Onko äänestysaktiivisuus Suomessa huolestuttavan alhainen?
26.2.2015 Blogi Janne Tukiainen
Suomessa on viime vuosina vaalien jälkeen ollut tapana päivitellä alhaista äänestysaktiivisuutta. Sama laulu on kuulunut muualtakin Euroopasta. Mutta onko kasvavasta nukkuvien puolueesta syytä olla huolissaan, esimerkiksi tasa-arvon tai harjoitetun politiikan laadun kannalta?
On, mikäli alhainen äänestysaktiivisuus tarkoittaa sitä, että joidenkin väestöryhmien mielipide on aliedustettuna. Toisaalta ei välttämättä, mikäli eri väestöryhmät ovat yhtä aktiivisesti edustettuina, ja äänestämään valikoituu erityisesti kansalaisia, jotka ovat hyvin selvillä ehdokkaiden tärkeinä pitämistä asioista ja heidän kyvykkyydestään ajaa näitä asioita.
Äänestysaktiivisuus ei siis itsessään ole kansalaisille hyvä tai huono uutinen. Myös empiirisen tutkimuskirjallisuuden mukaan korkea äänestysaktiivisuus voi olla joko hyvä tai huono asia. Keskeistä on ymmärtää, mistä mahdollisesti alhainen aktiivisuus johtuu ja kuinka siihen tarvittaessa pyritään vaikuttamaan. Juuri aliedustetun väestön äänestämistä edistävät toimet voivat olla hyödyllisiä näille ryhmille ja siten lisätä tasa-arvoa. Esimerkiksi Brasiliassa isoissa kaupungeissa otettiin käyttöön elektroninen vaaliapu, mikä helpotti erityisesti lukutaidottomien äänestämistä. Verrattuna lähes samankokoisiin kaupunkeihin, joissa vastaavaa apua ei ollut, näissä kaupungeissa erityisesti köyhät äänestivät ahkerammin. Tämän seurauksena köyhien kipeästi kaipaamien julkisten terveydenhuoltopalvelujen määrä kasvoi.
Toisaalta korkea äänestysaktiivisuus voi olla merkki myös huonosta hallinnosta. Joissain amerikkalaistutkimuksissa on havaittu, että äänestäminen on aktiivisempaa siellä, missä on enemmän korruptiota. Ilmiötä on selitetty sillä, että julkista omaisuutta väärinkäyttävillä poliitikoilla on suuremmat taloudelliset kannustimet mobilisoida äänestäjiä vaaliuurnille kuin rehellisillä poliitikoilla.
Kasvanut äänestysaktiivisuus voi olla myös huono asia, mikäli uudet äänestäjät ovat huonosti selvillä siitä, ketkä ehdokkaista ovat hyviä ajamaan yhteisiä asioita tai äänestäjän oman intressiryhmän asioita. Satunnaisten äänten lisääntyessä vaalitulos ei välttämättä heijasta enää kenenkään toiveita. Kahdessa tuoreessa tutkimuksessa onkin havaittu, että äänestämisaktiivisuuden kasvu on johtanut huonompaan toteutettuun politiikkaan eräillä (objektiivisuuteen pyrkivillä) mittareilla mitattuna. Italiassa havaittiin, että äänestysaktiivisuuden kasvaessa, säätilan tai erilaisten vaalien rinnakkaisuuden takia valtaan valittiin vähemmän päteviä pormestareita ja kaupunkien elämän laatua mittaavat indeksit laskivat. Myös Sveitsissä postiäänestämisen mahdollistaminen nosti äänestysaktiivisuutta, mutta lisäsi samalla sellaisten äänestäjien määrää, jotka eivät olleet kyselytutkimuksen perusteella kovinkaan hyvin perillä ehdokkaista. Tämä äänestäjien tietämättömyys johti paradoksaaliseen lopputulokseen: siellä missä äänestysaktiivisuus kasvoi eniten ja samalla heikosti koulutettujen äänestäjien osuus kasvoi, vähennettiin eniten erilaisia hyvinvointimenoja, joista juuri näille äänestäjille olisi ollut eniten hyötyä.
Informaation vaikutusta äänestyskäyttäytymiseen on tarkasteltu myös lukuisissa tutkimuksissa, joissa satunnaisesti valituille äänestäjille on annettu lisätietoja ehdokkaista. Italiassa havaittiin, että äänestäjien käyttäytyminen muuttui kyvykkäiden ja äänestäjien omaa ideologiaa lähellä olevien ehdokkaiden eduksi, kun heille annettiin tietoa ehdokkaiden kyvykkyydestä ja ideologiasta. Samoin esimerkiksi Intiassa tehdyissä kokeissa on havaittu, että kun äänestäjille jaettiin enemmän tietoa ehdokkaista, he lopettivat esimerkiksi rikollisen taustan omaavien ehdokkaiden äänestämisen.
Äänestysaktiivisuus ei siis itsessään ole mittari, jota kannattaa tuijottaa. On tärkeämpää ymmärtää erityisesti kaksi asiaa. Ensinnäkin, miten hyvin äänestävien joukko edustaa koko väestöä, ja toiseksi, kuinka hyvin äänestäneet ovat selvillä ehdokkaiden tärkeinä pitämistä asioista ja kyvykkyydestä ajaa niitä. Tämän havainnon perusteella on mahdollista myös pohtia, millaiset äänestysaktiivisuutta kasvattavat reformit ovat hyödyllisiä ja millaiset haitallisia hallinnon laadun kannalta.
Kaikkia koskeva pakollinen äänestäminen tai esimerkiksi kahvipaketin antaminen äänestäjille on tuskin hyväksi, koska ne eivät varmaankaan lisäisi harkittuja äänestyspäätöksiä. Sen sijaan jonkin aliedustetun väestöryhmän edustusta lisäävät reformit, jotka eivät kuitenkaan lisää harkitsemattomien äänestyspäätösten määrää, saattavat hyvinkin olla hyödyllisiä. Käytännössä tällaiset reformit ovat osoittautuneet vaikeiksi toteuttaa. Esimerkiksi suomalaistutkijaryhmä on havainnut useita maita kattavassa otoksessaan, että toimet, jotka helpottavat äänestämistä ovat kyllä nostaneet äänestysaktiivisuutta, mutta tehneet sitä enimmäkseen sellaisissa väestöryhmissä, jotka olivat jo ennestään yliedustettuina. Äänestäjien aktivoinnista tekee vielä monimutkaisempaa se, että äänestäminen tai äänestämättä jättäminen saattaa myös vaikuttaa siihen, kuinka äänestäjät jatkossa hankkivat tietoa.
Kirjallisuutta:
Banerjee A., Green D., McManus J. ja Pande R. (2014). Are Poor Voters Indifferent to Whether Elected Leaders are Criminal or Corrupt? A Vignette Experiment in Rural India. Political Communications 31, 391-407.
Escaleras, M., Calgano P. ja Shughart II W. (2012). Corruption and Voter Participation: Evidence from the US States. Public Finance Review 40, 789-815.
Fujiwara, T. (2015). Voting Technology, Political Responsiveness, and Infant Health: Evidence from Brazil. Forthcoming, Econometrica.
Gökhan K., Coats M. ja Shughart II W. (2006). Corrupt Political Jurisdictions and Voter Participation. Public Choice 126, 87-106.
Hodler R., Luechinger S. ja Stutzer A. (2015). The Effects of Voting Costs on the Democratic Process and Public Finances. American Economic Journal: Economic Policy 7, 141-171.
Kendall C., Nannicini T. ja Trebbi F. (2015). How do Voters Respond to Information? Evidence from a Randomized Campaign. American Economic Review 105, 322-353.
Lo Prete A. ja Revelli F. (2014). Voter Turnout and City Performance. SIEP Working Paper 676.
Wass, H., Mattila, M., Rapeli, L. ja Söderlund, P. (2015). Voting while ailing? The effect of voter facilitation policies on health differences in turnout. Käsikirjoitus.
Janne Tukiainen
Blogi
Julkiset palvelut ja paikallinen julkistalous
Tiedote
hyvinvointi
informaation vaikutukset
paikallisdemokratia
politiikan taloustiede
äänestäminen
