Maatalouden ravinnekuorman rankka vähentäminen vaatii ympäristötuen remonttia
Maataloustuottajille on maksettu ympäristötukea noin 300 miljoona euroa vuodessa Euroopan unioniin liittymisestä alkaen. Tukisumma on samaa suuruusluokkaa kuin esimerkiksi lasten kotihoidontuki, niin ikään noin 300 miljoonaa euroa vuodessa, tai reilu puolet vanhusten laitoshoidosta aiheutuvista menoista, noin 500 miljoonaan euroa vuodessa.
Hyötyjä ympäristölle tuki on tuottannut verrattain vähän. Ympäristötuen pääasiallinen tavoite on ollut maatalousmaalta vesistöihin päätyvän typen ja fosforin vähentäminen. Vuosina 1996–2005 ympäristötuki laski viljatilojen typpipäästöjä 11 prosenttia ja fosforipäästöjä 13 prosenttia verrattuna siihen, mikä tilanne olisi ollut samalla ajanjaksolla ilman ympäristöohjelmaa.
”Maatalouden ravinnekuorman huomattava vähentäminen vaatisi ympäristötuen kohdentamista vain konkreettisiin ympäristönsuojelutoimiin, joiden toteutumista viranomaisten on helppo seurata”, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) johtava ekonomisti Marita Laukkanen sanoo.
Valtaosa ympäristötuesta maksetaan nykyisin pelkän hakemuksen perusteella myönnettävän perustuen muodossa.
Tehokkaita ympäristönsuojelutoimia edellyttävien erityistukien osuus ympäristötukeen käytetyistä varoista on vain 13 prosenttia. Erityistukea maksetaan valtion ja viljelijän välisen sopimuksen perusteella esimerkiksi pellon ja vesistön väliin jätettävistä suojavyöhykkeistä.
Laukkasen mukaan erityisympäristötuet ovat huomattavasti tehokkaampia kuin perustuet. Niiden tuottamat ympäristöhyödyt ovat nelinkertaiset perustuen tuottamiin hyötyihin verrattuna.
Vero kannustaisi vähentämään lannoitteiden käyttöä ja kierrättämään lantaa
Marita Laukkasen ja Céline Naugesin (Queenslandin yliopisto) tutkimuksessa tarkasteltiin ympäristötuen vaikutuksia viljatilojen ravinnepäästöihin tilastollisen mallin avulla. Tutkimuksessa kehitettyä mallia voidaan käyttää myös arvioimaan kokonaan uusia keinoja maatalouden vesiensuojeluun.
”Lannoitteille asetettava vero olisi ympäristötuen lannoitusrajoitteita tehokkaampi keino hillitä lannoitteiden käyttöä. Vero koskisi kaikkia viljelijöitä. Se auttaisi myös saamaan eläintilojen lannan sisältämät ravinteet kiertoon”, Laukkanen sanoo.
Laukkasen ja Naugesin mallilaskelmien mukaan 19 prosentin vero lannoitteille laskisi viljatilojen ravinnekuormaa saman verran kuin nykyinen ympäristötukijärjestelmä. Jos vähintään kolmen metrin levyiset suojakaistat rantapelloilla tehtäisiin pakollisiksi kaikille tiloille, jo 8 prosentin vero tuottaisi saman päästövähennyksen.
Jos lannoitteiden hinta nousisi, myös eläintilojen lannan käyttämisestä lannoitteeksi kasvintuotantoon tulisi nykyistä kannattavampaa. Näin lannan sisältämiä ravinteita saataisiin kiertoon sinne, missä niitä tarvitaan.
Lisätietoja:
Johtava ekonomisti, Marita Laukkanen, puh. 040 304 5533, marita.laukkanen (at) vatt.fi
Julkaisu:
Laukkanen, Marita: Vihertyvä maatalouspolitiikka vesiensuojelun välineenä: tuottaako maatalouden ympäristötuki tulosta? Kansantaloudellinen aikakauskirja 3/2013. Sivut 311-323.
Tiedote
Tiedote
Ympäristö, energia ja ilmastopolitiikka
luonnonvarataloustiede
maatalouspolitiikka
ohjauskeinot
politiikkatoimien vaikutusten arviointi
ympäristö
ympäristöpolitiikan ohjauskeinot
ympäristötaloustiede
ympäristötuet
ympäristövaikutukset
