Luonnonvarat eivät ole tae rikkaudesta
11.4.2018 Blogi Anni Huhtala
Voivatko luonnonvarat koitua kiroukseksi maan taloudelliselle kehitykselle? Asiaa on pohdittu taloustieteessä pitkään, ja nykyään myös maan sisäisten alueellisten kehityserojen selvittämiseksi, kirjoittaa Anni Huhtala.
Kuva: Janne / Flickr.com (rajattu)
Parikymmentä vuotta sitten Harvardin yliopiston taloustieteilijät Jeffrey Sachs ja Andrew Warner uskalsivat väittää luonnonvarojen tai kaivannaisten kirouksen olevan suhteellisen selvä tosiasia. He perustelivat väitettään vertailemalla eri maiden talouskasvua. Näytti siltä, että maan luonnonvarojen runsas määrä johti kituliaaseen kasvuun, kun runsauden mittana oli luonnonvarojen viennin osuus maan BKT:sta. Tällaisia maita olivat esimerkiksi eräät Persianlahden öljyntuottajamaat sekä Nigeria, Meksiko ja Venezuela.
Sittemmin luonnonvarojen kiroukseen on palattu tutkimuksessa uudelleen, kun menetelmät ovat kehittyneet ja aineistot ovat parantuneet.
Luonnonvarojen kirouksen hypoteesia tutkitaan nykyään myös maan sisäisten alueellisten kehityserojen selvittämiseksi.
Maavertailujen lisäksi luonnonvarojen kirouksen hypoteesia tutkitaan nykyään myös maan sisäisten alueellisten kehityserojen selvittämiseksi. Yksi tuoreimmista tutkimuksista osoitti, että Yhdysvalloissa öljy- ja kaasuesiintymät ovat edistäneet, eivätkä haitanneet, alueittensa pitkän aikavälin talouskasvua.
Olennaisinta tutkimuksissa onkin ollut ymmärtää ja selittää luonnonvarojen mahdollisen kirouksen logiikka.
Luonnonvarat – kuten mikä muu tahansa resurssi – ovat varallisuutta, jonka voi lähtökohtaisesti olettaa tuottavan lisää vaurautta. Mikä siis menee pieleen, että päädytäänkin kiroukseen?
Vaaran paikka syntyy esimerkiksi silloin, kun raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnat äkillisesti kohoavat, ja hinnannousu johtaa näiden luonnonvarojen hyödyntämisen nopeaan kasvuun. Työvoimaa alkaa siirtyä luonnonvarasektorille, kustannukset alkavat nousta ja lopulta sektori syrjäyttää muiden toimialojen, kuten vaikka valmistavan teollisuuden, kehittymismahdollisuuksia. Kun nousu kääntyy laskuun, luonnonvarojen romahtaneiden hintojen raunioille jää kaivos, jonka hyödyntämisen hyödyt eivät ole läikkyneet tuottavuuskehitykseen, ja lopputuloksena on kauttaaltaan heikentynyt talouskasvu.
Meillä Suomessa ei ole juurikaan keskusteltu luonnonvaroista kasvun lähteenä, ehkä metsävaroja lukuun ottamatta. Silti meilläkin aina nousukauden koittaessa kaivannaisteollisuus ja Fennoskandian mineraalivarat nousevat otsikoihin. Alkaa keskustelu kaivoshankkeista; uinumaan jääneistä, hylätyistä kaivoksista ja kokonaan uusista.
On kuitenkin mielenkiintoista, että päinvastoin kuin muissa kehittyneissä maissa, kaivannaisten hyödyntäminen Suomessa perustuu kaivoslakiin, jossa on edelleen vanhan valtausjärjestelmän piirteitä. Löytäjä saa pitää omansa. Kaivoskorvauksia ei makseta valtiolle vaan maanomistajalle, joka saa louhintakorvauksia. Kuitenkaan ilman huolellisia tutkimuksia emme tiedä kaivosten pitkäaikaisvaikutuksista paikallis- ja aluetalouksien kehitykseen ja talouskasvuun Suomessa. Tämä olisi hyödyllistä tietää, jotta kirouksilta vältyttäisiin ja sääntely olisi järkevää.
Kirjoitus on julkaistu Kauppalehdessä 9.4.2018
Anni Huhtala
Blogi
Tiedote
Ympäristö, energia ja ilmastopolitiikka
luonnonvarat
luonnonvarataloustiede
talouskasvu ja ympäristö
ympäristö
