Lausunto komission minimiverotuksen tietojenvaihtoa koskevasta direktiiviehdotuksesta (Valtiovarainministeriö)
13.11.2024 Seppo Kari ja Marika Viertola
Lausunto valtiovarainministeriölle
Lausuntopyynnön diaarinumero: EU/1007/2024
Lausunnon diaarinumero: VATT/395/07.01/2024
1. Yleistä
Direktiiviesitys kytkeytyy neuvoston vuonna 2022 hyväksymään direktiiviin (EU 2022/2523), joka toteuttaa OECD:n ja G20-maiden osallistavan kehyksen puitteissa valmistellun globaalin minimiveron Euroopan unionin alueella. Minimiveron tavoitteena on varmistaa, että suuret konsernit maksavat voitoistaan veroa vähintään sovittua minimitasoa vastaavan määrän riippumatta siitä, missä valtioissa ne toimivat. Minimiverodirektiivin säännökset tuli viedä kansalliseen lainsäädäntöön vuoden 2023 loppuun mennessä ja niiden oli määrä tulla voimaan vuoden 2024 alusta lukien. Suomen lainsäädäntöön direktiivi implementoitiin lailla suurten konsernien vähimmäisverosta (1308/2023).
Minimiverodirektiivi sisältää säännöksiä veron piiriin kuuluvien konserniyhtiöiden ilmoitusvelvollisuudesta. Sen mukaan konserniyhtiöiden tulee antaa konsernin rakennetta, taloutta ja maksettavan veron laskentaa kuvaava täydennysveron tietoilmoitus sijaintimaansa veroviranomaisille. Ilmoituksen sisältö noudattelee kansainvälistä standardia, joka on alun perin määritelty OECD:n julkaisussa Tax Challenges Arising from the Digitalisation of the Economy – GloBE Information Return (Pillar Two). Yhtenäisen tietoilmoituksen tavoite on tukea minimiveron toimeenpanoon liittyvää verovalvontaa.
Tietoilmoituksen lisäksi jäsenvaltiot voivat säätää kansallisessa lainsäädännössään konserniyksiköiden velvollisuudesta antaa täydennysveroilmoitus verojen laskentaa ja maksuunpanoa varten alueelleen sijoittuvan toiminnan osalta. Esimerkiksi Suomen vähimmäisverolain 8. Luvun 4 §:n mukaan veron piiriin kuuluvan konsernin yksikkö, jonka sijaintipaikka on Suomessa, on velvollinen antamaan täydennysveroilmoituksen tilikaudelta, jolta konserniyksikkö on velvollinen maksamaan täydennysveroa.
Minimiverodirektiivissä lähtökohtana on hajautettu ilmoittaminen, jossa kukin konsernin yksikkö antaa tietoilmoituksen sijaintimaansa veroviranomaisille. Tietoilmoitus voidaan kuitenkin toimittaa myös keskitetysti siten, että sen jättää konsernin emoyhtiö tai tehtävään nimetty muu yksikkö sijaintivaltionsa verohallinnolle. Tätä vaihtoehtoa voidaan soveltaa, jos konsernin sijaintimaiden viranomaisten välillä on toimiva tietojenvaihto.
Minimiverotuksen tietojenvaihtoa koskevassa direktiiviesityksessä ehdotetaan siirtymistä keskitettyyn täydennysveron tietoilmoituksen antamiseen standardoidulla lomakepohjalla. Siinä esitetään myös yksityiskohtaiset säännöt keskitetyssä raportoinnissa saatujen tietoilmoitusten välittämisestä konsernien sijaintimaiden veroviranomaisille hyödyntäen automaattista sähköistä tietojenvaihtoa.
Esityksen tavoitteita ovat mm. täydennysveron tietoilmoitusten sisällön yhtenäistäminen, ilmoitusmenettelyn yksinkertaistaminen ja tietoilmoitusten puutteiden vähentäminen. Automaattisella tietojenvaihdolla pyritään lisäksi varmistamaan, että veroviranomaisilla on käytössään tiedot verovalvontaa varten ilman viiveitä ja oikean sisältöisenä. Komissio arvioi ehdotettujen muutosten parantavan oikeusvarmuutta ja järjestelmän selkeyttä sekä olevan linjassa komission tavoitteiden kanssa vähentää yritysten raportointivelvoitteiden aiheuttamaa hallinnollista taakka 25 prosentilla.
2. Huomioita esityksestä
Direktiiviesitys on luonteva askel minimiverotuksen kehittämisessä, koska se implementoisi OECD:n piirissä luodut tietoilmoituksen ilmoittamistavat ja viranomaisten välisen tietojenvaihdon. Voidaan kuitenkin kysyä, missä määrin direktiivi tosiasiallisesti vähentäisi yritysten raportointivelvoitteita. Esityksen perusteluissa viitataan tavoitteeseen vähentää näitä velvoitteita jopa neljänneksellä.
Ehdotuksen mukaan konsernin emoyhtiö tai muu nimetty yksikkö voisi jättää verovalvonnassa käytettävän täydennysveron tietoilmoituksen koko konsernin puolesta sen sijaan, että jokainen yksikkö jättäisi oman ilmoituksensa sijaintimaansa veroviranomaisille. On kuitenkin huomattava, että vaikka keskittäminen vähentää jätettävien ilmoitusten lukumäärää, tulee konsernin kerätä tarvittavat tiedot ilmoitusta varten jokaisesta maasta, jotta keskitetty ilmoitus voidaan jättää. Toisin sanoen, vain lähetettävien veroilmoitusten lukumäärä vähenee, kun taas tietojen kokoamiseen liittyvä työ pysyy muuttumattomana. Täten on epäselvää, kuinka paljon keskitetty ilmoittaminen todellisuudessa vähentää yritysten hallinnollista taakkaa. Lisäksi on mahdollista, että Euroopassa toimivat suuret konsernit valitsisivat joka tapauksessa keskitetyn ilmoittamisen vaihtoehdon, joka on tarjolla vuoden 2022 direktiiviin perustuen. Direktiiviesityksellä ei tässäkään skenaariossa olisi hallinnollista taakkaa vähentävää vaikutusta.
Kiinnitämme tässä lausunnossa huomiota myös keskitetyn ilmoittamisen mahdollisiin käyttäytymisvaikutuksiin, joita direktiivin hyväksyminen saattaisi lisätä. Minimiverodirektiivin mukaan ilmoittamisen laiminlyönnistä tai ilmoituksen puutteellisuudesta aiheutuvat myöhästymis- ja rangaistusmaksut määräytyvät, ja voivat vaihdella, sen mukaan, missä jäsenvaltiossa keskitetty ilmoitus jätetään. Taloustieteellisen tutkimuksen mukaan sekä rangaistuksella että todennäköisyydellä jäädä kiinni on vaikutusta veronkiertoon (Slemrod, 2019). Mikäli maksujen määrissä ja/tai niiden toimeenpanemisen todennäköisyydessä on eroja jäsenvaltioiden välillä, on konsernille suotuisampaa jättää keskitetty ilmoitus maassa, jossa maksut ovat pienimpiä ja/tai niiden toimeenpanon todennäköisyys on pienempi. Toisaalta, jos maksuja voidaan määrätä ilmoituksen jättömaasta huolimatta, näiltä potentiaalisilta käyttäytymisvaikutuksilta voidaan välttyä. Tästä esimerkkinä on tilanne, jossa Verohallinto voisi määrätä Suomessa toimivalle konserniyhtiöille rangaistusmaksuja, vaikka keskitetty ilmoitus olisi jätetty toiseen jäsenvaltioon ja Verohallinto saisi tiedot tietojenvaihdon kautta.
Lähde: Slemrod, Joel. 2019. "Tax Compliance and Enforcement." Journal of Economic Literature, 57 (4): 904–54.
________
Hakola-Uusitalo Tuulia
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus
Kari Seppo
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus
Marika Viertola
Seppo Kari
Lausunnot
