Lisää tehoa arvonlisäveroon
6.5.2015 Blogi Timo Rauhanen
Juuri käytyjen eduskuntavaalien yhteydessä puhuttiin myös verotuksesta, mutta tällä kertaa melko vähäistä mielenkiintoa herätti verotuksen rakenne. Periaatteellinen ajatusten vaihto olisi kuitenkin ollut paikallaan tästäkin aiheesta.
Esimerkiksi arvonlisäverotuksessa esillä olivat vain veroasteet ja huojennukset, vaikka muualla yhä enemmän keskustellaan veropohjan laajentamisesta. Millainen vaikutus talouteen ja verotuloihin on vaikkapa sillä, että rahoitustoiminta ja terveyspalvelut ovat tällä hetkellä arvonlisäverotuksen ulkopuolella?
Yleinen kulutusvero eli arvonlisävero tuottaa Suomessa noin viidenneksen kaikista verotuloista. Euroopan unioni, jonka keskeisenä tavoitteena on sisämarkkinoiden toiminnan edistäminen, oli aikanaan edelläkävijä tämän veromuodon kehittämisessä. EU:n ja Suomen arvonlisäverojärjestelmä ei kuitenkaan täytä tehokkaan kulutusveron vaatimuksia eli yhtä verokantaa ja laajaa veropohjaa. EU-lainsäädäntö nimittäin vapauttaa verosta suuren osan kulutusta ja tarjoaa lisäksi jäsenmaille mahdollisuuden soveltaa alennettuja verokantoja monenlaisiin tavaroihin ja palveluihin.
Kun tavara tai palvelu vapautetaan verosta, alv-ketju katkeaa ja vero kertaantuu. Jos katkeaminen tapahtuu tuotantoketjun alkupäässä, kaikkien seuraavien portaiden suhteelliset hinnat vääristyvät. Myös tuotannon organisoituminen kärsii, koska verosta vapautetun hyödykkeen myyjällä ei ole välituotteiden veron vähennysoikeutta. Tämä kannustaa oman tuotannon lisäämiseen. Lopputuloksena yrityksen myynti yritykselle on yliverotettua ja myynti kuluttajalle on aliverotettua.
Alennetut alv-kannat lisäävät yrityksen ja verohallinnon kustannuksia ja aiheuttavat rajanveto-ongelmia. Ne ovat poliittisesti hankalia, sillä jollekin hyödykkeelle suunnattu verotuki saa aikaan paineita suostua yhä uusiin tukiin. Erilaisten alv-kantojen avulla tavoiteltu tulonjaon tasaaminen on tutkimuksissa todettu kalliiksi ja tehottomaksi.
Arvonlisäverotuksen tehokkuutta mittaava ns. C-tehokkuusluku kertoo todellisen verokertymän osuuden siitä teoreettisesta kertymästä, joka saataisiin soveltamalla kaikkeen kulutukseen vakioverokantaa. Tehokkuutta alentavia tekijöitä ovat verotuet ja verovaje. Verotuet ovat edellä mainittuja alennettuja verokantoja ja verosta vapauttamisia. Verovaje kuvaa puolestaan lainmukaisen ja todellisen verokertymän eroa eli laiminlyönneistä, virheistä ja maksukyvyttömyydestä johtuvaa vajausta verotuloissa.
OECD-maiden vertailussa ylivoimaisesti tehokkain arvonlisäverottaja on Uusi-Seelanti. Seuraavilla sijoilla ovat Sveitsi, Japani ja Korea. EU-maiden sijoitus on vain keskitasoa, vaikka EU:n yhteisen alv-järjestelmän direktiivit ovat näennäisen johdonmukaisia. Kaikissa maissa verotuet heikentävät tehokkuutta huomattavasti enemmän kuin verovaje.
Vuonna 1986 käyttöönotettua Uuden-Seelannin arvonlisäveroa (Goods and Services Tax, GST) pidetään yleisesti esimerkkinä tehokkaasta ja hallinnollisesti yksinkertaisesta kulutusverosta. Lähes kaikkea kulutusta verotetaan samalla verokannalla, joka on vuodesta 2010 ollut 15 prosenttia. Suurin haaste uudistuksessa oli korottaa elintarvikkeiden ja muiden välttämättömyyshyödykkeiden verokanta yhtenäisen verokannan tasolle. Uudistuksen poliittista hyväksyntää helpotti se, että tuloerojen kasvua torjuttiin tarkasti suunnatuilla tulonsiirroilla ja pienituloisten tuloverokevennyksillä.
Tehokas arvonlisäverojärjestelmä voitaisiin periaatteessa Suomessakin toteuttaa Uuden-Seelannin mallin mukaisesti. Arvonlisäverotuksen veropohjaan lisättäisiin verosta nyt vapautetut rahoitus- ja vakuutustoiminta, asuntojen vuokraus ja hallinta, koulutus sekä terveys- ja sosiaalipalvelut. Veron piiriin tulevan hyödykkeen myyjän saama vähennysoikeus poistaisi ostopanoksiin sisältyvän piilevän arvonlisäveron eivätkä verot välttämättä kasvaisi paljoakaan. Uudistus olisi mahdollista toteuttaa budjettineutraalisti käyttämällä laskennalliset verotuoton lisäykset yhtenäisen verokannan alentamiseen.
Yksityisten terveys- ja sosiaalipalvelujen ohella myös kuntien palvelut kotitalouksille tulisivat pääsääntöisesti verollisiksi, mutta ilmaispalvelujen vero voitaisiin haluttaessa kompensoida kunnille. Tällöin käytännössä vain kuntalaisten suorittamat asiakas- ja palvelumaksut tulisivat veron piiriin. Periaatteena olisi, että yksityistä ja julkista sektoria kohdeltaisiin verotuksessa samalla tavalla.
Asumisen veropohja muodostuisi tässä järjestelmässä vuokrista ja omistusasunnon laskennallisesta asuntotulosta. Rahoituspalvelujen verovapaudesta luovuttaisiin ja myös vakuutuspalvelut tulisivat veron piiriin. Vakuutusmaksuvero poistettaisiin.
Arvonlisäveron pohjasta puuttuu Suomessa tällä hetkellä noin kolmasosa kansantalouden kulutusmenoista. Lähiaikoina julkaistavassa VATT Muistiossa arvioidaan, että budjettineutraali alennettujen verokantojen poistaminen ja veropohjan laajentaminen asettaisivat yhtenäisen verokannan noin 16 prosenttiin. Uudistus tuottaisi siten nykyisen verokertymän noin kahdeksan prosenttiyksikköä tämän hetkistä vakioverokantaa alemmalla verokannalla. Tulonjakoon uudistus vaikuttaisi suhteellisen vähän, koska uuden alemman verokannan hyödyt kumoaisivat pitkälti alennettujen verokantojen poistamisen haitat.
Edellä kuvatun uudistuksen toteutukseen liittyisi toki käytännön ongelmia. Eräissä maissa ne on kuitenkin pystytty ratkaisemaan. Parhaillaan myös EU:n piirissä käydään keskustelua ja teetetään selvityksiä nykyistä tehokkaammasta yhteisestä alv-järjestelmästä.
Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa on näyttöä siitä, että laajapohjaisella yhden verokannan alv-järjestelmällä on positiivisia vaikutuksia talouden suorituskykyyn. Alv-ketjun vahvistuessa verotuksen neutraalisuus paranisi, julkisen ja yksityisen sektorin väliset kilpailuhaitat katoaisivat ja alennettuihin verokantoihin liittyvät tulkinta- ja rajanveto-ongelmat poistuisivat. Esimerkiksi laajasti viitattu Durhamin yliopiston talousoikeuden professori Rita de la Feria katsoo, että näistä syistä kaikki arvonlisäverotuksen ulkopuolella nykyisin olevat toiminnot ja hyödykkeet olisi tuotava täyden verotuksen piiriin lukuun ottamatta pk-yrityksiä, joille säädettäisiin korkea verollisen toiminnan liikevaihtoraja.
Blogi
Tiedote
Yritystoiminnan sääntely ja kansainvälinen talous
arvonlisävero
julkinen talous
politiikkatoimenpiteet
verokanta
veropolitiikka
verotus
verouudistukset
