Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi valtion virkamieslain muuttamisesta (Valtiovarainministeriölle)
Lausunto valtiovarainministeriölle
Lausunnon diaarinumero: VATT/126/07.01/2021
Valtiovarainministeriö on pyytänyt 9.4.2021 lausuntoa luonnoksesta, joka koskee hallituksen esitystä valtion virkamieslain muuttamiseksi. Hallituksen esityksessä virkamieslain muuttamiseksi ehdotetaan:
- muutoksia virkamieslain 6 b §:n määräaikaisten virkasuhteiden vakinaistamisen edellytyksiin, virkamiesten muutosturvan vahvistamiseen irtisanomistilanteessa sekä näitä koskeviin rajoituksiin;
- muutoksia virkamieslain 8 a §:n sidonnaisuusilmoitusten sisältöön ja sen soveltamisen piirin laajentamiseen;
- muutoksia virkamieslain 44 a §:n valtion ylimmän virkamiesjohdon karenssisopimuksen rajoitusajan pidentämismahdollisuudesta 12 kuukauteen; sekä
- teknisiä muutoksia virkamieslain 36 §:n 3 momenttiin, 62 §:n 1 momenttiin ja 69 a §:n 1 momenttiin.
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus pitää tehtyjä esityksiä kokonaisuutena erittäin hyvinä ja kannatettavina esityksessä ilmaistuihin tavoitteisiin nähden. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus haluaa lausunnossaan kiinnittää huomiota erityisesti virkamieslain 6 b §:n 1 momentin muutoksiin ja sen pohjalta tehtäviin valtiovarainministeriön ohjeiden ja suositusten tarkennettavaan muotoiluun. Laajempana kysymyksenä tässä yhteydessä olisi hyvä arvioida myös kokonaisuutena erivaiheissa virkamieslakiin tehtyjen muutosten kumulatiivista vaikutusta nykyiseen muotoiluun työsopimussuhteen ja virkasuhteen välillä.
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus pitää hyvänä, että määräaikaisen virkasuhteen vakinaistamiseen liittyviä käytäntöjä tarkennetaan virkamieslain 6 b §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa. Yksityiskohtaisissa perusteluissa jää ehkä hieman liian vähälle huomiolle tehtävän pysyväisluonteisuuden korostaminen, joka tosiasiallisesti ratkaisee sen, onko viraston ylipäänsä tarpeen harkita uuden viran perustamista, joka voidaan muiden ehtojen täyttyessä täyttää ensimmäistä kertaa haettavaksi julistamatta. Nyt muutosesityksen perustelujen päähuomio on määräaikaisen virkasuhteen haettavaksi julistamisessa ja määräajan pituudessa. Tämä voi johtaa siihen, että viran perustamista koskeva harkinta jää vakinaistamistilanteessa virastossa liian vähälle huomiolle, tai sitä käsitellään pääosin vain säädösteknisten edellytysten toteutumisen kautta.
Virkamieslain 6 b §:n 1 momentin muotoilun osalta virasto esittää harkittavaksi, että jo lakitekstistä kävisi ilmi määräaikaisen virkasuhteen vakinaistamisen edellytyksenä oleva julkinen hakumenettely eikä sitä jätettäisi yksityiskohtaisten perustelujen tai valtiovarainministeriön ohjeen ja suosituksen varaan. Se olisi looginen myös sen suhteen, että myös viran hakemisesta säädetään lain tasolla.
6 b §
Työsopimussuhteisen tehtävän tai yli kaksi vuotta kestäneen määräaikaisen virkasuhteen tilalle perustettu virka voidaan ensi kertaa täytettäessä täyttää virkaa haettavaksi julistamatta, jos virkaan nimitetään kyseistä tehtävää hoitava työntekijä tai kyseisessä määräaikaisessa virkasuhteessa työskentelevä virkamies, joka on nimitetty virkasuhteeseen julkisen hakumenettelyn kautta.
Virkamieslain 6 b §:ään pidennetty kahden vuoden määräaika on perusteltua viran tehtävien pysyväisluonteisuuden näkökulmasta. Käytännössä määräaikaa koskeva muutos tulisi todennäköisesti tarkoittamaan valtiovarainministeriön virantäytössä noudatettavan ohjeen uutta muotoilua nykyisin kohdassa 5.2.2 muutosta vastaavasti esimerkiksi näin:
"Jos virkasuhteeseen nimitetään yli kahden vuoden määräajaksi, ohjeena on, että hakumenettelyssä noudatetaan samoja periaatteita kuin virkaan nimitettäessä".
Tällainen muutos helpottaa ja keventää nykyistä hallinnollista prosessia vähän tutkimuslaitosympäristössä, mutta ei riittävästi. Voidaankin perustellusti kysyä, missä määrin julkinen haku määräaikaiseen virkasuhteeseen on perusteltua kahden vuoden määräajan jälkeen esimerkiksi tiettyä tieteellistä erityisasiantuntemusta vaativaan tutkimusprojektiin, kun määräaikaisen nimityksen perusteet (työn luonne) tulee täyttyä virkamieslain 9 §:n 1. mom. ja 3 mom. mukaisesti jo nimityshetkellä ja nimittäminen tulee tehdä koko tiedossa olevan perusteen ajalle.
Tyypillisimmin henkilö palkataan tutkimuslaitoksessa määräaikaiseen virkasuhteeseen perusteena työn luonne, jonka taustalla on ajallisesti nimetty tutkimusprojekti. Määräaikainen virkasuhde mahdollistaa pätevän henkilön palkkaamiseen koko tiedossa olevan tutkimusprojektin ajalle sen tavoitteiden saavuttamiseksi, eikä nimityksellä tai sen pituudella ole mitään tekemistä esimerkiksi edellä kuvatun virkasuhteen vakinaistamismenettelyn kanssa. Usein jo tutkimusprojektin rahoituksen haku- ja valmisteluvaiheessa joudutaan miettimään, kenellä on tieteellistä kompetenssia vastata projektin tavoitteiden toteuttamisesta, ja olisiko hän mahdollisesti käytettävissä myönteisen rahoituspäätöksen jälkeen. Henkilöä voidaan hakea myös julkisen haun kautta, mutta sitä rajoittaa mahdollisesti rahoituksen myöntäjän edellyttämä toteutusaikataulu. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus ei usko julkisen haun pakottavuuden kahden vuoden jälkeen tuovan näissä tilanteissa mitään lisäarvoa siihen, että tehtävä tulisi kahden vuoden jälkeen julkisesti haettavaksi.
Virkamieslain 6 b §:n esityksen perusteluissa todetaan, että "Silloin kun määräaikaisen nimityksen lakisääteiset perustelut täyttyvät, nimitys määräajaksi tulisi voida tehdä ilman julkista hakumenettelyä nykyistä vuotta pidemmälle ajalle". Lisäksi todetaan, että valtionhallinnon rekrytointia koskevan lainsäädännön tulee perustua edelleen vakiintuneeseen avoimen haun pääsääntöön. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus ehdottaa harkittavaksi, että valtionhallinnossa olisi mahdollisuus poiketa ehdotetusta yli kahden vuoden määräaikaisen virkasuhteen haettavaksi julistamisesta silloin, kun määräaikaisen nimityksen perusteena on työn luonne, joka edellyttää esimerkiksi tietyn tieteenalan erityisosaamista ajallisesti rajatun tutkimushakkeen toteuttamiseksi, nimitys tehdään virkamieslain mukaisesti koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi, ja noudatetaan muutenkin virkamieslaissa säädettyjä määräaikaisen virkasuhteen nimittämisen edellytyksiä. Poikkeamismahdollisuus ei luonnollisesti estäisi julkista hakumenettelyä määräaikaiseen virkasuhteeseen kahta vuotta lyhyemmällekin ajalle, jos se viraston tarpeiden ja parhaiden pätevien osaajien rekrytoimiseksi on tarpeen. Tällainen poikkeamismahdollisuus vahvistaisi tutkimuslaitoksen joustavia ja tasavertaisia yhteistyömahdollisuuksia yliopistojen kanssa, jotka soveltavat työsopimuslakia.
Lopuksi Valtion taloudellinen tutkimuslaitos haluaa kiinnittää huomiota virkamieslain aikaisempien vuosien muutoksiin, jotta heijastuvat edelleen ehdotetusta virkamieslain 6 b §:n muotoilusta. Sen perusteellinen arviointi tässä yhteydessä yksityiskohtaisissa perusteluissa voisi olla tarpeen, jotta ymmärrettäisiin, miksi työsopimussuhteista tehtävää käsitellään vakinaistamisen yhteydessä selkeästi eri tavalla kuin virkasuhdetta. Tilanne palvelussuhteiden välillä ei ole aina ollut nykytilannetta vastaava, sillä Valtioneuvoston asetuksessa virkamiesasetuksen 10 §:n muuttamisesta (413/2007) virkasuhdetta ja työsopimussuhdetta käsiteltiin vielä yhdenvertaisesti, kun kyse oli tehtävän vakinaistamisesta:
10 § (413/2007)
Määräaikaisen virkasuhteen tai työsopimussuhteisen tehtävän tilalle perustettu virka voidaan ensi kertaa täytettäessä täyttää virkaa haettavaksi julistamatta, jos virkaan nimitetään kyseistä tehtävää hoitava työntekijä tai kyseisessä määräaikaisessa virkasuhteessa työskentelevä virkamies.
Mikael Collan
Ylijohtaja
Markku Kivioja
Talous- ja hallintojohtaja
