Työmarkkinajärjestöjen eläkesopimus on vaatimaton

28.10.2014 Tiedote

Työmarkkinajärjestöjen syyskuussa tekemä eläkeratkaisu ei riitä alentamaan eläkevuosien ja työvuosien välistä suhdetta. Jatkossa onkin syytä pitää esillä vaihtoehto, jossa vanhuuseläkkeen alaikärajaa nostettaisiin reippaammin, viidellä vuodella seuraavan 10 vuoden aikana ja vasta sen jälkeen se sidottaisiin elinajan odotteeseen. Selvitys tällaista vaihtoehdosta on tarpeen, jotta saadaan nykyistä kattavampi kokonaiskuva politiikan vaihtoehdoista. Näin sanoo valtiotiet. tri, dosentti Heikki Oksanen VATT:lle tekemässään tutkimuksessa.

Hänen laskelmansa mukaan keskimääräinen eläkeikä nousisi 5,3 vuodella vuoteen 2050 mennessä, kun syyskuun 2014 sopimuksen perusteella sen arvioidaan nousevan 3,5 vuodella. Näiden ero on vain alle kaksi vuotta ja se jakautuu 35 vuoden ajalle, mutta silti se toisi merkittäviä hyötyjä. Nykyinen 63 vuoden alin eläkeikä on varsin alhainen verrattuna läntisen Euroopan maihin. Alimman eläkeikärajan nostaminen vain kahdella vuodella vuoteen 2027 mennessä ei merkitsisi tasokorjausta, vaan korkeintaan sopeuttamista eliniän nousuun.

Keskeinen perustelu eläkeiän merkittävälle nostamiselle on se, että muuten eläkemaksujen taso pysyy korkeana ja riittää ennusteiden mukaan nykyistä selvästi alhaisempien eläkkeiden rahoittamiseen. Eläkemaksut ovat tällä hetkellä lähes 30 % bruttopalkoista.

– Pitää päättää, halutaanko maksaa koko työuran ajan yli kolmasosa nettopalkasta, jotta saa nettoeläkkeen, joka on noin puolet nettoansioista, tiivistää Oksanen.

Vaihtoehtona hänen mukaansa on eläkkeelle jäämisen lykkääminen muutamalla vuodella, jotta eläkemaksua voidaan alentaa ja eläkkeen taso pysyy silti kohtuullisena.

Vanhuuseläkkeen alaikärajalla on oletettavasti myös merkittävä ohjaava vaikutus työtehtäviin ja työllistymiseen jo paljon ennen odotettua eläkkeelle siirtymistä. Signaalin alaikärajan nostamisesta tulisi olla selkeä, jotta yritysten 50–60 vuotiaita koskeva henkilöstöpolitiikka ja palkansaajien omat työurasuunnitelmat tähtäisivät nykyistä korkeampaan eläkeikään.

Vanhenevan väestön terveys- ja hoivapalvelut vaativat lisärahoitusta

Heikki Oksasen katsoo tutkimuksessaan ”Julkisen talouden kestävyys ja eläkeiän nostaminen”, että kestävyysvajeen merkitys on jäänyt hämäräksi eikä julkisen talouden ongelmien vakavuutta täysin ymmärretä. Kymmenen vuoden aikana 1999–2008 kestävyysvajetta ei ollut. Sen jälkeen laaja kansainvälinen talouskriisi iski Suomen talouteen voimakkaasti. Tuotanto asukasta kohti on nyt vuoden 2005 tasolla, veroaste on noussut ja korkean kustannustason takia talouden yleiset näkymät ovat heikot.

Ikäsidonnaisten julkisten menojen, kuten terveys- ja hoivapalvelujen kasvua ei todennäköisesti pysytä rahoittamaan verotusta kiristämällä, vaan eläkeiän nyt suunniteltua merkittävämpi nostaminen voi osoittautua välttämättömäksi. Tutkimuksessa tarkasteltu eläkeiän tuntuva nostaminen yhdistettynä likimain nykyiseen eläkkeiden tasoon alentaisi kestävyysvajetta 1,6 prosenttiyksikköä, kun syyskuun sopimuksen vaikutukseksi arvioidaan yksi prosenttiyksikkö. Joka tapauksessa edelleenkin tarvittaisiin myös muita taloutta vahvistavia rakenneuudistuksia, kuten työurien pidentämistä myös nuorempien päästä. Myös osallistumisasteiden nostaminen keski-ikäisten ryhmässä ja julkisen talouden yleinen tehostaminen pysyisivät tarpeellisina tavoitteina.

Lisätietoja:

VATT Viestintä, viestinta (at) vatt.fi

Julkaisu:

Julkisen talouden kestävyysvaje ja eläkeiän nostaminen
VATT Tutkimukset 177

Tiedote Tiedote Työmarkkinat ja koulutus eläkkeet julkinen talous kansantalous kestävyysvaje politiikkatoimenpiteet politiikkatoimien vaikutusten arviointi työllisyys väestön ikääntyminen