Kruunukateutta?
12.8.2013 Blogi Juhana Vartiainen
Suomalaisten taloushuolia kuunnellessa huomaa, että monet ajattelevat talousvaikeuksiemme johtuvan eurojäsenyydestä. Samaan ajatuskulkuun kuuluu Ruotsin talouden vahvuuden selittäminen maan omalla kruunulla. Tällainen ”kruunukateus” ei havaintojeni mukaan ole päätöksentekijöiden ja eliitin parissa kovin yleistä, mutta kansalaisten kysymyksissä ja median keskustelupalstoilla se elää vahvana.
Kruunukateuden yksi versio on uskomus, jonka mukaan oma valuutta jo sellaisenaan luo vaurautta. Uskomukselle on vaikea nähdä perusteluja, ellei sitten puhuta USA:n kaltaisesta suurvallasta, jonka valuutta on kansainvälisten transaktioiden maksuväline. Suomen tapaiselle pienelle maalle ei maailmanvaluutan rooli kuitenkaan ole relevantti näkökohta. Muuten ei omasta setelipainosta ole pitkän aikavälin reaalitaloudellista hyötyä. Jos olisi, perustaisimme tietysti joka kuntaan oman valuutan.
Toinen versio kruunukateudesta on usko oman valuuttakurssipolitiikan voimaan. Jos Suomella olisi oma markka tallella, näin näyttävät monet uskovan, Suomi voisi nyt kätevästi vauhdittaa talouskasvuaan heikentämällä markkaa ja näin parantamalla viennin kannattavuutta. Tällainen näkemys sivuuttaa kokonaan viime vuosikymmenten taloustieteelliset viisaudet. Inflaation kiihdyttäminen – valuutan heikentäminen merkitsee viime kädessä samaa asiaa –ei luo pitkällä aikavälillä lisää työllisyyttä ja tuotantoa. Taloudenpitäjät oppivat odottamaan inflaatio- ja devalvaatiosykäyksiä, ja tällainen epäuskottava raha- ja valuuttakurssipolitiikka tuo ajan mittaan vain korkeampaa ja vaihtelevampaa inflaatiota. Siksi lähes kaikki pätevät keskuspankit ovat valinneet inflaatiotavoitteen ja kelluvan valuuttakurssin. Ruotsin keskuspankki ei voi heikentää tai vahvistaa kruunua, koska sen korkopäätökset on sidottu inflaatiotavoitteen saavuttamiseen. Sama koskee euroaluetta. Euroopan keskuspankki huolehtii hintavakaudesta, ja euron kurssi suhteessa muihin valuuttoihin määräytyy markkinoilla.
Markan takaisinhaikailijat eivät ehkä myöskään tule ajatelleeksi, että jos Suomella olisi oma markka, se olisi todennäköisesti tällä hetkellä varsin vahva. Korkotaso olisi todennnäköisesti myös korkeampi kuin mitä se on nyt. Taantumammehan ei ole yhtä syvä kuin euroalueella keskimäärin ja kustannustasomme nousee nopeammin kuin muissa euromaissa. Jos Suomella olisi oma keskuspankki, se valitsisi tällä hetkellä todennäköisesti korkeammman ohjauskoron kuin EKP.
Eurojäsenyys ja oma valuutta inflaatiotavoitteineen edellyttävät tietysti erilaista talouspolitiikkaa ja taloudenpitoa. Ruotsissa työmarkkinajärjestöjen on sopeuduttava siihen, että ohjauskorko nousee armotta, kun palkkoja nostetaan liikaa. Kilpailukyky ei sitä vastoin ole kelluvan valuutan taloudessa kovin relevantti käsite. Suomessa on puolestaan pidettävä tulopolitiikalla ja tarvittaessa finanssipolitiikallakin huolta siitä, että pysymme kilpailukykyisinä euroalueen sisällä. Työmarkkinaosapuolten on osattava laatia tulosopimuksia, jotka pitävät suhteellisen kustannustasomme aisoissa.
Valuuttakurssivalinnat edellyttävät siis erilaisia toimintatapoja, mutta asioita voi hoitaa hyvin tai huonosti sekä rahaliiton ulkopuolella että sen sisäpuolella.
Kruunukateudelle ei siis ole taloustieteellisiä perusteita. Mutta kruunukateus voi silti olla ikävä tosiasia, siinä mielessä, että eurojäsenyydestä tulee syntipukki itse aiheuttamillemme ongelmille. Ja jos näin käy ja tämä lamauttaa päätöksentekoa, eurojäsenyydestä voi ollakin haittaa, ironista kylläkin.
Blogi
Tiedote
hyvinvointi
kansantalous
talouskasvu
talouspolitiikka
