Mitä on Pariisin takana?
18.1.2016 Blogi Kimmo Ollikka
Pariisissa solmittiin joulukuussa 2015 historiallinen ilmastosopimus. Nokian takana on kuulemma metsää. Pariisin takana on aurinkoa, tuulta, aaltoja, sähköautoja, älykkäitä sähköverkkoja ja monia muita innovaatioita, joita me emme vielä tiedä edes olevan olemassa.
Pariisin ilmastosopimuksessa liki kaikki maailman maat ilmoittivat rajoittavansa kasvihuonekaasupäästöjään, jotta ilmaston lämpeneminen pysyy alle 2 asteen verrattuna esiteolliseen aikaan ja lämpötilan nousu pyritään pitämään jopa alle 1,5 asteen. Tämä tarkoittaa kasvihuonekaasupäästöjen kääntämistä kohden laskua mahdollisimman pikaisesti ja nettotasolla päästöjen loppumista kokonaan kuluvan vuosisadan jälkipuoliskolla. Lisäksi sovittiin muun muassa ilmastonmuutokseen liittyvistä sopeutumistoimista, teknologian siirrosta ja ilmastorahoituksesta teollisuus- ja kehitysmaiden välillä sekä päästöjen ja ilmastotoimien tarkkailusta, raportoinneista ja arvioinneista.
Sopimus on todellakin historiallinen yli 20 vuoden tuskastuttavan hitaiden ilmastoneuvottelujen jälkeen. Lähes 190 maata on jo ilmoittanut omista ilmastositoumuksistaan vuoden 2020 jälkeiselle ajanjaksolle ja annetut sitoumukset kattavat noin 96 prosenttia globaaleista päästöistä. Myös pitkään neuvottelujen etenemistä lukinnut jako teollisuus- ja kehitysmaiden kesken saatiin osaksi murrettua. Uuden sopimuksen myötä myös kehitysmaat asettavat päästötavoitteita sekä raportoivat päästöistään.
Sopimuksessa on sekä oikeudellisesti sitovia että vapaaehtoisuuteen perustuvia elementtejä. Esimerkiksi maiden rahoitus- ja päästövähennyssitoumukset eivät ole kansainvälisesti oikeudellisesti sitovia. Loppuhetkillä sopimustekstiin (Artikla 3) ilmestynyt väärä sanamuoto uhkasi jopa vaarantaa sopimuksen tulevan ratifioinnin monessa maassa: ’shall undertake’ merkitsee ilmastokielellä oikeudellista sitovuutta, kun taas ’should’ tai ’are to undertake’ eivät tarkoita. Vapaaehtoisuuteen perustuvat päästövähennystoimet mahdollistavat esimerkiksi Yhdysvaltojen mukanaolon, sillä nyt Pariisin sopimusta ei tarvitse hyväksyttää republikaanien hallitsemassa kongressissa. Päästövähennyssitoumuksista tulee oikeudellisesti sitovia vasta, kun kukin maa sisällyttää tavoitteet omaan kansalliseen lainsäädäntöönsä.
Kaiken suitsutuksen keskellä - jonka muun muassa neuvottelujen isäntämaa Ranska totta vie ansaitsee - on tunnustettava tosiasiat. Toistaiseksi annetut päästösitoumukset eivät riitä alle kahden asteen tavoitteen saavuttamiseen: ennusteiden mukaan olemme matkalla kohden vajaata kolmen asteen nousua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita uuden ilmastosopimuksen epäonnistumista, kuten esimerkiksi ilmastotieteilijä James Hansen lopputulosta arvioi.1 Ilmastosopimuksen rakenne on merkki ilmastoneuvottelujen uuden aikakauden alusta. Jatkossa maat ilmoittavat vapaaehtoisista päästösitoumuksistaan viiden vuoden välein. Toteutuneita toimia ja ilmoituksia tulevasta kehityksestä arvioidaan ja ennakoitua päästöuraa verrataan asetettuun globaaliin tavoitteeseen. Vertailujen perusteella mailla on mahdollisuus kiristää päästötavoitteitaan. Läpinäkyvä ja kaikkia maita koskeva raportointi- ja arviointiprosessi on merkittävä edistysaskel. Sillä saattaa olla jatkossa suuri moraalinen vaikutus maiden ponnistuksiin, vaikka sopimus ei sisälläkään suoranaisia rankaisumenetelmiä, mikäli maat eivät täytä omia päästösitoumuksiaan.
Taloustieteestä tiedämme, ettei ilmaston lämpenemisen kaltaisen globaalin ongelman ratkaiseminen vapaaehtoistoimin lupaa hyvää. Sen tähden onkin heti käärittävä hihat ja mietittävä mekanismeja, jotka kannustavat maita kiristämään tavoitteitaan. Useat taloustieteilijät, kuten Jean Tirole tai Martin Weitzman, ovat ehdottaneet, että ilmastoneuvotteluissa tulisi sopia kattavasta globaalista hiiliverosta. Vaikka globaali hiilivero olisikin yksittäisenä keinona paras mahdollinen ratkaisu, se ei valitettavasti ole poliittisesti realistinen.
Kunnianhimoa nostavia mekanismeja voivat globaalin hiiliveron sijaan olla maiden välinen teknologiayhteistyö, ilmastorahoitukseen liittyvät elementit, markkinamekanismien hyödyntäminen, kansallisten ohjauskeinojen kuten päästökauppajärjestelmien keskinäinen linkittäminen, hiilitullit tai muut kauppasopimuksiin liittyvien sääntöjen ilmastomyönteiset muutokset. Pariisin sopimus antaa näihin mahdollisuuden, mutta niiden säännöistä on sovittava tulevissa ilmastoneuvotteluissa. On myös todennäköistä, että maat muodostavat keskenään pienempiä koalitioita, ilmastoklubeja, joiden sisällä maat sopivat keskenään yhteistyöstä. Muun muassa Kiinan ja Yhdysvaltojen ennen Pariisia tai EU:n, Afrikan, Karibian sekä Tyynenmeren maiden sopima yhteistyö Pariisin neuvottelujen aikana saattoivat olla ratkaisevia sopimuksen aikaansaamiseksi.
Mekanismien suunnittelussa ja käyttöönotossa helpottaa Pariisin ilmastosopimuksen tärkein anti. Sopimus antaa signaalin maille, yrityksille, investoijille, järjestöille, kaupungeille ja meille kaikille yksittäisille ihmisille siitä, että maailma tulee muuttumaan ja että muutos on jo alkanut. Viimeistään nyt kannattaa investoida uuteen puhtaaseen teknologiaan ja uusiin älykkäisiin energiajärjestelmiin.
Suomessa keskustelu kääntyy luonnollisista syistä helposti metsien ja biomassan käyttöön. Metsämme ovat toisaalta tärkeä hiilinielu, mutta myös uusiutuvan energian lähde. Metsien kaksoisrooli aiheuttaa ristipainetta kotimaisen ilmastopolitiikan suunnittelussa. Sen sijaan muualla maailmassa keskiössä ovat uudet energiaratkaisut, kuten tuuli-, aurinko-, tai aaltovoima. Innovatiivisten energiaratkaisujen globaalit markkinat ovat valtaisat. Nokian matkapuhelintoiminnan kaatumisen ja teollisen rakennemuutoksen kourissa pyristelevälle Suomelle tämä on tärkeä mahdollisuus. Laajalti innovointiin panostavana teknologiamaana meillä on valmiudet kehittää uusia ratkaisuja, viedä niitä maailmalle ja ottaa niitä käyttöön myös kotimaassa. Muistetaan Pariisin oppi: paistaa se aurinko risukasaankin, myös täällä Pohjolassa.
_____
1) The Guardian 12.12.2015: James Hansen, father of climate change awareness, calls Paris talks 'a fraud' (http://www.theguardian.com/environment/2015/dec/12/james-hansen-climate-change-paris-talks-fraud)
Kimmo Ollikka
Blogi
Tiedote
Ympäristö, energia ja ilmastopolitiikka
energiapolitiikka
fossiiliset polttoaineet
ilmastonmuutos
ilmastopolitiikka
kansainväliset ympäristösopimukset
päästökauppa
päästörajoitukset
uusiutuva energia
ympäristöpolitiikan ohjauskeinot
ympäristöpolitiikka
ympäristötaloustiede
