Vanhemman korkeakoulutus parantaa lapsen koulutustulemia
Yliopistolaitoksen laajennus 1950–1970 -luvuilla kavensi alueellisia eroja mahdollisuudessa suorittaa korkeakoulututkinto. Paremman yliopistoon pääsyn vaikutukset ulottuivat jopa seuraavaan sukupolveen: myös lasten hakeutuminen yliopisto-opintoihin ja suoritettujen kouluvuosien määrä paranivat vuosikymmeniä myöhemmin.
Opiskelijoita Lappeenrannan Teknillisen Korkeakoulun kirjaston lehtisalissa 1970-luvulla. Kuva: Mikonsaari Aarne / Lappeenrannan museot [CC BY-NC-ND 4.0]
Koulutustason tiedetään periytyvän, mutta lapsi hyötyy myös suoraan vanhempansa korkeakoulutuksesta. Tuomo Suhosen (VATT) ja Hannu Karhusen (PT) tutkimuksesta selviää, että positiiviset paikalliset muutokset korkeakoulutuksen saavutettavuudessa kasvattavat tiettyjen yksilöiden todennäköisyyttä suorittaa korkeakoulututkinto. Myös heidän lastensa pitkän aikavälin koulutukselliset tulemat paranevat vuosikymmeniä myöhemmin.
Vielä 1950-luvulla korkeakoulutuksen saavutettavuudessa oli valtavia alueellisia eroja. Vanhoilla yliopistoseuduilla, Helsingissä ja Turussa, oli runsaasti korkeakoulupaikkoja suhteessa lähialueiden mahdollisten opiskelijoiden määrään, mutta muualla maassa saavutettavuus oli heikkoa. 1970-luvun puoliväliin mennessä alueelliset erot pienenivät merkittävästi ja osin hävisivät kokonaan, kun yliopistoverkosto laajeni nopeasti ja tavalla, joka yksilöiden näkökulmasta oli vaikeasti ennakoitavissa.
Asetelma mahdollistaa ylisukupolvisten syy-seuraussuhteiden tutkimisen, jota Suomessa ei korkeakoulutuksen osalta ole aikaisemmin tehty.
”Positiivinen korrelaatio vanhempien ja lasten koulutuksen välillä ei suoraan kerro koulutuksen ylisukupolvisista hyödyistä, koska korrelaatio voi johtua esimerkiksi kyvykkyyden geneettisestä periytymisestä. Hyötyjen olemassaolosta päästään suurempaan varmuuteen hyödyntämällä luonnollisia koeasetelmia, kuten tässä tietyn väestöryhmän koulutusmahdollisuuksien muutoksia”, erikoistutkija Tuomo Suhonen sanoo.
Korkeakoululaitosta on viime vuosina kritisoitu liian hajautuneeksi, ja trendi on ollut kohti suurempia yksiköitä ja harvempaa verkostoa. Samalla julkisessa keskustelussa on noussut esiin huoli kansallisen koulutustason laskusta.
Tuomo Suhosen mukaan tutkimuksen perusteella ei voi suoraan päätellä, mikä korkeakoulun saavutettavuuden merkitys nykyhetkenä on ihmisten koulutusvalintoihin ja sitä kautta koulutustasoon.
”Tulokset joka tapauksessa viittaavat siihen, että korkeakoulutusreformien vaikutukset eivät rajoitu vain niiden kohteena oleviin nuoriin, vaan ulottuvat myöhempiinkin sukupolviin – mikä on syytä pitää mielessä päätöksenteossa”, Suhonen toteaa.
Tutkimuksessa hyödynnetään paikallisia muutoksia korkeakoulutuksen saavutettavuudessa, joita vuosina 1936–56 syntyneet suomalaisvanhemmat kokivat nuoruudessaan. Tutkimuksen aineistona on käytetty Tilastokeskuksen koko Suomen väestön kattavia yksilötason rekisteriaineistoja vuosilta 1970–2016.
Tutkimus:
The intergenerational effects of parental higher education: Evidence from changes in university accessibility. VATT Working Papers 100
Lisätiedot:
erikoistutkija Tuomo Suhonen, 0295 519 507
Tuomo Suhonen
Tiedote
Tiedote
Työmarkkinat ja koulutus
korkeakoulutus
koulutuksen taloustiede
koulutus
koulutusvalinnat
ylisukupolvinen liikkuvuus
