VATT 2000-luvulla: Uusi sukupolvi ja tieteellinen kunnianhimo
Aki Kangasharju oli 2000-luvulla kymmenen vuoden ajan VATT:lla tutkimusjohtajana ja vuoden verran ylijohtajana. ”Tärkeintä tutkimuslaitoksen johtamisessa yleensä on tasapainon löytäminen tieteellisen uskottavuuden, poliittisen päätöksenteon tukemisen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisen välillä”, hän kiteyttää johtamisoppinsa.
Uuden sukupolven tutkija
Kun VATT perustettiin vuonna 1990 valtionvarainministeriön virkamiehistä tuli yhdessä yössä tutkijoita. Toisilta muutos onnistui hienosti. Toisille muutos tuotti vaikeuksia.
Tavoitteeksi otettiin tutkimuksen tieteellisen tason nostaminen ja VATT:n palkattiin nuoria koulutettuja tohtoreita, lähes suoraan koulun penkiltä. Kangasharju, joka aloitti vuonna 2001 julkiset palvelut-tutkimusalueen johtajana, kuului tähän uuteen sukupolveen.
– Aluksi olin puhdas tiedemies. Varsinainen tehtäväni oli tutkia julkisten palveluidentoimivuutta ja tehokkuutta, mutta tutkin myös esimerkiksi työmarkkinoita, yritystukia ja aluekehitystä. Tämä osoittaa, kuinka paljon VATT:ssa arvostettiin yliopistomaisesti tutkimusvapautta jo tuohon aikaan, Kangasharju kertoo alkuajastaan VATT:ssa.
Uusi sukupolvi oli myös kansainvälisempi: Tutkijat kävivät kongresseissa ja tutkimusvierailuilla. Kansainvälistymisen myötä myös julkaiseminen tieteellisissä journaaleissa lisääntyi.
Kangasharju itse vieraili USA:ssa, Hollannissa ja Englannissa. Vastavuoroisesti VATT:n tuli vieraaksi ulkomaalaisia tutkijoita, jotka majoittuivat tutkimuslaitoksen asuntoon Nervanderinkadulle.
Nuoresta tiedemiehestä kuitenkin kouliintui VATT:ssa johtaja.
– Aluksi roolissani korostui tiede, mutta aikaa myöten se muuttui enemmän hallinnolliseksi ja lopulta talon johtajan rooliin, Kangasharju kuvailee kasvutarinaansa VATT:ssa.
Kun Kangasharju aloitti ylijohtajana, modernin tohtorikoulutuksen saneiden osuus tutkijoista oli kasvanut ja tutkimuksen laatu oli merkittävästi parantunut.
– Kun tulin taloon, VATT:ssa oli suuri missio parantaa tieteellistä tasoa. Kymmenessä vuodessa tutkimuksen taso parantuikin paljon, kun uusi tutkijasukupolvikin varttui, Kangasharju tiivistää 10 vuodessa tapahtuneen muutoksen.
Rajallinen määrä tutkijoita
Taloustieteen tohtoreiden määrä on tasaisesti kasvanut 2000-luvun alusta, mutta taloustutkijoita on edelleen Suomessa vähän. Tästä syystä hän kaipaa selkeämpää työnjakoa eri tutkimuslaitosten ja yliopistojen välille.
– Pienessä maassa, jossa on vähän ekonomisteja, ei ole järkevää, että kaikki keskittyvät samoille aloille. Muuten jää isoja aukkoja muualle, Kangasharju perustelee tarvetta tutkimuslaitosten väliselle työnjaolle.
Kangasharjun mielestä pienessä avotaloudessa tarvittaisiin erityisesti globaalin talouden tuntemusta. Silti Suomessa on tutkijoita sillä alalla erityisen vähän ja erityisen paljon taas työmarkkinapuolella.
VATT:lle Kangasharju sovittelee ilmastonmuutostaloustieteen tutkimuksen ykköspaikan asemaa Suomessa.
– VATT:ssa on tehty ympäristötutkimusta jo pitkään, mutta onko siinä otettu suvereenia johtajuutta? Näin jälkiviisaana voi miettiä, että olisiko siihen pitänyt panostaa vielä enemmän, hän pohtii.
Tutkimuslaitosten tekemät painotukset eivät kuitenkaan ole pelkästään johdosta kiinni vaan suuri osa haasteista heijastaa koko ekonomistikunnan ohuutta sekä tiedemaailman arvostuksia.
– Suurin aineistoihin, parempiin tietokoneisiin ja uusiin menetelmiin perustuva tiede tuli VATT:n nimenomaan työmarkkinatutkimuksen kautta. Siinä mielessä se on ylpeyden aihe talolle, Kangasharju tuumaa.
Soveltava mikrotaloustiede ja laajat rekisteriaineistot avaavat suomalaisille tutkijoille myös ovia ulkomailla. Tässä piilee myös riski.
– Koko tiedemaailmassa on vähän sellainen citation-bias: kaikki haluavat vain tehdä sellaista tutkimusta, josta saa hyviä julkaisuja ja paljon viittauksia, Kangasharju kertoo.
Hän peräänkuuluttaa tutkijoita strategisempaa ajattelua.
– Tutkijoiden pitäisi enemmän miettiä, että minkälaista tutkimusta Suomi tarvitsee, eikä niinkään keskittyä siihen mitä voi julkaista, Kangasharju toteaa.
Tutkijoita pitää myös tukea tällaisissa valinnoissa.
– Pitää myös kannustaa, kehua ja ylentää niitä tutkijoita, jotka eivät välttämättä pysty aineistosyistä julkaisemaan yhtä kovatasoisissa journaaleissa, mutta jotka täydentävät jotain sellaista aukkoa, joka on yhteiskunnalle tärkeä, mutta josta löytyy vain vähän tutkimusta, Kangasharju toteaa.
Johtaminen on tasapainoilua
Kangasharju hahmottaa tutkimuslaitoksen toimintakentän kolmiona, jossa yhdessä nurkassa on tieteellinen uskottavuus, toisessa poliittisen päätöksenteon tuki ja kolmannessa päivänpoliittinen keskustelu. Johtajan tehtävänä on löytää kuhunkin yhteiskunnalliseen tilanteeseen sopiva tasapaino näiden nurkkien välillä.
– Alussa VATT:n toiminta oli pitkälti virkamiesselvitystyötä ja oli tarve hankkia uskottavuutta näille selvityksille palkkaamalla tohtoreita ja osoittamalla tieteellisillä julkaisuilla, että osaamme tehdä pätevää tutkimusta, Kangasharju kuvailee VATT:n 1990- ja 2000-luvun alun haasteita.
Tieteelliseen pätevöitymiseen tähtäävät kannustinjärjestelmät saattavat kuitenkin rakentaa tutkimuslaitoksista liian yliopistomaisia.
– Nyt se heiluri on mennyt aika paljon toiseen suuntaan ja voisi ehkä olla tarvetta palata vähän taaksepäin. Nyt, kun VATT:n tutkimuksen korkea tieteellinen taso on osoitettu, olisi aika tarkemmin miettiä, että mitä tutkimusta Suomi tarvitsee. VATT:lla on myös tähän hyvät mahdollisuudet suhteellisen suuren perusrahoituksen ansiosta, hän pohtii VATT:n tämän hetken haasteita.
VATT on myös pyrkinyt profiloitumaan sillä, että se on julkisuudessa vain tutkimusten kautta. Kangasharju kuitenkin kaipaa VATT:n panosta julkiseen keskusteluun:
– Muut tutkimuslaitokset ottavat kovasti kantaa talouspolitiikkaan, mutta VATT ei . Se on harmi, koska VATT:lla olisi varmasti paljon enemmän sanottavaakuin mitä VATT on nyt ollut julkisuudessa esillä, Kangasharju toteaa.
Halu kovaksi jätkäksi
Alkusysäyksen Kangasharjun uralle antoi viisi vuotta vanhempi isosisko, joka oli Jyväskylässä opiskelemassa kotitalousopettajaksi. Sisko oli baarissa tavannut taloustieteen opiskelijoita.
– Hän kertoi, että taloustieteen opiskelijat ovat kovia jätkiä. Minäkin halusin ruveta kovaksi jätkäksi, Kangasharju kuvailee päätöstään hakea opiskelemaan taloustiedettä.
Hän meni kirjastoon ja törmäsin siellä, vähän vahingossakin, Pekkarisen ja Sutelan Kansantaloustiede 1 -kirjaan. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.
– Olen aina tykännyt etenkin siitä makrokuvasta, kuinka talous on kuin kone, vaikkei se lopulta olekaan kone, ja kuinka taloudessa kaikki on sidoksissa toisiinsa ja ’kaikki vaikuttaa kaikkeen’, kuten siinä kirjassakin sanotaan, Kangasharju kuvailee.
Itsekin hyvinvointivaltion tehokuutta tutkinut Kangasharju kiittelee suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ja kirjastolaitosta siitä, että hänestä tuli taloustieteilijä.
– En olisi maaseudulla törmännyt siihen kirjaan ilman kirjastoa, Kangasharju palaa ajatuksissa vuoteen 89 ja hetkeen, jolloin alkoi lukea pääsykokeisiin.
Aki Kangasharju
Kauppatieteen maisteri (kansantaloustiede) 1994, Jyväskylän yliopisto
Kauppatieteen tohtori (kansantaloustiede) 1998, Jyväskylän yliopisto
Taloustieteen dosentti, 2006 –, Jyväskylän yliopisto
Pellervon taloustutkimus, tutkija 1997-2001
Massachusetts Institute of Technologyssa (MIT), vieraileva tutkija 2000
Valtion taloudellisen tutkimuskeskus, tutkimusjohtaja 2001-2011
Jyväskylän yliopisto, Taloustieteen dosentti 2006-
Valtion taloudellisen tutkimuskeskus, ylijohtajana 2011-2012
Nordea, tutkimusjohtaja ja pääekonomisti 2012-2019
ETLA, toimitusjohtaja 2019-
Tekesin johtokunnan jäsen 2014-2017
Jyväskylän yliopiston hallituksen jäsen 2018-
Uutinen
Uutinen
Uutiset ja tiedotteet
VATT
VATT 30 vuotta
talouspolitiikka
ylijohtajahaastattelut
