Selvitys, esitys, hylkäys

14.2.2017 Blogi Seppo Kari

VM:n yritysverotusraportti nojaa ajantasaiseen analyysiin, josta ekonomisti löytää paljon kannatettavaa ja jotain kritisoitavaakin.

Mutta miksi asettaa työryhmä kehittämään järjestelmää, jota ei olla valmiita muuttamaan?

Valtiovarainministeri Petteri Orpon alkusyksystä asettama yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmä antoi juuri raporttinsa, jossa se arvioi yritys- ja henkilöverotuksen kehittämistarpeita. Juristiryhmän raportti viittaa monissa kohdin VATT:n ja Etlan samaan aihepiiriin liittyvään selvitykseen, joka julkaistiin tammikuussa.

Työryhmä katsoo Suomen nykyisen yhteisöverotuksen olevan tasoltaan kilpailukykyinen ja kannustinvaikutuksiltaan muutenkin hyvin toimiva. Se ei siis näe tarvetta järjestelmän tuntuvammalle uudistamiselle. Työryhmä torjuu samalla julkisuudessa viime vuosina näkyvästi esillä olleet etujärjestöjen esitykset Viron jaetun voiton yhteisöveron ja erilaisten varausmallien tuomisesta Suomeen. Ryhmä ottaa kielteisen kannan myös T&K-verovähennykseen sekä oman pääoman vähennykseen (ns. ACE-malli), jotka ovat olleet yritysverodebatin keskiössä ulkomailla.

Raportin varsinaiset muutosesitykset koskevatkin henkilöverotusta. Ryhmä ehdottaa listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverotuksen ns. tuottoasterajan alentamista 8 %:sta 4 %:iin. Lisäksi rajan alle jäävän huojennetun osingon veroa ehdotetaan korotettavaksi siten, että tulon yhteenlaskettu veroaste (yhteisövero + henkilötason osinkovero) vastaisi osapuilleen muiden pääomatulojen veroastetta. Ryhmä ehdottaa lisäksi kevennyksiä ansiotulon rajaveroasteisiin.

Juristiryhmän esitykset voivat ensi alkuun vaikuttaa konservatiivisilta. Esimerkiksi kaikki aloitteet yhteisöveron rakenteen kehittämiseksi torjutaan. Työryhmän argumentointi nojaa kuitenkin ajantasaiseen analyysiin erilaisten kehittämisvaihtoehtojen eduista ja haitoista. Nykyisessä globaalissa toimintaympäristössä yritysverotus aiheuttaa monia erilaisia vääristymiä, eikä mikään nopeasti käyttöönotettavissa oleva veromalli ratkaise niitä kattavasti.

Esimerkiksi ekonomistien hellimä oman pääoman vähennys vahvistaa investointikannustetta ja parantaa neutraalisuutta. Kun otetaan huomioon uudistuksen rahoittaminen (esimerkiksi yhteisöverokantaa korottamalla), uudistuksen nettohyöty voi kutistua huomattavasti. Pyrkiminen laajaan veropohjaan (ei uusia varauksia eikä vähennyksiä) ja matalaan verokantaan voikin olla järkevä kompromissi. Myös Norjassa asiantuntijatyöryhmä päätyi puoltamaan laajaan veropohjaan perustuvaa perinteistä yhteisöveroa.

Toteutuessaan raportin osinkoveroesitykset tarkoittaisivat sitä, että verotuksen ohjausvaikutukset osakeyhtiömuodossa yritystoimintaa harjoittavien yrittäjien voitonjako- ja investointipäätöksiin heikkenisivät. Tämä pienentäisi verotuksen aiheuttamia häiriöitä kansantalouden resurssien tehokkaaseen kohdentumiseen ja tukisi siten tuottavuuskasvua. Lisäksi mahdollisuudet verotuloja rapauttavaan verosuunnitteluun kaventuisivat. Raportissa ehdotetaan myös sen selvittämistä, voitaisiinko käyttämätön osinkohuojennus jatkossa sallia siirrettäväksi myöhemmin hyödynnettäväksi.

Ehdotus asian selvittämisestä on kannatettava. Nykyisin huojennus on vuosikohtainen, mikä ohjaa yritysten voitonjakopäätöksiä ja voi pahimmillaan vaikuttaa myös investointeihin. Ruotsissa ja Norjassa siirrettävyys on ollut jo pitkään kiinteä osa vastaavaa järjestelmää. Ei ole kuitenkaan aivan selvää, miten järjestely istuisi meidän hieman erilaiseen järjestelmäämme.

Taloustieteilijät korostavat usein, että hyvin suunnitellussa yritysverotuksessa voittoja ja tappioita kohdellaan samalla tavoin. Kun ehto toteutuu, verotus ei jarruta riskinottoa, ja voidaan lopettaa puheet erityisten riskinottokannustimien tarpeellisuudesta. Täysi symmetria edellyttäisi tappioihin sisältyvän laskennallisen veron hyvittämistä yritykselle samaan tapaan kuin arvonlisäverotuksessa. Vähintäänkin tappionvähentämismahdollisuuksien tulisi olla mahdollisimman laajoja.

VM:n juristiryhmä ei osoita raportissaan näille ajatuksille juurikaan ymmärrystä. Se perustelee kielteistä kantaansa mm. verotulojen ennustettavuuden heikkenemisellä, kunnille verotulojen vaihtelusta aiheutuvilla ongelmilla sekä verohallinnolle aiheutuvilla hallinnollisilla kustannuksilla. Perustelut viittaavat siihen, että asian taloudelliseen puoleen ei ole haluttu perehtyä. Argumentit symmetrian lisäämisen puolesta ja sitä vastaan tulisikin katsoa tulevaisuudessa uudelleen vastaavalla ambitiotasolla, millä työryhmä on perehtynyt moniin muihin kysymyksiin.

Hallituspuolueet sanoutuivat irti työryhmän keskeisimmistä muutosehdotuksista. Tämä herättää kysymyksen, miksi asetetaan työryhmä miettimään järjestelmän kehittämistä, jos poliittista uskallusta seistä selvityksen takana ei ole?

Seppo Kari

Blogi Tiedote Yritystoiminnan sääntely ja kansainvälinen talous investointikannustimet kansainvälinen yritysverotus osinkoverotus tutkimus&kehitys verokanta verokilpailu veropolitiikka verouudistukset yhteisövero yritysten kilpailukyky yritysverotus