Harmaan talouden kestämättömät luvut
11.4.2014 Blogi Tuomas Kosonen
Harmaasta taloudesta erisuuruisia lukuja viuhuu läpi lehtien ja kolumnien. Joidenkin mielestä harmaa talous on mittavaa ja joidenkin mielestä sitä ei ole kuin nimeksi.
Varmat ja toisistaan poikkeavat mielipiteet ihmetyttävät. Harmaa talous on luonteeltaan sellaista, että sitä on vaikea havaita. Vähän samaan tapaan, kuin en uskoisi vastaantulijaa, joka väittää laskeneensa juuri kaikki taivaan tähdet, minun on vaikea uskoa harmaasta taloudesta esitettyjä lukuja, sen koommin pieniä kuin suuriakaan. Vaikuttaakin siltä, että keskustelu perustuu vain mielipiteisiin kunnollisten mittausmenetelmien puutteessa. Lisäksi koko aihe on sivuraiteilla siitä, mitä harmaasta taloudesta ja sen vastatoimenpiteistä olisi järkevää ajatella.
Harmaata taloutta ei havaita, koska se koostuu piilotetusta tai muun toiminnan joukkoon peitellystä toiminnasta. Harmaaseen talouteen liittyvästä veronkierrosta puhutaan, kun veronmaksajat pyrkivät pimittämään verotettavaa tuloaan veroviranomaisilta. Esimerkiksi palvelun tai tuotteen myyjä voi kiertää arvonlisäveroa ilmoittamalla vain osan myyntitulostaan veroviranomaiselle. Silloin myyntitulo ei näy myyjän liikevaihdossa eikä varmasti veroilmoituksessakaan. Mistä tuo kierretty vero sitten havaitaan? Ei mistään, ei ainakaan suoraan havainnoimalla.
Harmaaseen talouteen kuuluu myös laillista verojen välttelyä, jota on vaikea erottaa muista verotuksen aiheuttamista käyttäytymisvaikutuksista. Verojen välttelyyn voi lukea mukaan monenlaista toimintaa, mutta tyypillinen esimerkki on kansainvälisten yritysten siirtohinnoittelu. Silloin, kun kansainvälinen konserni myy eri maissa olevien tytäryhtiöiden ja emoyhtiön välillä eri hinnoilla tavaroita tai palveluita, koko konsernin verorasitusta voidaan kohdentaa alhaisemman verotuksen maihin ja siten pienentää sitä. Erityisesti aineettomien hyödykkeiden, kuten patenttien, markkinahintaa on usein mahdoton määrittää, joten pelkästään havaittavien siirtohintojen perusteella ei pystytä suoraan todentamaan verojen välttelyn osuutta siirtohinnoista. Veroista johtuvaa siirtohinnoittelua ei siis voi erottaa muista syistä tapahtuvasta siirtohinnoittelusta. Siksi yritykset pystyvät laillisinkin keinoin välttelemään veroja siirtohinnoittelulla, ja siksi vältettyjen verojen määrän arvioiminen on erittäin vaikeaa.
Harmaan talouden kokoa voidaan toki arvioida laadukkailla tieteellisillä menetelmillä. Jos vastaantulija kadulla osoittautuisi astronomiksi, joka on maailman parhaalla kaukoputkella arvioinut taivaan tähtien määrän, saattaisin uskoa tämän arvioon jo paljon enemmän. Myös harmaan talouden laajuutta voi arvioida laadukkailla menetelmillä, esimerkiksi yleistämällä satunnaisotantaan perustuvien verontarkastusten tuloksia tai vertailemalla luotettavia tilastolähteitä keskenään. Nämä arviot pitäisi tehdä talouden sektori kerrallaan ja perehtyen hyvin huolellisesti aihealueen erityiskysymyksiin. Suomessa ei kuitenkaan tällä hetkellä tehdä riittävästi satunnaisotantaan perustuvia verontarkastuksia. Myös vertailutiedot ovat puutteellisia. Siksi harmaan talouden kokoa ei ole kyetty arvioimaan luotettavasti. Pieneen lukuun ei voi luottaa sen enempää kuin tähtitieteelliseenkään, ennen kuin luvut perustuvat nykyistä parempiin menetelmiin.
Entä sitten, jos saataisiinkin luotettava luku harmaan talouden koosta? Tuo luku ei vielä juurikaan auta kohdentamaan politiikkatoimenpiteitä harmaan talouden kuriin laittamiseksi. Kaikkien julkisen vallan toimenpiteiden arvioinnissa tulisi miettiä, paljonko ne aiheuttavat kustannuksia ja paljonko niistä seuraa hyötyä, yhteistä hyvää. Pelkästään tietämällä jotain jonkin ilmiön koosta ei vielä olla kovin lähellä tätä tavoitetta. Tärkeämpää olisi tietää, miten paljon eri toimenpiteet vaikuttavat harmaaseen talouteen ja mitä niistä seuraa talouden muulle toiminnalle. Tämän jälkeen toimenpiteiden hyötyjä voitaisiin verrata niiden kustannuksiin.
Hallitusohjelmassa esitetään, että laittamalla muutama kymmenen miljoonaa harmaan talouden torjuntaan, saadaan satoja miljoonia lisää verotuloja. Kuitenkin tutkijoilla on käytössään laadukkaita arviointimenetelmiä, joilla pystytään tuottamaan paljon tätä tarkempia ja realistisempia arvioita harmaan talouden torjunnan taloudellisista vaikutuksista. Toivottavasti tulevat hallitukset käyttävät näitä menetelmiä ja tutkijoiden asiantuntemusta hyväkseen saadakseen nykyistä tarkempaa tietoa ohjelmiensa vaikutuksista.
Lisää näistä ajatuksista voi lukea artikkelistani Kansantaloudellisessa aikakausikirjassa: KAK 1/2014.
Blogi
Sosiaaliturva, verotus ja tulonjako
Tiedote
harmaa talous
verokilpailu
verosuunnittelu
verotus
