Venäläisen energian tuonnin päättymisen vaikutukset Suomen teollisuudelle jäävät pieniksi

Kun energian hinta nousee tai energian saatavuudessa on ongelmia, teollisuusyrityksillä on useita tapoja sopeuttaa toimintojaan. Ne voivat korvata energialähteitä toisilla, parantaa energiatehokkuuttaan, vähentää tuotannon määrää tai tinkiä katteistaan. Ne voivat myös pyrkiä siirtämään kohonneita kustannuksia valmistamiensa tuotteiden hintoihin tai alentamaan palkkakulujaan tai muita tuotantotekijöiden korvauksia.

Energian hinnannousun tai saatavuusongelmien vaikutukset talouskasvuun tai työpaikkoihin ovat sidoksissa siihen, millä tavoin teollisuusyritykset sopeuttavat toimintojaan. Vaikutukset jäävät sitä vähäisemmiksi, mitä paremmin sopeuttaminen onnistuu. Sopeuttaminen saattaa siirtää vaikutuksia ainakin osittain muille sektoreille tai markkinoille.

Teollisuus on pystynyt Suomessa sopeutumaan hyvin energian hinnannousuun

Energian hinnan merkitystä Suomessa toimivien teollisuusyritysten tuotannolle ja työpaikoille avaa aikaisempi energiaverojen vaikutuksia arvioinut tutkimus (Laukkanen, Ollikka & Tamminen 2019). Vuoden 2011 energiaverouudistus korotti energian valmisteveroja huomattavasti. Maakaasun ja raskaan polttoöljyn osalta euromääräinen veronkorotus oli suuruudeltaan noin neljännes teollisuuden ennen verouudistusta maksamista hinnoista, kivihiilen osalta yli kolmannes. Sähköveron korotus oli suhteessa pienempi, edeltävän vuoden hintoihin verrattuna noin kuusi prosenttia.¹

Veronkorotus herätti huolen teollisuuden kilpailukyvystä. Vastauksena huoleen vuoden 2012 alusta laajennettiin jo aiemmin käytössä ollutta teollisuuden energiaverojen palautusta aikaisempaa suurempaan joukkoon yrityksiä. Osa teollisuusyrityksistä jäi kuitenkin palautusjärjestelmän ulkopuolelle, mikä mahdollisti veronkorotusten vaikutusten arvioinnin verohelpotuksia saaneita ja täyden veron maksaneita teollisuuslaitoksia vertaamalla. VATT selvitti energiaverohuojennusten vaikutuksia teollisuuslaitosten tuotantoon ja energiankäyttöön tätä tutkimusasetelmaa hyödyntäen.

Tutkimuksen mukaan verohelpotuksia saaneiden ja energiaverot täysimääräisinä maksaneiden teollisuuslaitosten liikevaihto, työllisten määrä ja energian käyttö kehittyivät verouudistuksen jälkeen varsin samalla tavalla. Energiaverot täysimääräisinä maksaneiden laitosten energiatehokkuus kehittyi suotuisammin kuin verohuojennuksia saaneiden laitosten energiatehokkuus.

Tutkimuksen perusteella teollisuusyritykset pystyivät siis pitkälti sopeutumaan huomattavien veronkorotusten myötä kohonneisiin energian hintoihin tuotantoa ja työllisten määrää vähentämättä. Aineistorajoitteiden vuoksi ei ole selvää, sopeutuivatko yritykset ennen kaikkea energiatehokkuutta parantamalla, polttoaineita vaihtamalla vai lopputuotteiden hintoja muuttamalla.²

Myös useissa eurooppalaisissa teollisuusmaissa energian hinnannousuun on sopeuduttu onnistuneesti

Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös muita Euroopan maita koskeneissa tutkimuksissa. Gerster ja Lamp (2020) tarkastelivat eroja Saksassa toimivien, matalampaa ja korkeampaa sähköveroa maksaneiden teollisuuslaitosten välillä. Matalampi sähkövero näytti lisäävään teollisuuslaitosten energiankäyttöä, mikä ei kuitenkaan heijastunut merkittävästi niiden tuotantoon tai työllisten määrään.³

Martin ym. (2014) tutkivat energiaverotuksen vaikutuksia Iso-Britanniassa, jossa osalle teollisuusyrityksistä myönnettiin 80 prosentin huojennus energiaveroista. Täyden veron maksaneiden laitosten energiatehokkuus parani huomattavasti verohuojennuksen saaneisiin laitoksiin verrattuna, kun taas tuotantomäärissä, tuottavuudessa tai työllisten määrässä ei ollut merkittävää eroa.

Marin ja Vona (2021) tarkastelivat energian hinnan vaikutuksia Ranskassa toimivien teollisuusyritysten tuotantoon. Korkeammat energian hinnat vähensivät energiankulutusta huomattavasti, mutta vaikuttivat työllisyyteen ja tuottavuuteen merkittävästi vähemmän. Tulosten perusteella 10 prosentin nousu energian hinnassa vähensi energiankulutusta 5,2 prosenttia, työllisten määrää 0,8 prosenttia ja kokonaistuottavuutta 1,3 prosenttia. Palkkoihin kohonneet energian hinnat eivät välittyneet.

Myös kohonneiden energiakustannusten siirtämisestä teollisuuden lopputuotteiden hintoihin on empiiristä tutkimusnäyttöä. Ganapatin ym. (2020) yhdysvaltalaiseen aineistoon perustuvan tutkimuksen mukaan yritykset useilla teollisuustoimialoilla pystyivät siirtämään merkittävän osan kasvaneista energiakustannuksista hintoihin. Jos kasvaneet energiakustannukset nostivat rajakustannuksia yhdellä dollarilla, yritykset nostivat hintojaan 0,7 dollarilla.

Hintermann ym. (2020) tarkastelivat Saksassa toimivia teollisuusyrityksiä. Tutkimuksen mukaan teollisuusyritykset pystyivät siirtämään keskimäärin 35-60 prosenttia päästökaupan myötä kohonneista energiakustannuksista hintoihin. Teollisuusalojen välillä oli kuitenkin merkittäviä eroja.

Sopeutuminen venäläisen energian tuonnin loppumiseen on jo alkanut Suomessa

Vaikka Suomen teollisuuden mahdollisuuksista sopeutua kohonneisiin energian hintoihin on vielä vähän tutkimustietoa, samoilla globaaleilla markkinoilla toimivia teollisuusyrityksiä koskevat tutkimukset muista maista antavat osviittaa myös Suomessa toimivien yritysten sopeuttamiskanavista ja -mahdollisuuksista.

Aikaisemmat tutkimukset ovat kuitenkin tarkastelleet teollisuusyritysten sopeutumista energian hinnannousuun. Sopeutuminen energiatoimituksien yhtäkkiseen päättymiseen, esimerkiksi mikäli maakaasun toimitukset Venäjältä Suomeen lakkaisivat kokonaan, saattaa olla lyhyellä aikavälillä vaikeampaa. Venäläisen energian ja mahdollisten toimituskatkosten merkitystä Suomessa toimivalle teollisuudelle auttaa hahmottamaan teollisuuden toteutuneen energiankäytön tarkastelu.

Kuva 1 kuvaa eri energialähteiden osuuksia teollisuuden energiankulutuksessa vuonna 2019.⁴ Teollisuuden käyttämistä energiatuotteista Venäjältä tuodaan Suomeen erityisesti maakaasua ja öljytuotteita. Maakaasun osuus teollisuuden energiankäytöstä oli kuusi prosenttia ja öljyn yksitoista prosenttia.

 

Kuva 1. Energialähteiden osuudet teollisuuden energiankäytössä vuonna 2019.

Suomessa käytetystä maakaasusta 92 prosenttia tuotiin vuonna 2021 Venäjältä.⁵ Vaikka osa Venäjän-tuonnista voitaisiin korvata vaihtoehtoisilla toimittajilla, tuonnin katkaiseminen vaatii teollisuudelta myös vaihtoehtoisiin energialähteisiin siirtymistä ja merkittäviä sopeutumistoimia.

Öljylle on helpompi löytää Venäjän-tuontia korvaavia toimittajia kuin putkia pitkin kulkevalle maakaasulle. Raakaöljyn tuonti Venäjältä Suomeen onkin romahtanut, kun verrataan maaliskuuta 2022 edellisen vuoden vastaavaan ajanjaksoon: tuonnin määrä väheni 70 prosenttia. Öljytuotteiden tuonnin määrä kuitenkin kasvoi samalla ajanjaksolla.⁶ Tuontikielto Venäjän öljytuotteille nostaisi luultavasti öljytuotteiden hintoja ja vaatisi teollisuudelta sopeutumistoimia.

Myös sähköä on tuotu Venäjältä Suomeen, mutta tuonti katkaisiin 14.5.2022. Venäjän-tuonnin osuus on viime aikoina ollut noin kymmenen prosenttia Suomen kokonaiskulutuksesta.⁷ Tuonnin päättyminen saattaa merkitä sähkön hinnannousua Suomessa, mutta arviot ovat varsin epävarmoja. Suomeen on odotettavissa merkittävästi lisää kotimaista sähköntuotantoa vuonna 2022 Olkiluodon kolmosreaktorin säännöllisen sähköntuotannon⁸ ja lisätuulivoiman⁹ myötä.

Venäläisen maakaasun merkitys Suomen teollisuudelle on kokonaisuudessaan varsin vähäinen

Taulukot 1 ja 2 kuvaavat teollisuuden energiankäyttöä toimialoittain. Toimialojen välillä on merkittäviä eroja eri energialähteiden osuuksissa. Maakaasun osuus ylsi vuonna 2019 liki tai yli 10 prosenttiin tekstiiliteollisuudessa, öljynjalostuksessa ja mineraalituotteiden valmistuksessa (Taulukko 1).

Toimialojen merkitystä Suomen taloudelle voi suhteuttaa niiden osuudella viennin arvonlisäyksestä. Näiden maakaasua verrattain paljon käyttävien toimialojen osuus viennin arvonlisäyksestä jää pieneksi. Esimerkiksi öljytuotteiden osuus viennin arvonlisäyksestä oli vuonna 2016 noin 1,5 prosenttia (Haaparanta ym. 2017).

Taulukko 1. Maakaasua verrattain paljon käyttävät toimialat. (Lähde: Teollisuuden energiankäyttö, Tilastokeskus) 

Suurista vientialoista paperiteollisuudessa maakaasun osuus energiankäytöstä oli kuusi prosenttia, metallinjalostuksessa yhdeksän prosenttia, metallituotteissa kuusi prosenttia ja kemianteollisuudessa neljä prosenttia. (Taulukko 2). Yleisesti ottaen maakaasun merkitys Suomen vientiteollisuudelle on siis verrattain pieni. Yksittäisten laitosten osalta maakaasun osuus voi silti olla merkittävä ja maakaasun korvaaminen voi vaatia investointeja ja muutostöitä.

Taulukko 2. Suurimmilla vientialoilla maakaasun merkitys on verrattain pieni. (Lähde: Teollisuuden energiankäyttö, Tilastokeskus)

Elintarviketeollisuus poikkeaa muista teollisuusaloista siinä mielessä, että suuri osa Suomessa käytetyistä elintarvikkeista on kotimaista tuotantoa. Elintarviketeollisuuden etujärjestö onkin penännyt huoltovarmuuden varmistamiseksi yritystukea, jolla autettaisiin korvaamaan maakaasua polttoöljyllä tai nestekaasulla. Taulukosta 1 nähdään kuitenkin, että kokonaisuudessaan maakaasun merkitys ei ole elintarviketeollisuudessa erityisen suuri, vaan jää alle viiden prosentin. Yksittäisillä toimijoilla maakaasu voi toki olla merkittävä energianlähde.

Mahdolliset venäläistä energia koskevat sanktiot ja toimituskatkokset ovat herättäneet huolta teollisuuden työpaikoista etujärjestöjen ja poliitikkojen joukossa. Taulukko 3 kuvaa henkilöstön määrää toimialoilla, jotka käyttävät paljon energiaa tai joilla maakaasun osuus kokonaisenergiasta on verrattain suuri. Taulukoista 1, 2 ja 3 nähdään, että verrattain paljon työllistävillä aloilla, erityisesti elintarviketeollisuudessa ja paperiteollisuudessa, maakaasun ja öljyn merkitys energialähteinä on yleisesti ottaen pieni. Kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistuksessa maakaasua käytetään myös verrattain vähän, mutta öljytuotteiden osuus kokonaisenergiasta oli vuonna 2019 lähes 30 prosenttia.

Maakaasua ja öljyä kokonaisuudessaan verrattain paljon käyttävät toimialat, erityisesti tekstiilien ja öljytuotteiden valmistus, ovat puolestaan merkittävästi pienempiä työllistäjiä kuin suuret vientialat.

Taulukko 3. Henkilöstön määrää toimialoilla, jotka käyttävät paljon energiaa tai joilla maakaasun osuus kokonaisenergiasta on verrattain suuri.

Suomen teollisuus on jo pidempään vähentänyt fossiilisten polttoaineiden käyttöä

Maakaasun ja öljyn osuus Suomen teollisuuden energiankäytöstä on laskenut viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. Kun öljyn osuus oli 15 prosenttia vuonna 2009, vuonna 2019 osuus oli laskenut 11 prosenttiin. Maakaasun osuus vuonna 2009 oli 11 prosenttia, vuonna 2019 osuus oli enää 6 prosenttia. Siirtymä poispäin fossiilista polttoaineista on siis ollut käynnissä jo hyvän aikaa. Samaan aikaan puupolttoaineiden osuus teollisuuden energiankäytössä on kasvanut.

Teollisuuden hiilijalanjälki työntekijää kohden mitattuna on Suomessa myös pienempi kuin esimerkiksi tärkeässä kilpailijamaassa Saksassa, mikä niin ikään kertoo jo hyvässä vauhdissa olevasta siirtymästä poispäin myös maakaasun ja öljyn käytöstä (Wagner ym. 2021).

Kilpailukyvyn näkökulmasta on olennaista, miten energian hinnat kehittyvät kilpailijamaissa. Suomen vientiteollisuuden tärkeimmät kilpailijamaat sijaitsevat pitkälti Euroopassa (ks. esim. Laukkanen & Maliranta 2019) ja ovat siten Suomen kanssa samankaltaisessa tilanteessa energian saatavuuden ja kustannusten suhteen. Esimerkiksi Saksassa maakaasun osuus energian kokonaiskulutuksesta on yli neljännes, huomattavasti suurempi kuin Suomessa, ja noin puolet maakaasusta on tuotu Venäjältä (Bachmann ym. 2022). Saksa on siten Suomea haavoittuvaisempi maakaasun hinnannousulle ja toimituskatkoksille. Myös sähkön hinta on kuluneen vuoden aikana ollut Saksassa usein Suomea kalliimpaa.