Näkyvätkö ympäristöongelmat talouden mittareissa?
22.1.2018 Blogi Anni Huhtala
Ilmastonmuutos on vakavin ympäristöongelma, jonka haittojen torjumisen välttämättömyyden kanssa kansainvälinen yhteisö kamppailee, kirjoittaa Anni Huhtala.
Kuva: Tero Laakso (rajattu, CC BY 2.0)
Nyt kun talouskasvu on yllättänyt koko maailman, suomalaiset ja muut pessimistit pelkäävät riemun jäävän lyhytaikaiseksi. Vai onko meillä syytä riemuun laisinkaan, kun bruttokansantuote kasvaa?
Odotan jo jännityksellä, milloin huoli talouskasvun haitallisuudesta nostaa päätään. Silloin alkaa keskustelu, ettei BKT-kasvu tarkoita hyvinvoinnin kasvua.
Kansantalouden tilipitojärjestelmästä ei tietenkään voi suoraan lukea, millaisia ympäristöongelmia talouden toimeliaisuus synnyttää. Kansantalouden tuotoksia mitataan rahassa, ja ympäristöhaitat ovat tuotoksia, joilla ei ole markkinahintaa. Haitat olisivat negatiivista arvonlisää tai miinusmerkkistä tuotosta hyvinvoinnin näkökulmasta.
Ympäristöhaitat ovat tuotoksia, joilla ei ole markkinahintaa.
Silti olisi väärin väittää, että ympäristöongelmat eivät näkyisi taloudessa, vaikka mittarit olisivatkin puutteellisia.
Ilmastonmuutos on vakavin mahdollinen ympäristöongelma, jonka haittojen torjumisen välttämättömyyden kanssa kansainvälinen yhteisö kamppailee.
Tieteentekijät ovat vakuuttaneet, että kun ilmasto muuttuu, äärimmäiset sääilmiöt alkavat esiintyä taajempaan. Säätilan muutokset pitää tietenkin erottaa ilmastonmuutoksesta, mutta ne antavat vihiä muuttuvasta maailmasta, jossa ihmisten täytyy sopeutua toimimaan. Taloudet sopeutuvat ihmisten mukana.
Vuodenvaihteessa näimme, kuinka kasvava sadanta tuli Kainuussa maahan lumena. Tykkylumen aiheuttamia vaurioita sähkölinjoille korjasi parhaimmillaan yli kaksinkertainen määrä henkilöstöä kuin paikallisen sähköyhtiön palkkalistoilla on normaalisti väkeä.
Myös viime syksyn Kalifornian tuhoisien maastopalojen syyksi on arveltu vanhoja, viallisia sähkölinjoja, jotka helteisessä kuumuudessa sytyttivät vuosikausia kuivuudesta kärsineen osavaltion pohjoisenkin osan ilmiliekkeihin.
Maailman eri kolkissa kipuillaan nyt siitä, kuka korvaa aiheutetut vauriot. Ensi vaiheessa korvauksia joutuvat maksamaan sähköyhtiöt. Ajan myötä maksajiksi joutuvat sähkön käyttäjät korkeampina siirto- ja muina maksuina. Mutta myös sähköyhtiöllä itsellään täytyy olla kannustin huolehtia perusinfransa kunnossapidosta, jotta liiketoiminta ei rakennu aina auki olevan kuluttajien piikin varaan. Siksi yhtiöitä on säädeltävä.
Säätelyn tulisi ulottua myös ympäristöongelman perimmäiseen syyhyn, hiilidioksidipäästöihin. Niin kauan kun päästöjä ei hinnoitella, päätöksenteko markkinoilla pohjautuu vääristyneeseen tietoon.
Eivätkä nämä vääristymät ole suoraan luettavissa kansantalouden tilinpidosta. Silloin ne, joilla on aikaa ja varaa kerätä parempaa tietoa, yleensä voittavat taloudessa. Institutionaaliset sijoittajat ovat alkaneet vetäytyä fossiilisilla polttoaineilla tuloksensa tekevistä yhtiöistä.
Tavallista talouden kuluttajaa kohtaan olisi reilua, että hänkin voisi uskoa hintalappuun, joka tuotteella kaupassa on. Silloin ei tarvitsisi arpoa, kenenkähän piikkiin tämänkin tuotteen ympäristöhaitta menee maksettavaksi.
Kirjoitus on julkaistu Kauppalehdessä 22.1.2018.
Anni Huhtala
Blogi
Tiedote
Ympäristö, energia ja ilmastopolitiikka
hiilidioksidin hinnoittelu
ilmastonmuutos
talouskasvu ja ympäristö
ympäristö
ympäristöpolitiikka
ympäristövaikutukset
