VATT 2000-luvulla: Finanssikriisi, kestävyysvaje ja tutkimuskentän muutokset
Seija Ilmakunnaksen ylijohtajakautena vuosina 2007-2010 VATT kehittyi akateemiseksi tutkimuslaitokseksi. ”Hyödyllinen talouspoliittinen valmistelu ja hyvät talouspoliittiset suositukset voivat perustua vain laadukkaaseen tutkimukseen”, hän kiteyttää tarpeen muutokselle.
Virkamiehiä vai tutkijoita?
Ilmakunnaksen ehdotuksesta valtiovarainministeriö tilasi ulkoisen arvioinnin VATT:n toiminnasta vuonna 2007. Kotimaisten ja ulkomaisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajista koostuvan arviointipaneelin keskeinen viesti oli, että tutkimuksen akateemista laatua tulee nostaa.
– Eihän ne tulokset kauhean yllättäviä olleet. Arviointiraadin tulokset toimivat kuitenkin tukena uudistustyössä, Ilmakunnas toteaa.
Kun Ilmakunnas aloitti työnsä, VATT:ssa työskenteli erilaisilla vahvuuksilla varustettuja tutkijoita. Vanhempi kaarti teki arvokasta selvitystyötä, mutta heillä ei ollut samanlaista akateemista taustaa kuin nuoremmilla työntekijöillä ja tämä synnytti jännitteitä talon sisällä.
– Oli erilaisia näkemyksiä siitä mitä VATT:n tulisi olla ja miten sitä tulisi kehittää. Muutos akateemiseksi tutkimuslaitokseksi on ollut niin selvä, että nykyään tätä voi olla jo vaikea mieltää, hän kuvailee ylijohtajuutensa alkuaikoja.
Akateemisen laadun nostamisessa keskeistä oli julkaisujen laadun parantaminen. Tarvittiin palkkausjärjestelmä, joka konkretisoi tavoitteen julkaista kansainvälisiä vertaisarvioituja artikkeleita.
– Piti antaa tunnustusta laadukkaasta akateemisesta julkaisusta, mutta ei pelkästään siitä. Olisi epäreilua, jos muita asiantuntijatehtäviä ei noteerattaisi. VATT ei kuitenkaan ole mikään yliopisto, Ilmakunnas toteaa.
Laadukas tutkimustieto päätöksenteon tukena
– Hyödyllinen talouspoliittinen valmistelu ja hyvät talouspoliittiset suositukset voivat perustua vain laadukkaaseen tutkimukseen”, Ilmakunnas kiteyttää tutkimustiedon merkityksen päätöksenteolle.
Parhaimmillaan tutkimus tyydyttää sekä politiikka-arvioinnin tarpeet että akateemisen kunnianhimon.
– Ideaalitilanteessa pystymme rakentamaan uskottavan vertailuasetelman ja saamaan esille aitoa kausaalisuutta. Tällöin pystymme melko suoraviivaisesti päättelemään uudistuksen vaikutukset, Ilmakunnas kuvailee.
Tämä on lähtökohta, mutta usein joudutaan kaupankäyntitilanteisiin.
– Meillä on uudistuksia, joita ei pystytä yhdistämään akateemisesti niin kunnianhimoisiin tutkimuksiin kuin tutkijat haluaisivat. Tällöin meidän pitää olla valmiita tekemään kompromisseja, Ilmakunnas jatkaa.
Tärkeintä on kuitenkin, että kuunnellaan eri osapuolia.
– Tutkijan näkökulmasta on tärkeintä, että aikataulut ovat inhimillisiä. Olisi myös hyvä, jos tutkijat ja asiantuntijat olisivat mukana määrittelemässä tutkimusagendaa. Tällöin syntyy tutkimusasetelmia, joihin on mahdollista ja realistista vastata, Ilmakunnas toteaa.
Esimerkkinä hyvästä uudistusten valmistelusta Ilmakunnas mainitsee alivaltiosihteeri Martti Hetemäen verotyöryhmän vuosilta 2008- 2010. VATT:ssa koordinoitiin koko projektia ja tuotettiin myös paljon tutkimusta työryhmän tarpeisiin.
– Hetemäen verotyöryhmä oli äärettömän tärkeä yhteiskunnallisen keskustelun herättäjänä ja näyttönä hyvästä politiikkavalmistelusta. Työryhmä sai laajan myönteisen vastaanoton, mutta poliitikot eivät välittömästi tarttuneet sen esityksiin. Niitä on kuitenkin toteutettu pikkuhiljaa, Ilmakunnas kertoo.
Kestävyysvaje ja finanssikriisi
2000-luvun alussa kunta- ja palvelurakenneuudistukset tulivat rytinällä tapetille. Väestö ikääntyi ja perustettiin työryhmiä miettimään, miten kansakunnan tulisi valmistautua tähän haasteeseen.
– VATT:ssa tehty tutkimus työurien pidentämisestä sekä julkisten palveluiden tehokkuudesta ja tuottavuudesta oli tärkeässä roolissa tässä työssä. Sen tyyppistä osaamista ei muualla oikein ollut, sanoo Ilmakunnas.
Finanssikriisin myötä nämä tutkimusteemat saivat uutta pontta.
– Finanssikriisi säikäytti. Kestävyysvaje syveni siinä yhteydessä ja syntyi pelko siitä, että riittävätkö rahat”, Ilmakunnas kuvailee kriisin aikaista ilmapiiriä.
Tutkimusrahoituksen uudistukset
2000-luvulla käynnistyi yliopistouudistus, ja samanaikaisesti haluttiin muutosta myös valtion tutkimuslaitoskentällä. Hankkeita, esityksiä ja selvityksiä oli toistuvasti. Joitakin isoja tutkimuslaitoksia yhdistettiinkin, kuten Stakes ja Kansanterveyslaitos Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseksi.
– Maasto oli koko ajan epävarmaa ja se herätti myös huolta meillä VATT:ssa. Puhuttiin, että laitetaan kaikki valtion tutkimuslaitokset neljään tuottajakonsortioon, joista yksi tutkisi kestävää kehitystä, toinen osaamista, työtä ja hyvinvointia, kolmas aluerakenteita ja neljäs jotain muuta, mutta VATT:han tutkii kaikkia näitä,
Ilmakunnas hämmästelee.
Esitettiin myös toiveita, että tutkimuslaitoksia pitäisi ohjata hallitusohjelmasta käsin.
– Kun tutkimuksen tavoitteet tulevat hallitusohjelmasta, vaarana on, että tutkimusaiheissa korostuvat yhden hallituskauden agendat, Ilmakunnas pohtii.
Vuonna 2013 perustettiin kaksi uutta rahoitusmuotoa: strategisen tutkimuksen rahoitus (STN) ja valtioneuvoston yhteinen selvitys- ja tutkimustoiminnan rahoitus (VN TEAS).
– VN TEAS -toiminnassa on hyvää se, että eri ministeriöissä punnitaan yhdessä, mitkä ovat tärkeitä tutkimuskysymyksiä. Myös ministeriöissä on toivottavasti kasvanut ymmärrys siitä, miten ja millä aikataululla tutkimusta tehdään, Ilmakunnas kiittelee.
Matematiikan ja talouden synteesi
Ilmakunnaksen väitöskirja käsitteli naisten osallistumista työmarkkinoille sekä valintoja päivähoidon ja kotihoidon välillä. Työmarkkinatutkimuksen parissa työskentelee suhteessa enemmän naisia kuin muilla taloustieteen aloilla. Ilmakunnaksen oma valinta oli kuitenkin sattuma.
– Työskennellessäni nuorena tutkijanalkuna ETLA:ssa siellä pyöri erittäin innostava työn taloustieteen opintopiiri. Myöhemmin Yrjö Jahnssonin säätiön jatkokoulutuskurssilla työn tarjonta valikoitui harjoitustyöni teemaksi, ja saman aiheen parissa jatkoin opintojaksolla London School of Economicsissa. Sattumalla on iso rooli näissä valinnoissa, hän kertoo.
Ilmakunnaksen ura jatkuu nyt työelämäprofessorina Jyväskylän kauppakorkeakoulussa. Aikoinaan valittu opiskeluala kiinnostaa edelleen:
– Taloustieteessä viehätti matematiikan ja talouden synteesi. Valintaa ei ole jälkikäteen tarvinnut harmitella. Ihan hyvä valinta tässä tuli tehtyä, hän toteaa tyytyväisenä.
Seija Ilmakunnas
Taloustieteen maisteri (kansantaloustiede) 1984, Tampereen yliopisto
Valtiotieteiden lisensiaatti (kansantaloustiede) 1989, Helsingin yliopisto
Valtiotieteiden tohtori 1997, Helsingin yliopisto
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, eri tehtävissä 1983-1988
Helsingin kaupunki, erikoistutkija 1988-1993
Palkansaajien tutkimuslaitos, vanhempi tutkija 1993-1998
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, tutkimusjohtaja 1999-2001
Eläketurvakeskus, tutkimusosaston osastopäällikkö 2002-2006
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, ylijohtaja 2007-2010
Palkansaajien tutkimuslaitos, johtaja 2011-2018
Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu, työelämäprofessori 2019
Lisäksi lukuisia ammatillisia luottamustehtäviä ja jäsenyyksiä talousneuvoston ja ministeriöiden asettamissa ja muissa työryhmissä.
Lue myös muut VATT 30 vuotta -sarjassa ilmestyneet haastattelut:
VATT:n alkuvuodet: Hyvinvointivaltion arviointia lama-aikana ja Nokia-Suomessa
Uutinen
Uutinen
VATT
VATT 30 vuotta
julkinen talous
kestävyysvaje
talouspolitiikka
työn taloustiede
ylijohtajahaastattelut