Parempi käydä kauppaa kuin sotaa
28.8.2018 Blogi Anni Huhtala
Taloustieteen oppihistoriassa vapaan kaupan osoitettiin jo varhain olevan hyväksi ihmiskunnalle. Nyt pohditaankin, mikä olisi fiksu tapa hyödyntää kauppapolitiikkaa myös yhteisten ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi, Anni Huhtala kirjoittaa.
Kuva: WCN 24/7 (Flickr.com, CC BY-NC 2.0)
Kesähelteellä Donald Trump ilmoitti olevansa huolissaan Saksan energiaomavaraisuudesta. Tai huolissaan ja huolissaan.
Median mukaan kyse oli Trumpin ärhentelystä, jonka perimmäisenä syynä oli Saksan vaarallinen riippuvuus Venäjän kaasusta. Tai vaarallinen ja vaarallinen.
Faktantarkistajat kiirehtivät osoittamaan, ettei kyse ole juuri Saksan energiariippuvuudesta eikä oikeastaan sen vaarallisuudestakaan.
Mutta epädiplomaattisuudessaan Trump sohaisi energiapolitiikan ytimeen. Energia ja geopolitiikka ovat sotkeutuneet toisiinsa kautta historian. Ei ainoastaan Euroopassa vaan myös mannerten välillä energiasta ja muista resursseista on riidelty ja jopa taisteltu. Omavaraisuus on tuonut turvaa kavalassa maailmassa.
Energiaomavaraisuus on tärkeää myös suomalaisille. Kun tutkimme energiantuotantoon liittyviä riskikäsityksiä, kansalaiset asettivat etusijalle energiaomavaraisuuden ja ympäristönäkökohdat ennemmin kuin esimerkiksi kilpailukyvyn tai työllisyysvaikutukset. Etenkin vanhemmat ikäluokat ja miehet painottivat energiaomavaraisuutta.
Ei olekaan sattumaa, että omavaraisuudesta puhutaan. Globalisaation myötä maailman piti vain hyötyä siitä, että tehtaat ja tuotanto sijoittuvat tehokkaimpiin maailmankolkkiin ja kauppa kasvaa.
Miksi EU kävisi Yhdysvaltoja hyödyttävää kaasukauppaa?
Kaikki eivät kuitenkaan hyötyneet. Globalisaatiossa ja kasvaneessa kaupassa hävinneet kansalaiset syyttävät tästä poliitikkoja.
Miksi EU kävisi Yhdysvaltoja hyödyttävää kaasukauppaa?”
Trumpin tölväisy Saksan kaasun tuonnista Venäjältä onkin looginen reaktio äänestäjien osattomuuden tunteeseen. Jos kerran häviämme kaupankäynnissä, lopetetaan kauppa niiden kanssa, jotka hyötyvät meidän kustannuksellamme.
Yhtä loogista on Yhdysvaltojen ajatella, että EU-maiden tulisi ostaa Pohjois-Amerikasta laivoihin lastattua nesteytettyä kaasua eikä rakentaa lisää kaasuputkiyhteyksiä Venäjälle, joka samaan aikaan valloittaa resursseja muista maista omavaltaisesti – ilman kaupankäyntiä, saati korvausta.
Mutta miksi EU kävisi Yhdysvaltoja hyödyttävää kaasukauppaa, kun maa sanoutuu irti kansainvälisestä ilmastosopimuksesta, jolla yritetään vähentää kasvihuonekaasupäästöjä kaikkien eduksi?
Taloustieteen oppihistoriassa jo melko varhaisessa vaiheessa vapaan kaupan osoitettiin olevan hyväksi ihmiskunnalle. Nyt pohditaankin, mikä olisi fiksu tapa hyödyntää kauppapolitiikkaa myös yhteisten ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi.
Yksi ehdotus on, että sanktioiden ja boikottien sijaan yhteisestä hyvästä huolissaan olevat maat, hyvikset, suosisivat ulkomaankaupassa erityiskohtelulla toisiaan pahisten kustannuksella.
Teoriasta on vielä matkaa käytäntöön. Mutta jos on huolissaan omavaraisuudesta, ei kannata ärhennellä. Parempi käydä kauppaa kuin sotaa.
Kirjoitus on julkaistu Kauppalehdessä 27.8.2018.
Anni Huhtala
Blogi
Tiedote
Ympäristö, energia ja ilmastopolitiikka
energia
energiapolitiikka
ilmastopolitiikka
kansainvälinen kauppa
kansainväliset ympäristösopimukset
kauppapolitiikka
luonnonvarat
