Väitös: EU:n päästökauppajärjestelmä toimii, mutta miksi sitä ei käytetä tehokkaammin ohjaukseen?
Päästöoikeuskauppa on Euroopan unionin ilmastopolitiikan keskeinen ohjauskeino. Sen tavoite on vähentää hiilidioksidipäästöjä taloudellisesti tehokkaalla tavalla. Mutta toimiiko järjestelmä käytännössä? Helsingin yliopistossa 22.3.2013 väittelevä MMM, VATT:n tutkija Piia Aatola tarkasteli väitöstutkimuksessaan päästöoikeuskaupan toimintaa sen ensimmäisinä vuosina.
Luotettava hintasignaali auttaa suunnittelussa
Päästökauppa on saanut osakseen kritiikkiä siitä, että järjestelmä on keinotekoinen ja viranomaisten ohjaama. Aatolan tutkimus osoittaa, että kritiikki on ollut aiheetonta.
– Päästökauppa on toiminut ensimmäisinä vuosina niin kuin on pitänytkin, Aatola kertoo.
Järjestelmään osallistuvien maiden viranomaiset ovat jakaneet sallittua päästötasoa vastaavan määrän päästöoikeuksia toimijoille, jotka voivat käydä vapaasti kauppaa päästöoikeuksilla. Päästökauppa luo siten tuotannosta syntyvälle hiilidioksidipäästöille hinnan ja kannustaa siirtymään puhtaampiin tuotantomuotoihin.
Väittelijä selvitti muun muassa hinnan määräytymistä markkinoilla vuosina 2005–2010. Aatolan mukaan päästöoikeuden hintavaihtelu on heijastellut merkittävissä määrin ja luotettavalla tavalla sähkön ja polttoaineiden hintoja.
– Luotettava hintasignaali antaa toimijoille mahdollisuuden tehdä taloudellisesti järkeviä ratkaisuja päästövähennystavoitteensa saavuttamiseksi; joko ostaa päästöoikeuksia markkinoilta tai vähentää omia päästöjä, Aatola toteaa. – Vähennystoimet toteutetaan siellä, missä se on edullisinta.
Koska toimijat vertaavat markkinahintaa omiin päästöjensä vähennyskustannuksiin, paljastaa hintasignaali viranomaisille informaatiota säädetyn politiikan tiukkuudesta. Markkinahinta osoittaa, kuinka kalliiksi päästövähennystavoitteen saavuttaminen tulee. Tämä mahdollistaa ilmastopolitiikan taloudellisten vaikutusten arvioimisen.
Markkinat kehittyvät edelleen
Aatola on tutkinut myös päästöoikeusmarkkinoiden tehokkuutta kaupankäyntisimulaation avulla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että päästöoikeusmarkkinoilla olisi ollut mahdollista tehdä systemaattista taloudellista voittoa toisella kauppakaudella, vuosina 2008–2010. Täysin kehittyneillä markkinoilla tämä ei ole mahdollista, vaan kaikki oleellinen uusi informaatio näkyy hinnoissa välittömästi.
– Tämä viittaa siihen, että päästökauppamarkkinat eivät olisi vielä toisella kaudella toimineet täysin tehokkaasti, Aatola toteaa.
Tämän hetkinen matala hinta vastaa markkinatilannetta: Päästöoikeuksista on ylitarjontaa ja heikko kysyntä. Päästövähennystavoitteen saavuttaminen on siis nyt edullista, eikä matala hinta kannusta päästövähennystoimiin.
EU-komissio keskustelee parhaillaan erilaisista keinoista lisätä niukkuutta markkinoilla hinnan nostamiseksi vähennystoimiin kannustavalle tasolle.
– Niukkuutta syntyisi kiristämällä tulevien kausien päästökattoa, mutta periaatteessa markkinamekanismi mahdollistaisi hinnan nostamisen myös ostamalla ylijäämää nyt pois markkinoilta halpaan hintaan. Markkinoihin ei tällöin tarvitsisi puuttua epävarmuutta lisäävillä toimilla eli neuvottelemalla kesken kauden päästövelvoitteiden kiristämisestä, toteaa Aatola.
MMM Piia Aatola väittelee 22.3.2013 kello 12 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Putting a Price on Carbon – Econometric Essays on the European Union Emissions Trading Scheme and its Impacts. Väitöstilaisuus järjestetään Helsingin yliopistomuseon Arppeanum-salissa (Snellmaninkatu 3). Vastaväittäjänä on professori Andreas Löschel, University of Heidelberg, ja kustoksena on professori Markku Ollikainen.
Lisätiedot:
Erikoistutkija Piia Aatola, puh. 040 3045538, piia.remes (at) vatt.fi
Julkaisu:
Putting a Price on Carbon – Econometric Essays on the European Union Emissions Trading Scheme and its Impacts
VATT Publications 62
Tiedote
Tiedote
Ympäristö, energia ja ilmastopolitiikka
energia
energiamarkkinat
päästökauppa
ympäristöpolitiikan ohjauskeinot
ympäristötaloustiede
ympäristöverot
