HE 173/2020 vp Hallituksen esitys eduskunnalle oppivelvollisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (Lausunto 1)
Asiantuntijalausunto eduskunnan sivistysvaliokunnalle
Lausunnon diaarinumero: VATT/337/07.01/2020
Eduskunnan sivistysvaliokunta on pyytänyt minulta lausuntoa hallituksen esityksestä oppivelvollisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että oppivelvollisuus laajennettaisiin koskemaan perusopetuksen jälkeistä toisen asteen koulutusta siihen asti, kun henkilö täyttää 18 vuotta. Perusopetuksen jälkeen oppivelvollisuutta suoritettaisiin lukiokoulutuksessa, ammatillisessa koulutuksessa tai perusopetuksen jälkeisissä erilaisissa nivelvaiheen koulutuksissa. Oppivelvollisella olisi perusopetuksen päättymisen jälkeen hakeutumisvelvollisuus toisen asteen koulutukseen. Esityksessä ehdotetaan, että perusopetuksen jälkeen suoritettava ammatillinen tutkinto tai lukiokoulutus ja sen päätteeksi suoritettava ylioppilastutkinto olisivat jatkossa täysin maksuttomia sen kalenterivuoden loppuun saakka, jona henkilö täyttää 20 vuotta.
Esityksen tavoitteena on nostaa koulutus- ja osaamistasoa sekä varmistaa jokaiselle nuorelle mahdollisuus toisen asteen tutkinnon suorittamiseen. Toisen asteen tutkinnon suorittaminen edistää henkilön työllistymistä ja yhteiskuntaan osallistumista. Koulutus- ja osaamistason nostamisen lisäksi esityksen tavoitteena on kaventaa oppimiseroja, lisätä koulutuksellista tasa-arvoa ja antaa kaikille nuorille yhdenvertaiset mahdollisuudet kouluttautua kykyjensä mukaisesti.
Hallitus arvioi, että oppivelvollisuuden laajentamisen myötä toisen asteen koulutuksen piiriin tulee vuosittain noin 700 sellaista nuorta, jotka muutoin jäisivät toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle perusopetuksen jälkeen. Vuosittain lisäksi noin 4 000 oppivelvollisikäistä opiskelijaa keskeyttää aloittamansa toisen asteen opinnot ja tämän ryhmän arvioitaisiin valtaosin jatkavan opintojaan oppivelvollisuuden laajentamisen myötä. Esityksessä arvioidaan, että Oppivelvollisuusiän nostamisen ja sen seurauksena lisääntyvän toisen asteen tutkinnon suorittamisen voidaan tilastotietojen perusteella katsoa parantavan yksilön työllistymismahdollisuuksia ja lisäävän ansiotuloja.
Keskityn lausunnossa ehdotuksen vaikuttavuuden pohtimiseen kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden pohjalta. Pidän esityksen arvioita oppivelvollisuuslain muutoksen vaikutuksesta yksilön työllisyys- ja ansiomahdollisuuksiin sekä syrjäytymisen ehkäisemiseen pääosin oikeina. Laaja taloustieteen kirjallisuus kertoo yksiselitteisesti koulutuksen positiivisista vaikutuksista työllistymiseen ja palkkakehitykseen. Koulutetun työvoiman kysyntä on entisestään voimistunut teknologisen kehityksen ja talouden kansainvälistymisen myötä. Kysynnän voimakkuudesta kertoo myös se, että useissa maissa palkkaerot koulutusryhmien välillä ovat kasvaneet koulutuksen tarjonnan lisääntymisestä huolimatta. Useissa tutkimuksissa on todettu, että pakollisen koulutuksen pidentymisestä saadut palkkatuotot ovat suurimpia juuri niille nuorille, jotka eivät jatka koulutusta peruskoulua pidemmälle (esim. Angrist & Krueger, 1994).
Nykyinen oppivelvollisuusikä sijoittuu nuorten kannalta tärkeään nivelvaiheeseen eli hetkeen, jolloin toisen asteen koulutukseen hakeudutaan. Virtanen (2016) laskee, että vuosina 2000–2003 ainoastaan 40 prosenttia niistä koulunsa päättäneistä nuorista, joilla ei ollut mitään tutkintoa peruskoulun jälkeen, oli töissä. Vastaava luku toisen asteen tutkinnon suorittaneilla vaihtelee 70–90 prosentin välillä. Virtasen tutkimus osoittaa myös, miten tärkeää toisen asteen valinnassa onnistuminen on nuorille. Vertaamalla sisäänpääsyn rajalla olevia nuoria toisiinsa, hän osoittaa, että koulutuspaikan saaminen peruskoulun jälkeisessä yhteisvalinnassa lisää 10–15 prosentilla todennäköisyyttä, että nuori hankkii toisen asteen tutkinnon yhdeksän vuoden sisällä. Myös koulutuspaikan mieleisyydellä on merkitystä. Nuoret, jotka onnistuivat pääsemään ensisijaiseksi merkittyyn koulutuspaikkaan, suorittivat 10 prosenttiyksikköä todennäköisemmin vähintään toisen asteen tutkinnon verrattuna niihin nuoriin, joiden ensisijainen hakutoive ei toteutunut (Virtanen 2016).
Oppivelvollisuuden pidentämisen hyödyt eivät ulotu ainoastaan työmarkkinoihin. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että koulutus ehkäisee syrjäytymistä ja vähentää rikoksen teon mahdollisuutta. Yhteyttä on tutkittu muun muassa tarkastelemalla koulutusuudistuksia, jotka ovat pidentäneet pakollisen koulutuksen pituutta vuodella eri aikaan eri paikassa samassa maassa. Vertaamalla eroja nuorten rikollisuudessa, terveydessä tai muissa tulemissa alueiden välillä, näissä tutkimuksissa pystytään osoittamaan, miten pakollisen koulutuksen pidentäminen vuodella vaikuttaa juuri niihin nuoriin, jotka ilman uudistusta lopettaisivat koulun aikaisemmin. Tulokset osoittavat yhdenmukaisesti peruskoulun pidentämisen vähentävän merkittävästi rikollisuutta näiden nuorten osalta (Lochner & Moretti, 2004, Hjalmarsson et al., 2011, Machin et al. 2011). Peruskoulutuksen pidentämisellä on myös havaittu olevan vaikutuksia yleiseen hyvinvointiin ja onnellisuuteen (Oreopoulos, 2007).
Esimerkiksi koulutuksen merkityksestä käy sen vaikutus rikollisuuteen, jota kansainvälisissä tutkimuksissa on tutkittu runsaasti. Nykyinen 16 vuoden oppivelvollisuusikä ajoittuu juuri niihin ikävuosiin, jolloin nuoren todennäköisyys rikosten tekemiseen on suurimmillaan. Landersø, Nielsen ja Simonsen (2016) osoittivat hiljattain valmistuneessa tutkimuksessaan, että alkuvuonna syntyneet tekevät vähemmän rikoksia kuin loppuvuonna syntyneet. He selittävät tulostaan alkuvuonna syntyneiden suhteellisella kypsyydellä peruskoulun päättyessä. Jos nuoret pidetään koulunpenkillä yli niiden vuosien, jolloin heidän riskinsä tehdä rikoksia on suurin, pienennetään nuorten rikokseen sortumisen mahdollisuutta. Huttunen, Pekkarinen, Uusitalo ja Virtanen (2019) vertaavat toiselle asteelle juuri päässeitä nuoria niihin, jotka eivät onnistu pääsemään mihinkään toisen asteen oppilaitokseen heti peruskoulun jälkeen. Tutkimuksemme osoittaa, että ilman toisen asteen paikkaa jäävien todennäköisyys tuomioihin peruskoulun jälkeisinä vuosina on merkittävästi suurempi kuin niiden, jotka saavat opiskelupaikan.
Hallitus esittää myös, että oppivelvollisuuslakia muutetaan siten, että oppivelvollisuus laajennettaisiin koskemaan perusopetuksen jälkeistä toisen asteen koulutusta siihen asti, kun henkilö täyttää 18 vuotta. Esitetty oppivelvollisuusalain muutos vähentäisi nuorten osuutta, jotka jäävät ilman toisen asteen koulutusta ja lisäisi todennäköisyyttä osallistua työmarkkinoille. Koulutuksen pidentäminen yli syrjäytymisen kannalta kriittisten ikävuosien voi myös osaltaan vähentää nuorten tekemää rikollisuutta, ja parantaa syrjäytymisuhan alla olevien nuorien mahdollisuuksia pysyä työelämässä.
Helsingissä 10.11.2020
Essi Eerola
ylijohtaja (vt.)
Kristiina Huttunen
tutkimusprofessori
__________
Lähteet
Angrist, J. D. & Krueger, A.B. (1991) "Does Compulsory School Attendance Affect Schooling and Earnings?," The Quarterly Journal of Economics, Oxford University Press, vol. 106(4), 979–1014.
Berthelon, M. E. & Kruger, D. I. (2011) "Risky behavior among youth: Incapacitation effects of school on adolescent motherhood and crime in Chile," Journal of Public Economics, Elsevier, vol. 95(1–2), 41–53.
Hjalmarsson, R., Holmlund, H. & Lindquist, M. J. (2015) The Effect of Education on Criminal Convictions and Incarceration: Causal Evidence from Micro-data. The Economic Journal, 125: 1290–1326.
Huttunen, K., Pekkarinen, T., Uusitalo, R. ja Virtanen, H. (2019). Lost Boys: Access to Secondary Education and Crime. Etla Working Papers No 64.
Landersø, R., Nielsen H.S. & Simonsen, M. (2016) School Starting Age and the Crime-Age Profile. Forthcoming in Economic Journal.
Lochner, L., and Moretti, E. (2004) "The Effect of Education on Crime: Evidence from Prison Inmates, Arrests, and Self-Reports." American Economic Review, 94(1), 155–189.
Machin, S., O. Marie, and S. Vujić. “The crime reducing effect of education." The Economic Journal, 121:552 (2011): 463–484.
Oreopoulos, P. (2007) Do dropouts drop out too soon? Wealth, health and happiness from compulsory schooling. Journal of Public Economics 91.11-12 (2007), 2213–229.
Virtanen, H. (2016). Essays on post-compulsory education attainment in Finland. Aalto University publication series, Doctoral dissertations 2016:87. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, A:49.
Kristiina Huttunen
Lausunnot
