Isot asiat liikkeessä
26.8.2014 Blogi Juhana Vartiainen
Jo seitsemättä vuotta jatkunut Euroopan ja USA:n talouden heikkous on toiminut tervetulleena kylmänä suihkuna makrotalousteorian vallitseville ideoille.
Ennen vuonna 2007 kärjistynyttä finanssikriisiä ekonomistikunta ja makrotalouden tutkijat olivat laiskasti tuudittautuneita kylmän sodan jälkeen vahvistuneeseen markkinauskoon. Ajateltiin, että markkinatalous ja rahoitusmarkkinat kyllä säätelevät itse itsensä, kunhan finanssi- ja rahapolitiikka on sidottu pitkän aikavälin vastuullisuuden takaavilla säännöillä. Rahapolitiikassa tämä tarkoitti inflaatiotavoitetta ja finanssipolitiikassa puolestaan erilaisia velka- ja alijäämärajoituksia. Rahoitusmarkkinoiden ajateltiin toimivan järkevästi ja säätelevän itse itseään. Olimme kaikki keynesiläisiä, kyllä, mutta keynesiläisyyden merkitys nähtiin aika rajallisena, teknokratiana jolla tarvittaessa joudutetaan talouden tasapainottumista.
Nyt olemme monessa suhteessa viisaampia, ja ainakin nöyrempiä. Erityisesti on yltynyt huoli siitä, että Euroopan ja mahdollisesti USA:nkin talous on juuttunut pitkäaikaiseen heikkouteen (”secular stagnation”, termi jonka lanseerasi hiljattain uudestaan yksi USA:n johtavista talousteoreetikoista, Lawrence Summers).
Viime aikoina onkin erityisesti parhaiden makrotalousteoreetikkojen toimesta esitetty spekulatiivisia mutta kiintoisia teorioita1, joiden sisältö on synkkä: ei voi sulkea pois pitkäaikaisen nollakasvun mahdollisuutta. Pohjimmainen syy on säästämishalukkuuden kasvu ja kokonaiskysynnän puute, ja niiden taustalla on puolestaan sellaisia tekijöitä kuin väestön ikääntyminen, valtioiden velkaantuminen ja eriarvoisuuden kasvu. Olemme kenties tilanteessa, jossa tarvittaisiin selvästi negatiivista reaalikorkoa, jotta talous saataisiin takaisin tasapainoon – ja koska nimelliskorkoa ei voi laskea alle nollan, rahapolitiikka ei saa työnnetyksi taloutta ylöspäin. Ehkäpä Keynes hymyilee jossain oman pilvensä päällä.
Emme tietysti tiedä, miten talouskehitys etenee ja pidän kaikesta huolimatta todennäköisenä, että Euroopankin talous pikku hiljaa elpyy. Mutta, jos heikkous jatkuu, uusista teorioista kumpuaa varmasti uusia ja radikaaleja talouspolitiikan suosituksia. Yhden mainitakseni: voi olla että keskuspankit joutuvat jossain vaiheessa vakavasti harkitsemaan inflaatiotavoitteidensa nostamista.
Toinen ja vielä hurjempi johtopäätös voi olla, että Euroopan yhteisen rahan rakennelma ei kerta kaikkiaan ole ajan mittaan elinkelpoinen ilman jonkinlaista yhteistä finanssipolitiikkaa. EKP ei vielä ole tehnyt kaikkea mitä se voisi tehdä, mutta jos uudetkaan toimet eivät auta, voidaan tulla tilanteeseen, jossa joudutaan tinkimään euroalueiden valtiontalouksien keskuspankkirahoituksen kiellosta ja käytännössä sallimaan setelirahoitukseen perustuva finanssipoliiittinen elvytys. Se voi edellyttää kokonaan uudenlaista EU:n ja euroalueen perustuslakia. En pidä tällaista kehityskulkua todennäköisenä, mutta sitä ei mielestäni voi sulkea kokonaan pois.
Tulevaisuutta emme voi ennustaa. Mutta nuorille, vaikkapa lukiolaisille, jotka laativat tulevaisuuden suunnitelmia, tästä kumpuaa vahva viesti jonka VATT:inkin puolesta voi kajauttaa eteenpäin: harkitsepa kansantaloustieteen opiskelua. Jos et pelkää matemaattista ja analyyttistä päättelyä ja olet kiinnostunut yhteiskunnan suurista kysymyksistä, kansantaloustiede tarjoaa niihin jännittävän, haastavan, palkitsevan ja nopeasti kehittyvän näkökulman. Eikä näytä siltä että että talouden ja talouspolitiikan päätösten ongelmat olisivat maailmasta katoamassa.
Juhana Vartiainen
ylijohtaja
1 Ks. nettikirja Secular Stagnation: Facts, Causes and Cures, toimittaneet Coen Teulings ja Richard Baldwin, CEPR ja VoxEU 2014.
Blogi
Tiedote
kansantalous
talouskasvu
talouspolitiikka
