Pääsykoerumba alkoi taas - tämä olisi parempi tapa valita korkeakouluopiskelijat
Korkeakoulujen opiskelijavalintaa tulee uudistaa niin, ettei itselle mieluisimpaan paikkaan hakeminen vähennä hakijan mahdollisuuksia päästä muihin paikkoihin.
VATT esittää pääsääntöisesti ylioppilasarvosanoihin, keskitettyyn hakurekisteriin ja älykkääseen algoritmiin perustuvaa järjestelmää, joka poistaisi taktikoinnin, mutta jättäisi korkeakouluille autonomian päättää valintakriteereistä.
Tällaisessa pääsääntöisesti ylioppilaskirjoitusten arvosanoihin perustuvassa järjestelmässä hakijat listaisivat opintolinjat henkilökohtaiseen toivejärjestykseensä. Korkeakoulut määrittelisivät linjakohtaisesti, miten hakijat asetetaan paremmuusjärjestykseen. Arvostukset syötettäisiin keskitettyyn rekisteriin, ja opiskelupaikat jaettaisiin ns. deferred acceptance -algoritmin perusteella.
VATT:n tutkimusohjaaja Tuomas Pekkarisen ja erikoistutkija Matti Sarvimäen esittämässä, maailmalla jo käytössä olevassa mallissa hakijoiden kannattaa paljastaa todelliset toiveensa, ja kukin hakija saa mahdollisimman mieluisan paikan – niiden vaihtoehtojen joukosta, joihin hänen on mahdollista päästä kun muiden hakijoiden toiveet ja korkeakoulujen kriteerit on otettu huomioon. Malli pohjautuu kaksisuuntaisten markkinoiden teoriaan, josta Alvin E. Roth ja Lloyd S. Shapley palkittiin taloustieteen Nobelilla 2012.
Uudistusta tarvitaan. Hyvä opiskelijavalintajärjestelmä ei pakota hakijaa tasapainottelemaan todellisten toiveidensa ja sisäänpääsyn todennäköisyyksien välillä. Hyvä järjestelmä myös kohtelee hakijoita yhdenvertaisesti, on tehokas eikä rankaise aiemmista virheistä tai huonosta onnesta. Nykyinen, pääsykokeisiin perustuva malli on ongelmallinen kaikista näistä näkökulmista.
Pääsykokeet pakottavat taktikointiin, sillä ne tosiasiassa rajoittavat henkilön mahdollisuutta hakea samana vuonna usealle alalle. Pääsykokeisiin valmistautumisen vaatima aika saattaa jopa heikentää korkeakoulujen ja opiskelijoiden yhteensopivuutta. Vuosittain vain neljännes hakijoista osallistuu useampaan kuin yhteen pääsykokeeseen.
”Uravalinta itsessään on niin vaikeaa, että on kohtuutonta laittaa nuoret lisäksi arvailemaan, minne he voisivat tulla valituksi. Kun taktikointia ei tarvitse tehdä, hakija voi keskittyä miettimään, mitä hän todella haluaa opiskella”, Tuomas Pekkarinen sanoo.
Pääsykoejärjestelmää perustellaan mahdollisuuksien tasa-arvolla, mutta todellisuudessa pääsykokeet voivat vähentää sitä, VATT:n tutkijat huomauttavat. Kaikki eivät voi käyttää kuukausia valmistautuakseen pääsykokeisiin, tai pysty osallistumaan kalliille valmennuskursseille.
Opintojen aloittamisen viivästymiseen liittyvät kustannukset tunnetaan, mutta valintakokeisiin valmistautumiseen käytetty aikakin on kustannus. Se ei näy yliopistojen tai valtion budjetissa, mutta on silti todellinen – ja tulee ensisijaisesti hakijan ”maksettavaksi”.
”Yhteiskunta tuhlaa resursseja pakottamalla nuoret lukemaan pääsykokeisiin. Niistä luopuminen olisi järkevää sekä tehokkuuden että oikeudenmukaisuuden kannalta”, Matti Sarvimäki huomauttaa.
Lisätietoja:
Tutkimusohjaaja Tuomas Pekkarinen, puh. 0295 519 465, tuomas.pekkarinen (at) vatt.fi
Erikoistutkija Matti Sarvimäki, puh. 0295 519 446, matti.sarvimaki (at) vatt.fi
Artikkeli:
VATT Policy Brief 1-2016: Parempi tapa valita korkeakouluopiskelijat
Tiedote
Tiedote
Työmarkkinat ja koulutus
korkeakoulutus
koulutus
koulutusvalinnat
