Pari sanaa määräaikaisuuksista ja työsuhdeturvasta
29.11.2016 Blogi Kari Hämäläinen
Määräaikaisten työsuhteiden solmiminen helpottui. Tavoitteena on pitkäaikaistyöttömien työmahdollisuuksien parantaminen. Mitä sanoo taloustieteellinen tutkimus?
Eduskunnan valiokunnissa on viime viikkoina kiertänyt useampia työmarkkinoiden toimintaa muuttavia lakiesityksiä. Joukossa on ollut ainakin ansiosidonnaisen päivärahakauden lyhennystä, työnvastaanottovaateiden tiukentamista, koeajan pidentämistä ja takaisinottovelvollisuuden lyhentämistä.
Kyseisiä ehdotuksia on jo ehditty ruotimaan mediassa ja jokaisesta voisi helposti kirjoittaa oman kolumninsa. Ajattelin kuitenkin pohtia erästä hienoiseen pimentoon jäänyttä työsuhdeturvaan liittyvää uudistusehdotusta – nimittäin määräaikaisten työsuhteiden solmimisen helpottamista. Tarkoituksenani ei ole sen kummemmin tuomita kuin puolustellakaan ehdotusta, vaan enemmänkin tuoda esille, mitä työmarkkinatutkija mietiskelee asian tiimoilta näin jotakuinkin yhdeltä istumalta.
Hallitus on siis ehdottanut määräaikaisen työsuhteen perustellun syyn vaatimuksen poistamista yli 12 kuukautta yhtäjaksoisesti työttöminä olleiden henkilöiden kohdalla. Määräaikaisen työsuhteen enimmäiskestoksi ehdotetaan yhtä vuotta, joka voi koostua enintään kolmesta eri määräaikaisesta työsopimuksesta.
Hallituksen esitys mainitsee tavoitteekseen pitkäaikaistyöttömien työmahdollisuuksien parantamisen. Irtisanomiskustannuksia alentamalla ja mahdollisesti alhaisemmalla palkkatasolla työmahdollisuuksien voidaan kaiketi olettaa hivenen parantuvan. Jos tämä kohdistuu vielä pidempään työttöminä olleisiin henkilöihin, niin aina parempi. Ensiarviona ehdotus tuntuu siis ihan järkeenkäyvältä.
Raaputetaanpa pintaa hieman syvemmältä
Määräaikaisia työsuhteita käytettäneen yrityksissä hyvin eri tarkoituksissa: näyttöpaikkana, tilapäisten poissaolojen korvaamisessa tai kysynnän vaihteluiden tasapainottamisessa. Yhtä kaikki näitä tarjoamalla pyritään edistämään vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien mahdollisuuksia päästä kiinni työelämään.
Useissa maissa kohderyhmänä ovat olleet nuoret ja Suomessa pitkään työttöminä olleet henkilöt. Perustelut ovat kuitenkin samat eli inhimillisen pääoman kasvu sekä työkokemuksen toiminta astinlautana kohti vakaampaa työuraa. Ilmeinen uhkakuvakin on sama. Määräaikaiset työsuhteet tuppaavat kasautumaan, mikä ei taasen edistä vakaammalle työuralle siirtymistä.
Astinlautaa koskevat tutkimustulokset ovat keskenään ristiriitaisia. Joissain tutkimuksissa on havaittu määräaikaisten työsuhteiden toimivan astinlautana vakaammalle työuralle ja toisissa ei. Se kuitenkin voitaneen hieman luotettavimpien viimeaikaisten tutkimusten valossa sanoa, että määräaikaisten työsuhteiden solmimisen helpottaminen lisää määräaikaisten työsuhteiden käyttöä.
Varjopuolelta löytyy kyseisen lisäyksen tapahtuminen pysyvien työsuhteiden kustannuksella. Työllisyysvaikutukset koko talouden tasolla ovat nimittäin jääneet tutkimuksissa lähinnä merkityksettömiksi. Tämän kanssa voitaneen vielä elää, jos määräaikaisten pitkäaikaistyöttömien syrjäyttämät henkilöt työllistyvät helpommin. Missä määrin näin tapahtuu, riippuu olennaisesti siitä, ketä määräaikaisiin työsuhteisiin valikoituvat henkilöt syrjäyttävät.
Mitkä ovat pitkän aikavälin vaikutukset?
Toinen pohdinnan arvoinen seikka on määräaikaisten työsuhteiden vaikutukset pidemmällä aikavälillä työntekijöiden työuraan. Tästä ei tiedossani ole kuin yksi tutkimus. Espanjassa toteutettiin vuonna 1984 uudistus, jossa vapautettiin määräaikaisten työsuhteiden käyttöä. Uudistus jakoi nuoret iän mukaisesti koe- ja verrokkiryhmiin.
Arvioinnin perusteella määräaikaisten työsuhteiden vapauttaminen kasvatti nuorten työskentelyn todennäköisyyttä työuran alkumetreillä. Vuoteen 2006 ylettyneessä tarkastelussa havaittiin kuitenkin kumuloituneen työllisyyden vähentyneen 4,5 prosentilla ja ansioiden 9 prosentilla. Vaikutukset syntyivät pääsääntöisesti ensimmäisten viiden vuoden aikana (Garcia-Perez, ym. 2016).
Miten tämä tulos yleistyy Suomen työmarkkinoille ja pidempään työttöminä olleisiin, on vähintäänkin epäselvää. Asiaa ei kuitenkaan kannattane tyystin sivuuttaa.
Byrokratian purku ei aina vaikuta yritysten käyttäytymiseen
Yritysten työllistämiseen liittyvästä byrokratiasta on Suomessa kirjoiteltu paljon ja tähän liittyy yksi Italiassa tehty tutkimus, jossa tarkasteltiin erityisen syyn vaatimuksen poistoa määräaikaisten työsuhteiden solmimiselle. Lakimuutos muodosti arvioinnin mahdollistavat koe- ja verrokkiryhmät, sillä se astui voimaan eri aikaan eri sektoreilla.
Tutkimustuloksissa muutoksella ei havaittu minkäänlaisia vaikutuksia. Selityksenä havainnolle oli se, että aiemmin tarkasti määriteltyjen syiden poistuminen koettiin yrityksissä aikaa vievänä monimutkaistuksena, mikä lisäsi lakikäsittelyiden uhkaa (Cappellari ym., 2012). En ole lainsäädännön asiantuntija, enkä osaa sen kummemmin arvioida, miten Italia erilaisine lainsäädäntöineen rinnastuu Suomeen. Kaikissa tapauksissa työsuhdeturvan muuttaminen ei kuitenkaan vaikuta yritysten käyttäytymiseen, mitä sitäkin kannattanee aika ajoin mietiskellä.
Muutos työelämän yhdellä osa-alueella läikkyy toisiin
Viimeiseksi tältä istumalta mieleen juolahtaa ylipäätään työsuhdeturvan yhdistäminen moninaisiin työllistymisvaihtoehtoihin, joihin lukeutuvat ainakin vuokratyö, freelance, itsensä työllistäminen, osa-aikatyö ja palkkatuettu työ.
Suuren veden takaa löytyy hieno esimerkki yhdellä työmarkkinoiden osa-alueella tehdyn muutoksen levittäytymisestä toiseen osa-alueeseen. USA:ssa rajoitettiin aiemmin vapaita irtisanomisia 1970- ja 1980-luvuilla. Kiristykset tapahtuivat osavaltioittain, mikä mahdollisti vaikutusten arvioinnin. Irtisanomisia koskevien kiristysten havaittiin lisänneen voimakkaasti vuokratyön käyttöä ja johtaneen noin 500 000 työpaikan ulkoistamiseen (Autor, 2003).
Työmarkkinoiden eri osa-alueiden kytköksissä näyttäisi selvästikin olevan oma pohdinnan paikkansa uudistuksia suunniteltaessa.
Tällaisia ajatuksia syntyi työmarkkinatutkijan pöydän ääressä kolumnin vaatimalla ponnistuksella. Pidemmällä ponnistuksella löytyisi varmaan lisääkin, mutta eiköhän tästä saa jo osviittaa, mitä kaikkea kannattaisi huomioida työmarkkinoiden pelisääntöjä rukatessa.
Usein kehotetaan kytkemään työsuhdeturvan uudistaminen osaksi laajempaa toimenpidekokonaisuutta, jolla parannetaan sekä työvoiman allokaatiota ja työmarkkinoiden sopeutumista että tarjotaan turvaverkkoja ja tehokkaita työllistämispalveluita työttömille. Erinäisten tutkimustulosten valossa tämä kuulostaa erittäin järkevältä ohjeelta. Eikä kokonaisvaltainen ote niin kovin huono ohje ole muutakaan lainsäädäntöä varten.
Lähteet:
Autor, D. (2003): Outsourcing at Will? The Contribution of Unjust Dismissal Doctrine to the Growth of Employment Outsourcing, Journal of Labor Economics, 1-42
Cappellari, L., Dell’Aringa, C. & Leonardi, M. (2012): Temporary Employment, Job Flows and Productivity: A Tale of Two Reforms, The Economic Journal, F188-F215
Garcia-Perez, J., Marinescu, I & Castello, J. (2016): Can Fixed-term Contracts put Low Skilled Youth on a Better Career Path, NBER Working Paper 22048
Kari Hämäläinen
Blogi
Tiedote
Työmarkkinat ja koulutus
politiikkatoimenpiteet
sääntely
työllisyys
työmarkkinat
työn taloustiede
työn tarjonta
työttömyys
