Tavallista vai donitsitaloustiedettä?
12.6.2018 Blogi Anni Huhtala
Jos ympäristön ja talouden suhde on ongelmallinen, kiertoilmaisut eivät auta asiaa, kirjoittaa Anni Huhtala.
Kuva: Alejandro (Flickr, CC BY 2.0)
Ympäristö on kietoutunut taloussanastoon jännittävällä tavalla viime vuosikymmeninä. Talouskasvu on milloin ”kestävää” ja milloin ”vihreää”. Myös talouden ja luonnonympäristön kiinteää suhdetta määrittämään on löydetty epiteettejä: biotalous, vihreä talous, sininen talous, kiertotalous jne.
Tällä kaikella liene tavoiteltu mielikuvaa talouden ja ympäristön myönteisestä suhteesta, jotta ei korostettaisi pelkästään taloudessa aiheutettua haittaa ympäristölle. Mielikuvamarkkinoinnissa esimerkiksi taloudellisen yhteistyön järjestö OECD ja eurooppalainen unionimme ovat olleet ahkeria.
Mutta jos ympäristön ja talouden suhde on ongelmallinen, eivät kiertoilmaisut asiaa auta.
Viimeaikaisessa keskustelussa ongelmaksi on nähty taloustiede sinällään: taloustieteilijät ovat keksineet vääränlaisia abstrakteja malleja, joita ei voi ymmärtää ja jotka eivät kerro mitään tosimaailmasta.
Viimeaikaisessa keskustelussa ongelmaksi onkin nähty taloustiede sinällään. On taloustieteen syy, että ympäristöongelmia ei tunnisteta. Joidenkin mukaan syyllisiä ovat tarkkaan ottaen taloustieteilijät. Taloustieteilijät ovat keksineet vääränlaisia abstrakteja malleja, joita ei voi ymmärtää ja jotka eivät kerro mitään tosimaailmasta.
On totta, että fakki-idiotismi voi yllättää. Silloin kaivan esiin taloustieteen luonnetta käsitelleen jutunpätkän opiskelijalehdestä noin 30 vuoden takaa:
”Eräissä malleissa abstraktio on viety jo astetta pidemmälle ja oletettu, ettei taloudessa ole sen enempää tuottajia kuin kuluttajiakaan, vaan ainoastaan yksi hyödyke joka kelluu liikkumatta muuten tyhjässä avaruudessa.”
Tällaiseen ihmiskunnan lopun itseironiseen skenaarioon törmää lähinnä vain opiskelijahuumorissa.
Mutta taloustieteen mallinnuksen takana on kuitenkin ankaraa mietintää: Mikä tässä ihmisten maailmassa ja taloudessa saa meidät käyttäytymään ympäristöä ja luontoa tuhoavasti? Voisiko asiaa korjata? Mihin politiikalla voitaisiin vaikuttaa? Miten kansainvälisistä sopimuksista tulisi neuvotella, jotta kaikki sitoutuisivat luonnon suojeluun?
Jos ihmisten tai kokonaisten kansakuntien käyttäytymisessä on oman edun tavoittelemisen piirteitä - jopa toisten kustannuksella - ei se ehkä ole taloustieteilijöiden vika. Jos meidän on päivittäisissä päätöksissä ja valinnoissa vaikea muistaa vaikutuksia tuleville sukupolville, ylisukupolviset dynaamiset mallit voivat osoittaa, millaiseen tuhoon säätelemätön käyttäytyminen voi markkinataloudessa johtaa.
Siksi ympäristöpolitiikan suunnittelussa lähdetään siitä, että sääntelyllä voidaan tarvittaessa rajoittaa niin kansalaisten kuin yritystenkin toimintaa ja toimeliaisuutta. Taloustieteilijän tehtävä on miettiä, miten sääntely toteutetaan tehokkaimmalla mahdollisella tavalla, yhteiskunnallinen hyvinvointi maksimoiden.
Tämä on sitä ihan tavallista tylsää taloustiedettä. Mutta ei tietenkään uutta donitsitaloustiedettä.
Kirjoitus on julkaistu Kauppalehdessä 11.6.2018.
Anni Huhtala
Blogi
Tiedote
Ympäristö, energia ja ilmastopolitiikka
biotalous
hyvinvointi
kiertotalous
sääntely
talouskasvu ja ympäristö
ympäristö
ympäristöpolitiikan ohjauskeinot
ympäristöpolitiikka
ympäristötaloustiede
ympäristövaikutukset
