MustReadin raportti VATT-päivästä: T&k-investointien tukeminen voi jopa hidastaa talouden kasvua
25.10.2024 Uutinen Roger Wessman / MustRead
“Panostukset t&k-investointien lisäämiseen eivät välttämättä suoraviivaisesti kiihdytä talouden kasvua, muistutettiin vuoden VATT-päivässä. Pahimmassa tapauksessa huonosti kohdistetut julkiset tuet voivat jopa hidastaa uraauurtavien innovaatioiden syntymistä”, kirjoittaa ekonomisti Roger Wessman. Blogikirjoitus on alun perin julkaistu MustRead-verkkomediassa 14.10.2024. VATT:lla on lupa blogin uudelleenjulkaisuun.
VATT-päivän esiintyjät Kulttuurikasarmilla syyskuussa 2024: Tanja Saxell, Ufuk Akcigit, Otto Toivanen, Elias Einiö, Tuulia Hakola-Uusitalo ja Johanna Moisio. (Kuva: Veikko Somerpuro / VATT)
Kasvavista t&k-panostuksista etsitään yleisesti ratkaisua siihen, miten talouden kehitystä saataisiin kohennettua. Tämä on luonnollista, koska kestävä talouden kasvu tulee innovaatioista, joilla käytettävissä olevasta työvoimasta ja muista voimavaroista voidaan saada enemmän irti.
Suomessa on laaja poliittinen yhteisymmärrys t&k-investointien nostamisesta neljään prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Euroopan keskuspankin entisen pääjohtajan Mario Draghin kilpailukykyraportti esittää EU-maiden julkisten t&k-panostusten yhtenäistämistä unionin tasolle, jotta panostuksista saataisiin enemmän irti.
Tämän vuoden VATT-päivässä esitetyt puheenvuorot antoivat kuitenkin aihetta miettiä tarkkaan, miten innovaatioita saadaan parhaiten lisättyä. Väärin kohdistetut t&k-tuet voivat jopa heikentää tuottavuuden kasvua. T&k-työhön sopivia tutkijoita ja keksijöitä on rajoitettu määrä, ja jos heitä tukien avulla suunnataan vääriin tehtäviin, talouden kehitystä edistävien keksintöjen määrä voi jopa laskea.
Talouskasvu hiipunut vaikka t&k-panostukset lisääntyneet
Vatt-päivän pääpuhuja Chicagon yliopiston professori Ufuk Akcigit kiinnitti puheenvuorossaan huomiota siihen, että t&k-panostukset Yhdysvalloissa ovat kasvaneet 1980-luvun alusta. Tästä huolimatta kokonaistuottavuuden kasvu on erityisesti viimeisten parin vuosikymmenen aikana jäänyt hitaammaksi kuin edeltävinä vuosikymmeninä.
Kokonaistuottavuus mittaa, kuinka paljon tuotantoa saadaan aikaan suhteessa käytettyyn pääomaan ja työvoimaan. Sitä voi tulkita mittarina teknologisesta kehityksestä.
Työvoiman tuottavuus, joka mittaa tuotantoa työtuntia kohden, on kehittynyt hiukan paremmin. Ero kokonaistuottavuuden ja työvoiman tuottavuuden kasvun välillä selittyy pääomakannan lisäyksellä. Työntekijöillä on käytettävissä aikaisempaa enemmän koneita ja laitteita, mikä nostaa työvoiman tuottavuutta, vaikka koneet ja laitteet eivät olisikaan kehittyneet paremmiksi.
Suomesta voi vastaavilla tilastoilla piirtää vielä synkemmän kuvan. T&k-investoinnit kolminkertaistuivat 1980-luvun alusta vuoteen 2010. Tuottavuuden kasvu kuitenkin tyrehtyi.
Suomalaiset t&k-investoinnit ovat supistuneet vuoden 2010-huipuista. Tuottavuuden kasvun hyytyminen alkoi kuitenkin ennen notkahdusta investoinneissa. Joka tapauksessa t&k-investoinnit ovat edelleen selvästi korkeammalla tasolla kuin 1980-luvulla, jolloin tuottavuuden kasvu oli kaikilla mittareilla paljon nykyistä reippaampaa.
Suuryritykset hyötyneet tuesta eniten
Akcigit on tutkinut kehitystä tarkemmin ja löytänyt vahvistusta sille, että julkiset tuet t&k-toiminnalle Yhdysvalloissa eivät ole olleet ainoastaan riittämättömiä talouskasvun ylläpitämiseen vaan suorastaan haitallisia talouden kasvulle. Syy tähän on, että suuryritykset ovat saaneet pienyrityksiä enemmän tukea, mikä on vahvistanut niiden asemaa ja heikentänyt kehitystä edistävää kilpailua.
Vakiintuneiden suuryritysten osuus t&k-toiminnoista on Yhdysvalloissa kasvanut ja start-up yritysten osuus pienentynyt. Suuryritykset ovat houkutelleet keksijöitä tarjoamalla parempia palkkoja kuin pienet aloittelevat yritykset. Keksijöiden tuottavuus – mitattuna patenttien lukumäärällä – on kuitenkin laskenut, kun he ovat siirtyneet suuryrityksen palvelukseen.
Pienyrityksissä toimivien tutkijoiden korkea patenttien määrä ei selity sillä, että he hakisivat patentteja heppoisin perustein. Päinvastoin: suuryritysten tuottamien patenttien laatukin on ollut heikompi kuin pienyrityksissä, mitattuna sillä, miten usein niihin viitataan myöhemmissä patenttihakemuksissa.
Suuryritykset tekevät enemmän tutkimusta ja hakevat patentteja, jotka auttavat hyödyntämään niiden jo olemassa olevaa liiketoimintaa ja vahvistamaan niiden markkina-asemaa, Akcigit argumentoi. Pienyritysten on sen sijaan menestyäkseen panostettava t&k-toimintansa uutta liiketoiminta luoviin, vanhoja toimintamalleja haastaviiin keksintöihin.
Pienyritysten uraauurtavat keksinnöt luovat pohjan jatkuvalle kehitykselle, ja siksi niihin viitataan useasti myöhemmissä patenttihakemuksissa. Juuri se, että t&k-toiminnalla on positiivisia vaikutuksia muiden yritysten toimintaan – eikä ainoastaan kehittävän yrityksen liiketoiminnalle – perustelee t&k:n tukemista julkisilla varoilla.
T&k-toimintojen keskittyminen suuryrityksiin on siten heikentänyt Yhdysvaltojen talouden dynamiikkaa, Akcigit ja hänen tutkija kollegansa päättelevät. Suuryritysten kasvava t&k-toiminta heikentää tuottavuuden kasvua, jos se tulee pienten yritysten tehokkaamman t&k-toiminnan kustannuksella, kun suuryritykset palkkaavat luovimmat keksijät.
Se, missä määrin suuryritysten vahvistunut asema johtuu heille suunnatusta julkisesta tuesta, on toinen kysymys. T&k-toiminnan kasvava keskittyminen suuryrityksiin voi olla luonnollinen seuraus siitä, että aineettoman pääoman kasvava merkitys luo ”voittaja ottaa kaiken” -markkinat, jossa suurimmat yritykset kahmivat suuria voittoja. Alphabetin, Metan ja Microsoftin kaltaisilla teknologiamonopoleilla on varaa käyttää huikeita summia t&k-toimintaan ilman julkista tukeakin.
Se, että Alphabetin tutkijat saivat Nobelin fysiikan palkinnon tänä vuonna myös haastaa käsitystä siitä, että suuryritykset eivät panostaisi uraauurtavaan tutkimukseen. Tosin yksi poikkeava havainto ei kumoa tutkimusten havaitsemaa yleistä yhteyttä.
Akcigit kuitenkin löytää osavaltiokohtaisesta tarkastelusta tukea sille, että julkiset t&k-tuet ovat edesauttaneet epäsuotuisaa kehitystä. Mitä aikaisemmin osavaltio on ottanut t&k-panostuksia tukevia verohuojennuksia käyttöön, sitä ripeämmin yritystoiminta on keskittynyt.
Tuen suuntaus ratkaisee
Akcigitin tutkimukset korostavat, kuinka suuri merkitys on sillä, mille yrityksille t&k-toiminnan tuki kanavoituu. Pienille, uraauurtavaa tutkimus- ja kehittämistyötä tekeville yrityksille kohdennettavalle tuelle on perusteita, koska niiden panostuksilla on todennäköisesti positiivisia ulkoisvaikutuksia. Tuki suuryritysten oman liiketoiminnan kehittämiselle voi olla jopa vahingollista.
Julkisen t&k-tuen vaikutuksista Yhdysvalloissa ei välttämättä voi tehdä suoria päätelmiä siitä, miten vastaava tuki Suomessa vaikuttaa. Yhdysvalloissa t&k-tuet muodostuvat pääosin verohelpotuksista, jotka tutkimusten mukaan hyödyttävät vakiintuneita yrityksistä. Uudet tulokkaat, jotka eivät vielä tee tulosta, eivätkä siten maksa veroja, eivät verohelpotuksista kovin suoraan hyödy.
Suomessa suora julkinen rahoitus t&k-toiminnalle on merkittävämmässä roolissa kuin Yhdysvalloissa. Tämä ainakin teoriassa mahdollistaa tuen suuntaamisen nimen omaan ulkoisvaikutuksia luovaan toimintaan, kuten Vattin johtava tutkija Elias Einiö totesi Vatt-päivillä.
Tuen suuntaaminen pienille aloittaville yrityksille ei kuitenkaan välttämättä yksin varmista tuen hyödyllisyyttä. Keskeistä on edelleen, miten yritykset valikoituvat. Valuuko raha yrityksille, jotka tekevät lupaavaa kehitystyötä vai yrityksille, jotka parhaiten hoitavat tukihakemusprosessin? Jälkimmäisessä tapauksessa aloitteleville yrityksillekin suunnattu tuki voi sitoa keksijöitä vääränlaiseen toimintaan.
Ajatus t&k-tuen keskittämisestä EU-tasolle tuntuu Akcigitin tutkimustulosten valossa varsin epäilyttävältä. Ovatko ne yritykset, jotka pystyvät onnistuneesti hakemaan rahoitusta EU:lta todellakin ne lupaavat uudet pienet haastajat, vai onko vakiintuneilla suuryrityksillä sittenkin enemmän voimavaroja ja poliittisia kytköksiä tukirahojen haalimiseen?
Toisessa tutkimuksessa Akcigit havaitsee, että mitä enemmän poliittisia kytköksiä italialaisilla yrityksillä on, sitä vähemmän luovaa t&k-toimintaa ne harrastavat.
Koulutus ja maahanmuutto
Jos keskeinen rajoite kehitykselle on keksijöiden ja tutkijoiden määrä, t&k-investointien summittainen tukeminen jää helposti tehottomaksi. Kilpailu kehittäjistä vain kiihtyy ja niiden palkat nousevat.
Tehokkaampi ratkaisu voi olla lisätä keksijöiden määrää. Tähän voidaan päästä esimerkiksi lisäämällä panostuksia koulutukseen, korosti Aalto-yliopiston taloustieteen professori Otto Toivanen Vatt-päivillä. Koulutuspolitiikka on myös innovaatiopolitiikkaa, hän kiteytti.
Toivanen on muun muassa Akcigitin kanssa tutkinut koulutuksen vaikutusta. Tutkimuksessaan he osoittavat, että uusien yliopistojen perustaminen ympäri Suomea lisäsi keksintöjä, kun kynnys hakeutua korkeakouluun aleni. Koulutustason noston vaikutukset näkyvät hyvin pitkällä aikavälillä: vanhempien koulutustason nostolla oli merkittävä vaikutus siihen, että lapsista tuli keksijöitä.
Toinen keino lisätä mahdollisten keksijöiden määrää on houkutella heitä ulkomailta. Tässä Yhdysvallat on onnistunut erityisen hyvin. Melkein kolmannes riskirahoitusta saaneiden yritysten perustajista ovat maahanmuuttajia.
Kasvun hyytymiselle monta selitystä
Tuottavuuden kasvun hidastumisesta viime vuosikymmeninä ei voi suoraan päätellä t&k-investointien vaikutusta tuottavuuden kasvuun. On mahdollista, että tuottavuuden kasvu olisi hidastunut vielä jyrkemmin ilman lisääntyneitä t&k-panostuksia.
Tuottavuuden kasvun hidastumisen syistä on käyty vilkasta keskustelua. Yksi mahdollinen selitys on esimerkiksi, että tuottavuutta nostavia innovaatioita on ajan myötä yhä vaikeampaa löytää, koska helpoimmat keinot on jo keksitty.
Yhdysvaltain johtava tuottavuuskehityksen asiantuntija Robert J. Gordon on esimerkiksi kauan esittänyt, että nykypäivän teknologinen kehitys ei vedä vertoja viime vuosisadan suuriin läpimurtoihin, kuten sähkön käyttöönottoon tai autoihin ja lentokoneisiin. Tietokoneiden ja mobiililaitteiden hyödyntäminen sai aikaan vain lyhytaikaisen pyrähdyksen tuottavuuden kasvussa vuosituhanteen vaihteessa.
Suomi pystyi sodan jälkeisinä vuosikymmeninä saavuttamaan erityisen ripeää tuottavuuden kasvua ottamalla käyttöön muualla maailmalla jo aikaisemmin kehitettyä teknologiaa. Kasvun siivittämiseen ei silloin tarvittu niin suuria omia t&k-panostuksia. Kasvu on ollut enemmän uusien innovaatioiden ja siten t&k-panostusten varassa sen jälkeen kun teknologiakuilu edelläkävijämaihin, kuten Yhdysvaltoihin, oli kurottu lähes umpeen vuosituhannen vaihteessa.
Suomen tuottavuuden kasvun pysähtyminen 2010-luvulla liittyy tietysti myös merkittävässä määrin Nokian matkapuhelintuotannon romahdukseen. Nokia selittää myös suuren osan t&k-investointien laskusta, joka seurasi romahdusta.
Nokian tarina on muistutus siitä, että t&k-panostusten ja talouskasvun välinen yhteys ei ole täysin suoraviivainen. Nokian suuret t&k-panostukset matkapuhelinten kehitykseen valuivat hiekkaan, kun Apple iPhonellaan mullisti markkinat.
Tilastoja tarkasteltaessa on myös syytä muistaa, että t&k-panostukset voivat vaikuttaa talouteen merkittävällä viiveellä. On esimerkiksi vielä ennenaikaista sanoa, millainen vaikutus tuottavuuden kasvuun viime vuoden voimakkailla investoinneilla tekoälyyn Yhdysvalloissa tulee olemaan. Kokonaistuottavuuden kasvun kiihtyminen viime vuosina on jossain määrin rohkaisevaa, vaikka se edelleen on jäänyt edeltäviä vuosikymmeniä vaisummaksi.
Tämän blogin on kirjoittanut ekonomisti Roger Wessman. Blogikirjoitus on alun perin julkaistu MustRead-verkkomediassa 14.10.2024. VATT:lla on lupa blogin uudelleenjulkaisuun.
VATT-päivän ohjelman ja esitysmateriaalit löydät verkkosivuiltamme.
Uutinen
Uutiset ja tiedotteet
