Aktiivimalli sotki perustulokokeilun arvioinnin – vai sotkiko sittenkään?

25.6.2020 Blogi Kari Hämäläinen, Jouko Verho

Aktiivimalli sotki perustulokokeilun työllisyysvaikutusten tulkintaa, mutta onko sillä lopulta väliä? Joka tapauksessa arvio on tarkempi kuin mitä juuri mistään muusta työllistämistoimesta on saatavilla: perustulon työllisyysvaikutus oli niin pieni, ettei se missään tapauksessa ole ensimmäinen keino jos tavoitteena on työllisyyden parantaminen.

Julkaisimme äskettäin perustulokokeilun arvioinnin loppuraportin, jossa tehtiin ennakkosuunnitelman mukainen arviointi kokeilun työllisyysvaikutuksista. Ennakkosuunnitelmassa tutkijat määrittävät etukäteen tutkimuskohteen mittaustavan ja -menetelmät. Näin vältetään tiedostamaton tai pahimmassa tapauksessa jopa tietoinen sopivien arviointitulosten kalastelu. Mahdolliset poikkeamat ennakkosuunnitelmasta on perusteltava aukottomasti.

Arvioinnin tulos on, että perustuloa saaneen koeryhmän työllisyys kasvoi kuudella päivällä toisena kokeiluvuonna, marraskuun 2017 ja lokakuun 2018 välisenä ajanjaksona. Työllisyyden kasvu oli tilastollisesti merkitsevä vaikkakin perustulon tarjoamaa anteliasta työllistymisbonusta tai osallistujien toimeentuloa ajatellen vajaan viikon työllisyyden lisäystä voi pitää vaatimattomana. Kokeilun ensimmäisenä vuonna ei merkittävää työllisyysvaikutusta havaittu.

Ennakkosuunnitelmassa päädyttiin juuri kyseiseen tarkastelujaksoon, jotta mahdolliset kokeilun alku- ja loppupään sopeutumisjaksot eivät sekoittuisi perustulon vaikutusten arviointiin. Huolellisinkaan pohdinta ei kuitenkaan olisi pystynyt ennakoimaan, että hallitus ottaisi käyttöön työttömille kohdennetun aktiivimallin kesken tarkastelujakson 1.1.2018. Oheisesta kuviosta nähdään, kuinka ero tutkimusryhmien työllisyydessä syntyy samaan aikaan kun aktiivimalli otetaan käyttöön.

Kuvio: Työllisten kuukausittaiset osuudet perustulokokeilun tutkimusryhmissä. Aktiivimalli tuli voimaan kokeilun 13. kuukauden kohdalla.

Työllisyysvaikutus 1,5–6 päivää

Aktiivimalli ei sinällään vaikuttanut perustulokokeilun tutkimusasetelmaan. Satunnaistamisen ansiosta koeryhmän työllisyyskehityksen vertaaminen verrokkiryhmään tuotti yhä luotettavan arvion ryhmien välisestä erosta. Tulkinnallinen haaste on kuitenkin selvittää, johtuiko estimoitu kuuden päivä ero perustulosta, aktiivimallista vai kenties näiden yhteisvaikutuksesta. Valitettavasti haaste on ylitsepääsemätön. Aktiivimalli nimittäin toteutettiin perinteiseen tapaan kaikkia työttömiä samanaikaisesti koskevana, joten aktiivimallin omaa vaikutusta ei pystytä uskottavasti selvittämään.

Perustulokokeilua voisi periaatteessa hyödyntää aktiivimallin vaikutusten arvioinnissa, jos aktiivimalli ei olisi koskettanut perustuloa saaneita. Tämä ei kuitenkaan onnistu useammasta syystä. Kolmannes perustulon saajista jatkoi työttömyysetuuden hakemista vielä 12 kuukauden kohdalla ja altistui täten suoraan aktiivimallille. Lisäksi kokeilun kohderyhmä altistui muutoinkin aktiivimallille epäsuorasti valtavan mediamylläkän aiheuttaman aktiivisuustietoisuuden ja vertailuryhmän kasvaneen aktivoinnin välityksellä. Tätäkään kautta aktiivimallin vaikutusta ei siis pysty poistamaan perustulon vaikutuksista. Tulkintahaasteen keskellä voimme rajoittaa kokeillun perustulon työllisyysvaikutuksen puolentoista ja kuuden päivän välille. Alaraja määrittyy aktiivimallista vapaan kokeilun ensimmäisen vuoden tilastollisesti merkityksettömän piste-estimaatin perusteella. Tulkitsemalla ensimmäisen vuoden tuloksen alarajaksi annamme mahdollisuuden sille, että ihmiset sopeuttavat toimintaansa kokeilun alun kuukausina. Ennakkosuunnitelman analyysikehikon tulos määrittää puolestaan perustulon työllisyysvaikutuksen ylärajan.

Työllistämiskeinoksi ei perustulosta ole

Kuuden päivän tulkinta työllisyysvaikutuksen ylärajaksi voi olla virheellinen, mikäli aktiivimalli kasvatti vertailuryhmän työllisyyttä koeryhmää enemmän. Periaatteessa tämä voisi olla mahdollista, sillä aktiivimalli kohdentui voimakkaammin juuri vertailuryhmään. Tutkimusaineisto ei kuitenkaan puolla tätä näkemystä. Jos jotain, niin vertailuryhmän työllisyyskehitys heikkeni ennakkosuunnitelmassa määrittelemällämme työllisyysmittarilla. Tähän on kaksi syytä.

Ensinnäkin vertailuryhmä vietti hivenen koeryhmää enemmän aikaa työvoimahallinnon aktivointitoimissa. Aktivointitoimien heikkojen työllisyysvaikutusten seurauksena tämä merkitsi samalla sitä, että vertailuryhmän mahdollisuudet työskennellä avoimilla työmarkkinoilla olivat vähäisemmät. Toiseksi vertailuryhmä työskenteli koeryhmää enemmän satunnaisissa työsuhteissa, joissa päivätasolle laskettu palkka alitti työllisyysmittarissa määritellyn palkkatason. Mahdollisesti osalle vertailuryhmästä riitti aktiivimallin vaatiman 18 tunnin työrupeaman täyttyminen 65 maksupäivän aikana.

Loppujen lopuksi kyseessä on pitkälti viestinnällinen haaste. Perustulokokeilun vaikutuksen rajautuminen alle kuuteen päivään vuodessa tuskin nostaa perustuloa ensimmäisten työllisyyttä parantamaan suunniteltujen politiikkatoimenpiteiden joukkoon. Tosin kovin harvasta työllisyyden kohottamiseksi ehdotetusta keinosta ylipäätään löytyy lähellekään näin tarkkaa ja uskottavaa arviointitulosta. Ilman aktiivimallin käyttöönottoa olisimme toki saaneet vieläkin tarkemman piste-estimaatin perustulon omalle vaikutukselle. Mutta olisiko vaikkapa kahden päivän työllisyysvaikutus muuttanut tulkintaa olennaisesti muutoin kuin kenties menettämällä tilastollisen merkitsevyytensä?

Tutkimusraportti:
Kari Hämäläinen, Ohto Kanninen, Miska Simanainen, Jouko Verho: Perustulokokeilun arvioinnin loppuraportti: Rekisterianalyysi työmarkkinavaikutuksista. VATT Muistiot 59. Helsinki 2020.

Jouko Verho Kari Hämäläinen

Blogi Blogit Kolumni Sosiaaliturva Työmarkkinat Valtion taloudellinen tutkimuskeskus aktiivimalli innovaatiopolitiikka perustulo satunnaistettu kenttäkoe sosiaalietuudet sosiaaliturva työllisyys työttömyys