joka kasvatti todistusvalintaa nollasta 50 prosenttiyksiköllä sellaiseen, jossa todistusvalinnan osuutta ei kasvatettu, koska uudistuksen vaatima 50 prosenttia paikoista jaettiin jo todistuksella ennen uudistusta.

Laajat rekisteripohjaiset aineistot

Tutkimuksessa hyödynnetään laajoja rekisteripohjaisia aineistoja korkea-kouluihin hakeneista ja valituista. Rekisteritietojen pohjalta voimme tarkastella, kuinka valintoihin osallistuneiden taustaominaisuudet kuten ikä, sukupuoli, asuinpaikka, pohjakoulutus ja sosioekonominen tausta ovat muuttuneet uudistuksen seurauksena. Tarkastelemme myös hakijoiden ylioppilaskirjoitusten arvosanoja ja tietoja opintosuorituksista ensimmäisenä opiskeluvuonna.

Tulokset ja johtopäätökset

Todistusvalinta on korvannut yhteispistevalinnan

Todistusvalintapaikoista 75 % tuli aikaisemmin yhteisvalintapisteillä ja 25 % koevalintapisteillä jaetuista paikoista. Todistusvalinta käytännössä korvasi aiemman yhteispistevalinnan, jossa hakija osallistui hakukohdekohtaiseen valintakokeeseen ja hakijat on valittiin todistusten ja koevalinnan yhteispisteillä. 

Kotikunnassa opiskelevien osuus väheni

Todistusvalinta helpotti opiskelupaikan hakemista kotipaikkakunnan ulkopuolelta, koska sisäänpääsy ei enää edellytä osallistumista useisiin hakukohdekohtaisiin valintakokeisiin.

Hakutoiveiden määrä kasvoi 

Vuonna 2017 vain 5 % hakijoista esitti viisi ja 15 % kuusi hakutoivetta. Vuonna 2021 vastaavat osuudet olivat 12 % ja 25 %. Kuviosta 2 nähdään, että uudistuksen myötä yhä useampi opiskelija aloitti opinnot 3.–6. hakutoiveessaan. Muutos edelliseen vuoteen on 44–100 %.

Kuvio 2.  80 % opiskelijoista vastaanotti opiskelupaikan 1. tai 2. hakutoiveessa. Uudistuksen myötä opinnot aloitettiin useammin 3.-6. hakutoiveessa.

Uudistus hyödytti uusia ylioppilaita

Todistusvalinnan käyttöönottaneissa koulutusohjelmissa keski-ikä laski noin puolella vuodella. Tämä selittyy etenkin sillä, että 19-vuotiaiden osuus opiskelupaikan vastaanottaneista kasvoi viisi prosenttiyksikköä eli noin neljänneksellä. Ennen uudistusta uusien ylioppilaiden osuus oli 19 %.

Uudistus  kasvatti ylioppilastutkinnon painoarvoa. Ennen uudistusta uusien ylioppilaiden osuus korkeakoulupaikan vastaanottaneista oli 59 %. Uudistuksen myötä uusien ylioppilaiden osuus kasvoi kuusi prosenttiyksikköä. Muutos on tullut erityisesti ammattikorkeakoulujen puolelta.

Valittujen ylioppilaskirjoitusten arvosanat nousivat

Todistusvalinnoissa ovat pärjänneet odotetusti ylioppilaskirjoituksissa hyvin menestyneet. Tämä ei kosketa pelkästään pitkässä matematiikassa vaan myös muissa aineissa, kuten äidinkielessä, hyvin kirjoittaneita. Koulutusohjelmiin valituilla hakijoilla 

• äidinkielen arvosana oli keskimäärin 0,38 arvosanaa korkeampi ja L-arvosanan kirjoittaneiden sisäänotto kasvoi 4,6 %-yksikköä.
• pitkän matematiikan arvosana oli keskimäärin 0,36 arvosanaa korkeampi ja L-arvosanan kirjoittaneiden sisäänotto kasvoi 2,1 %-yksikköä.
• lyhyen matematiikan arvosana oli valituilla keskimäärin 0,57 arvosanaa korkeampi ja L-arvosanan kirjoittaneiden sisäänotto kasvoi 1,7 %-yksikköä.

Ei muutoksia opiskelijoiden sukupuolijakaumassa tai perhetaustassa

Sosioekonomista taustaa tarkasteltiin vanhempien koulutus- ja tulotasolla. Merkittäviä muutoksia aikaisempaan ei havaittu. Miesten ja naisten osuudet valituista opiskelijoista pysyivät ennallaan.
Uudelleenhaku valinnan jälkeen kasvoi

Opiskelupaikkojen kohdentumisen kannalta on keskeistä arvioida sitä, kuinka hyvin opiskelijat pärjäsivät ja viihtyivät opinnoissaan valintojen jälkeen. Todistusvalinnan käyttöönottaneissa ohjelmissa paikan vastaanottaneiden opintojen arvosanat olivat samalla tasolla kuin sellaisissa, joissa todistusvalinta oli jo aikaisemmin käytössä. Toisaalta opintopistekertymä oli noin 2,3 opintopistettä eli noin viisi prosenttia pienempi. Tämä selittyy sillä, että suurempi osuus opiskelijoista on ollut poissa kevät- tai syyslukukauden.Todistusvalinnan käyttöönottaneissa ohjelmissa uudelleen haku kasvoi kuusi prosenttiyksikköä.

Kuvio 3. Uusien ylioppilaiden eli 19-vuotiaiden hakijoiden osuus kasvoi neljänneksellä.

Johtopäätökset

Opiskelijavalintauudistus onnistui sille asetetuissa tehokkuustavoitteissa. Uudistus onnistui tehostamaan hakukäyttäytymistä siten, että haut kohdistuivat useampiin hakukohteisiin ja suuremmalla todennäköisyydellä myös kohteisiin, jotka eivät sijainneet hakijan kotipaikkakunnalla. Uudistus näyttää myös onnistuneen nostamaan nuorimpien, 19-vuotiaiden hakijoiden osuutta hyväksytyistä ja paikan vastaanottaneista hakijoista.

Tutkimuksen tulokset osoittavat myös, etteivät monet todistusvalintaan liitetyt uhkakuvat ole perusteltuja. Tulosten mukaan hyväksyttyjen ja paikan vastaanottaneiden opiskelijoiden sukupuolijakauma tai sosioekonominen tausta ei muuttunut merkittävästi uudistuksen seurauksena.

Uudistus ei siis näytä vähentäneen sosiaalista liikkuvuutta, mutta ei se sitä ole lisännytkään. Koulutus on edelleen Suomessa, kuten kaikissa teollistuneissa maissa, vahvasti periytyvää eikä opiskelijavalintauudistus ole tätä tilannetta muuttanut.

Toimenpide-ehdotuksia

Uudistuksen vaikutukset kiinnittävät myös huomion hakukohteiden rajoittamisen mielekkyyteen. Vuonna 2021 yhä useampi haki kuuteen opiskelupaikkaan, mikä oli sallittu maksimi. Tulevaisuudessa on syytä pohtia, olisiko tästä rajoitteesta mahdollista luopua tilanteessa, jossa todistusvalinnasta on tullut pääasiallinen väylä korkeakouluopintoihin.

Lähteet

Hannu Karhunen, Tuomas Pekkarinen, Tuomo Suhonen ja Tuomo Virkola (2022) Opiskelijavalintauudistuksen seurantatutkimuksen loppuraportti. VATT Muistiot 67.