Kustannustehokkaaseen ilmastokiriin tarvitaan päästökauppaa, päästöveroja ja puhtaan teknologian tukia

1.4.2019 Blogi Marita Laukkanen

Suomen ilmastopaneeli on arvioinut, että Suomessa olisi vähennettävä päästöjä 85–100 prosentilla vuoteen 2050 mennessä, jotta toimet olisivat linjassa Pariisin ilmastokokouksessa sovittujen globaaleiden tavoitteiden kanssa. Tavoite on kova mutta saavutettavissa maltillisin kustannuksin. Päästövähennysten toteuttaminen vaatii kuitenkin selkeää poliittista ohjausta.

Kustannustehokkain tapa vähentää päästöjä on hinnoitella päästöt. Riittävän korkea hiilidioksidipäästöjen hinta kannustaa vähentämään fossiilisten polttoaineiden käyttöä, vaihtamaan päästöttömiin tai puhtaampiin teknologioihin sekä kehittämään uusia, vielä puhtaampia teknologioita.

Päästöt voidaan hinnoitella kahdella tavalla: hiilidioksidiverolla tai päästökaupalla. Hiilidioksidivero asettaa suoraan hinnan päästöille ja antaa markkinoiden määrittää veroa vastaavan päästövähennyksen. Päästökauppa puolestaan asettaa katon päästöille ja antaa markkinoiden määrittää hinnan. Mutta kumpi keino on tehokkaampi?

Päästökauppa ja hiilidioksidivero voivat hyvin olla käytössä rinnakkain

Päästökauppa määrittää päästöjen enimmäismäärän. Siihen liittyykin veroa vähemmän epävarmuutta saavutettavista päästövähennyksistä ja niiden hyödyistä – päästöveron tuottamia lyhyen aikavälin päästövähennyksiä kun on vaikea arvioida etukäteen. Toisaalta pitkällä tähtäimellä päästöjen leikkaaminen vaatii mittavia investointeja puhtaampiin teknologioihin ja tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan. Investointien näkökulmasta verolla kiinnitetty päästöjen hinta luo vakaamman investointiympäristön.

Päästökauppaan ja päästöveroon liittyy kumpaankin epävarmuutta myös kustannuksista. Päästökaupan etuna on, että markkinoilla määräytyvä päästöoikeuden hinta kertoo selvästi päästövähennysten kustannuksen. Markkinahinta myös sopeutuu itsestään muutoksiin päästövähennysten kustannuksissa sitä mukaa kun energian kysyntä, fossiilisten polttoaineiden hinnat tai käytettävissä olevat teknologiat muuttuvat. Päästöveron muuttaminen taas on luultavasti poliittisesti ja hallinnollisesti jähmeämpää ja vaikeampaa.

Toisaalta hiilidioksidivero on selvästi päästökauppaa helpompi hallinnoida. Kumpikin ohjauskeino vaatii valvontaa ja toimeenpanoa, jotta laitoksilla todella on päästöjänsä vastaava määrä päästöoikeuksia tai ne maksavat päästöjään vastaavat verot. Käytännössä valvonta esimerkiksi EU:n päästökaupassa perustuu yritysten hankkimien polttoaineiden hiilidioksidisisältöön. Vastaavasti hiilidioksidivero voidaan periä jo yritysten ja kuluttajien hankkiessa polttoaineita, kuten Suomessa tehdäänkin.

Käytännössä hallinnollisten haasteiden vuoksi voisi olla vaikea ulottaa päästökauppaa kovin laajaan toimijoiden joukkoon. Nyt Suomessa on noin 600 päästökauppaan kuuluvaa laitosta. Viime aikoina on tuotu esiin päästökaupan laajentaminen myös liikenteen polttoaineisiin ja kiinteistökohtaiseen lämmitykseen. Käytännössä jokainen autoilija ja öljylämmitteisen kiinteistön haltija eivät kuitenkaan voisi olla päästökaupan osapuolia, vaan päästömaksut jouduttaisiin perimään jo jakeluketjussa.

Markkinoiden mukaan muuttuva päästömaksu toisi kuluttajille enemmän epävarmuutta kuin poliittisesti määritelty hiilidioksidivero. Vaikka päästövähennysten kustannusten mukaan sopeutuva markkinahinta on etu tehokkuuden näkökulmasta, hintavaihteluiden mukanaan tuoma riski voi olla kuluttajan näkökulmasta huonompi vaihtoehto kuin vakaa päästöjen hinta – kuluttajat kun saattavat olla riskinkaihtajia.

Päästökauppa ja hiilidioksidiverolla on molemmilla etunsa ja epävarmuustekijänsä. Päästökauppa on parhaimmillaan suuren energiantuotanto- ja teollisuuslaitosten päästöjen säätelyssä, päästövero taas liikenteen ja kiinteistökohtaisen päästöjen leikkaamisessa.

Lisäksi tukea tuotekehitykseen ja puhtaampien teknologioiden käyttöönottoon

Puhtaan teknologian tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiotoiminnan tuilla on myös merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. Niiden avulla voidaan suunnata teknologista kehitystä puhtaampien teknologioiden suuntaan.

Tutkimuksen ja innovoinnin arvo on usein yhteiskunnan näkökulmasta suurempi kuin yksittäisen yrityksen näkökulmasta. Yritykset saattavat panostaa innovointiin yhteiskunnan kannalta liian vähän. Siksi on perusteltua tukea hankkeita, jotka ovat yhteiskunnan kannalta hyödyllisiä mutta jotka ilman tukea jäisivät toteuttamatta.

Päästöjen vähentäminen pienimmin mahdollisin kustannuksiin vaatii siis sekä nykyisten päästöjen säätelyä päästöveron tai päästökaupan avulla että tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiotoiminnan tukia suuntaamaan tutkimusta puhtaampien teknologioiden kehittämiseen. Innovaatioiden ja puhtaampien teknologioiden tukemisella voidaan vain täydentää ympäristöohjausta päästöjen hinnoittelun kautta, ei korvata sitä.

Marita Laukkanen
Kirjoittaja on VATT:n johtava tutkija sekä Ympäristö, energia ja ilmastopolitiikka -tutkimusalueen tutkimusohjaaja. Hän on myös Suomen ilmastopaneelin jäsen.

Kirjoitus perustuu Ekonomiska Samfundets Tidskriften -verkkojulkaisussa ilmestyneeseen laajempaan (ruotsinkieliseen) artikkeliin: https://www.ekonomiskasamfundet.fi/wp-content/uploads/2019/03/ESF-1-2019-laukkanen-artikel1.pdf

Marita Laukkanen

Blogi Blogit Kolumni Ympäristö, energia ja ilmastopolitiikka hiilidioksidin hinnoittelu hiilidioksidivero ilmasto ilmastonmuutos ilmastopolitiikka innovaatiot kansainväliset ympäristösopimukset kasvihuonepäästöt päästökauppa päästörajoitukset ympäristö ympäristöpolitiikan ohjauskeinot ympäristöpolitiikka ympäristötaloustiede ympäristöverot