Suomi ei elä vain vientikysynnästä
27.12.2013 Blogi Juhana Vartiainen
Suomen rakenteellisten ongelmien ratkaiseminen edellyttää taloudellisen potentiaalimme vahvistamista. Julkistalouden kestävyyden kannalta keskeistä on työllisyysasteen nostaminen. Mutta työllisyysasteen nostaminen ja työikäisen väestön lisääminen maahanmuuton kautta palvelee muutenkin talouskasvua.
Suomessa elää valitettavan voimakkaana merkantilistinen käsitys, jonka mukaan talousongelmamme ratkeavat viime kädessä vain vientikysynnän kasvun kautta. Viennin kasvu toki kohentaa tilannettamme, mutta vienti ei ole ainoa hyvinvoinnin lähde. Ja vienninkin määräävät pitkällä aikavälillä meidän omat tarjontatekijämme eli se, paljonko meillä on osaavia ihmisiä vientituotteita tuottamassa.Siksi vain vientikysyntään tuijottaminen johtaa äänestäjät ja päättäjät harhaan.
Tuttu ja havainnollinen vertailukohde on naapurimaamme Ruotsi. Konjunkturinstitutin tuoreesta ennusteesta (Konjunkturläget December 2013) ilmenee, että Ruotsin vientiennuste on vuosille 2014 ja 2015 jokseenkin samaa luokkaa kuin Suomen eli 2,7 ja 5,3 prosenttia. Suomen vientiennuste samoille vuosille on VM:n tuoreen katsauksen (Suhdannekatsaus 2/2013) mukaan 3,6 ja 4,1 prosenttia eli keskimääräinen kasvu on miltei yhtä nopeaa. Ruotsin bruttokansantuote kasvaa kuitenkin samana vuosiparina, 2014 ja 2015, yhteensä yli 5 prosenttia, kun taas Suomen kasvu jää noin puoleen tästä.
Ero syntyy esimerkiksi investoinneista, jotka VM:n mukaan jatkavat meillä supistumistaan vielä ensi vuonna. Tärkein eroa luova tekijä on kuitenkin yksityinen kulutus. Ja juuri näissä tekijöissä näkyy Ruotsin pitkäjänteisempi talouspolitiikka ja tarjontatekijöistä huolehtiminen. Ruotsin kestävyysvaje on selvästi Suomen vajetta pienempi, ja kotitaloudet suhtautuvat tulevaisuuteen luottavaisesti, ilman pelkoa uusista leikkauksista ja veronkorotuksista.
Ruotsissa on myös kaukokatseisemmin huolehdittu työllisyysasteesta ja työikäisen väestön kasvusta. Niinpä työikäinen väestö, työvoima ja työllisyys jatkavat Ruotsissa kasvuaan vuosina 2014-2015. Työttömyysaste on toki samaa vajaan 8 prosentin luokkaa kuin meillä, mutta Ruotsin työtunnit ja työllisyys kasvavat – toisin kuin meillä. Ruotsin työllisyys onkin vuoden 2010 jälkeen kasvanut noin 225 000 hengellä. Maahanmuuttoon epäluuloisesti suhtautuvia suomalaisia saattaakin yllättää tieto, että 45 prosenttia tästä kasvusta eli noin 102 000 henkilöä on ulkomailla syntyneiden (maahanmuuttajien) työllisyyden kasvua.
Maahanmuuttajien työllisyysaste jää toki edelleen jälkeen kantaväestöstä, mutta Ruotsin suurempi maahanmuuttajavirta on ilman muuta yksi maan talouteen kasvuvoimaa tuova tekijä.
Tällaiset tekijät voivat puolestaan osaltaan selittää Ruotsin korkeampaa investointiastetta. Suomen työvoima supistuu, ja silloin ei ole kovin yllättävää, että myös investoinnit supistuvat. Minäkin olen tavannut pienten ja keskisuurten yritysten johtajia, jotka kertovat lopettavansa tuotannon Suomessa kun täällä ei enää löydy tekijöitä. Globaalin talouden yritykset eivät ala Helsingin Sanomien etusivulla mainostaa ”työvoimapulaansa” tai odottaa, että viranomaiset ja ammattiliitot vihdoin suostuvat myöntämään maahanmuuton ”tarpeen”. Ne siirtävät tyynesti tuotantonsa Baltiaan tai Kiinaan tai minne vain muualle. Järkevästi toimiva kansainvälinen yritys saattaa hyvinkin nähdä Suomen maana, jossa ei ole kovin kiinnostavaa kasvupotentiaalia . Työvoima supistuu ja siitäkin supistuvasta resurssista ottaa julkinen työnantaja kasvavan osuuden. Jos tällaiset kasvutekijät eivät ole kunnossa, voi olla aivan turhaa koettaa brändätä Suomea joulupukilla tai cleantechillä.
Juhana Vartiainen
ylijohtaja
Blogi
Tiedote
kansantalous
kasvuteoriat
kilpailukyky
talouskasvu
talouspolitiikka
vienti
