Tutkimus muuttaa maailmaa hivuttaen, vähän kerrallaan
5.10.2017 Blogi Marita Laukkanen
Syntyykö yhteiskunnallisesti vaikuttavan tutkimuksen oikeutus välittömästi näköpiirissä olevasta muutoksesta? Väitän, että ei, kirjoittaa Marita Laukkanen.
Tiedon yhdistäminen käytännön politiikkavalmisteluun ja päätöksentekoon ei ole helppoa. Tutkimukseen perustuvan tiedon lisäksi tarjolla on yllin kyllin (ja aktiivisesti markkinoituna) eri intressiryhmien näkemyksiä ja kantoja. Poliitikot eivät välttämättä ehdi tai edes halua kuunnella tutkijoiden neuvoja.
Usein yhtä totuutta ei ole olemassa. Tutkimustieto ei pysty määrittelemään yksiselitteisesti, millainen tulonjaon pitäisi olla tai mikä on biotalouden kestävyys. Sen sijaan tutkimus voi kertoa, millaisia tulonjakovaikutuksia eri politiikkatoimenpiteillä voidaan odottaa olevan tai miten metsähakkuiden voidaan odottaa vaikuttavan ilmastoon. Yhden totuuden puuttuessa valinnat eri vaihtoehtojen välillä ovat politiikkaa.
Vaihtoehdoista valittaessa niin päätöksentekijöiden kuin äänestäjienkin olisi toki suotavaa tietää, millaisia vaikutuksia valinnoilla on. Yhteiskunnan tietotarpeiden turvaamiseksi yhä suurempi osa tutkimuksen julkisesta rahoituksesta ohjataankin tuottamaan tietoa päätöksenteon tueksi.
Samalla hyvän, rahoitusta ansaitsevan tutkimuksen kriteeriksi on nostettu yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Mutta miten sitä pitäisi mitata? Riittääkö, että tutkimus tuottaa tietoa yhteiskunnan kannalta tärkeistä asioista, kuten poliittisten päätösten vaihtoehdoista ja niiden mahdollisista vaikutuksista? Entä jos tutkimus toisikin esille vaikutuksia, jotka eivät vielä ole edes nousseet esiin yhteiskunnallisessa keskustelussa?
Tietoa tarvitaan eri vaihtoehdoista, ei vain niistä, jotka valitaan
Tutkimusrahoituksen kentällä vaikuttavuudesta nousee esiin kilpailevia tulkintoja. Rahoittajaorganisaatiot puhuvat yhteiskunnallisesta relevanssista ja vuorovaikutuksesta. Demos Helsingin mielestä tutkimus on vaikuttavaa, kun se muuttaa yhteiskuntaa.
Samaan tulkintaan päätyi hiljattain strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) arviointipaneeli, jonka mielestä kestävää talouskasvua tukevan verotuksen tutkiminen ei olisi ollut yhteiskunnallisesti vaikuttavaa. Verotuksen rakenteeseen liittyvät päätöksethän tehdään eduskunnassa, joten arviointipaneelin mukaan tutkimuksen tuottamalla tiedolla kasvua parhaiten tukevasta verojärjestelmästä oli riski jäädä vain akateemiseksi viisasteluksi.
Mutta syntyykö yhteiskunnallisesti vaikuttavan tutkimuksen oikeutus välittömästi näköpiirissä olevasta muutoksesta? Väitän, että ei. Usein tutkimuksen hyödynnettävyys ei ole etukäteen pääteltävissä – ainakaan, jos kyse on oikeasti vielä ratkaisemattomista haasteista ja uusista avauksista.
Tutkimushankkeen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden suunnittelu on samasta syystä vaikeaa aloittaa toivotun muutoksen haarukoinnilla.
Tilaa olisi jätettävä sillekin, ettei tutkimustuloksista aina seuraa suositusta asioiden muuttamisesta. Päätös olla tekemättä mitään voi sekin perustua tutkimustietoon. Eikö tutkimus tällöin ole vaikuttavaa?
Tutkimuskin on vallan vahtikoira
Mikä tärkeintä, yhteiskunnan muutoksen ottaminen vaikuttavuuden mittariksi olisi pahimmillaan tuhoisaa demokratian toimivuudelle. Tällaisessa maailmassa tutkittaisiin vain sitä, mikä on politiikassa kulloinkin mahdollista. Tutkimus esimerkiksi jonkin lakialoitteen vaikutuksista kannattaisi julkaista juuri kun lakialoite on menossa läpi, voisivathan tutkijat silloin ottaa muutoksen myös omaksi ansiokseen.
Toimiva oppositio ja mahdollisuus vaikuttaa äänestämällä vaativat kuitenkin toteutuakseen tietoa eri vaihtoehdoista – myös niistä, joita ei valittu.
Tutkimuskin on vallan vahtikoira – mukana kertomassa, ovatko politiikan tavoitteet realistisia ja arvioimassa, ovatko aikaisemmat valinnat lunastaneet lupauksensa. Ihan pyytämättäkin.
Muutoksen vauhti on hidas
Ja ne muutokset, ne pohjautuvat yleensä lukuisiin tutkimuksiin, joiden kokonaisuus muodostaa tutkimusnäytön.
Jos muutos otetaan vaikutuksen mittariksi, kannattaisi (verotustutkimuksen lisäksi) unohtaa esimerkiksi suuri osa lääketieteellisestä tutkimuksesta. Hoitosuositukset eivät muutu yksittäisen tutkimuksen perusteella, vaan vasta kun meta-analyysien nojalla todetaan tutkimusnäytön laajemmin tukevan muutosta.
Kun tutkimukselta edellytetään yhä enemmän yhteiskunnallista vaikuttavuutta, olisi hyvä pysähtyä miettimään, mitä vaikuttavuudella tarkoitetaan ja miten sitä arvioidaan ja mitataan. Kysymys on vaikea. Ilman määrittelyä yhteiskunnallinen vaikuttavuus jää kuitenkin tyhjäksi käsitteeksi.
Jos rahoittajat eivät määrittele riittävän selkeästi, mitä yhteiskunnallinen vaikuttavuus on ja miten sitä mitataan, voi olla, että määrittelyn hoitavat viestintäkonsultit.
Kuva: Giorgio Montersino, Flickr
Marita Laukkanen
Blogi
Tiedote
