Arvonlisäveron alarajalla hallinnollisilla kustannuksilla yrityksille suurempi merkitys kuin veron määrällä
Yritykset pyrkivät aktiivisesti välttämään arvonlisäveron alarajan ylittämistä, todetaan VATT:n tutkijoiden Policy Briefissä. Vaikutusta selittävät suurilta osin järjestelmän tuottamat hallinnolliset kustannukset, eikä niinkään veron määrä.
![](/documents/2956369/11724929/kampaaja.jpg/71e0b75b-1a1c-f3cc-b605-d6c0e126c610?t=1599740015280)
Arvonlisäveron alaraja Suomessa on 10 000 euroa vuodessa. Kun yrityksen liikevaihto jää tämän rajan alapuolelle, sen ei tarvitse maksaa arvonlisäveroa, eikä raportoida ALV:n piirissä olevia ostoja ja myyntejä verottajalle. Tutkimuksen mukaan ALV-alaraja saattaa aiheuttaa pienille yrityksille kannustimen pysytellä juuri rajan alapuolella ja näin välttää arvonlisäveron maksu ja siihen liittyvät raportointivelvoitteet.
Keskeisin motiivi pysytellä ALV-rajan alapuolella ovat tutkimuksen mukaan ALV-velvollisuuden aiheuttamat hallinnolliset kustannukset, jotka pienelle yritykselle voivat olla varsin merkittävät. Tämän kokoluokan yritykset ovat tyypillisesti pieniä palvelualan yrityksiä.
Vuonna 2004 käyttöönotettu ALV-alarajahuojennus vähensi merkittävästi pienten yritysten maksamaa arvolisäveron määrää, mutta ei vähentänyt vääristymiä yritysjakaumassa. Sen sijaan vuonna 2010 toteutetut yritysten ALV-raportoinnin kevennykset näyttävät merkittävästi vähentäneen yritysten pyrkimystä pysytellä rajan alapuolella. Vuonna 2016 ALV-raja nousi 8 500 eurosta 10 000 euroon, mikä entisestään vähensi vääristymää.
- Nykyinen 10 000 euron alaraja ei aiheuta merkittäviä vääristymiä yritysjakaumassa, arvioi johtava tutkija Jarkko Harju.
Ei merkittäviä työllisyysvaikutuksia
Kansainvälisessä vertailussa Suomen arvonlisävelvollisuuden raja on varsin alhainen. Julkisuudessa onkin keskusteltu ALV-rajan nostamisesta jopa 50 000 euroon. Tutkijat arvioivat, että mahdollisen korotuksenkin jälkeen järjestelmän hallinnolliset kustannukset olisivat yritysten käyttäytymisen kannalta verotuksen tasoa tärkeämpi tekijä.
Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa on havaittu, että ALV-velvollisuutta saatetaan vältellä pilkkomalla isompia yrityksiä useaksi pienemmäksi, joiden liikevaihto jää rajan alle. Suomen nykyjärjestelmässä tällaista ei juurikaan tapahdu, mutta rajan merkittävä nostaminen saattaisi lisätä tätä.
- Muutoksella tuskin olisi merkittäviä työllisyysvaikutuksia. Jos ALV-velvollisuuden alaraja nostettaisiin viiteenkymmeneentuhanteenkin euroon, puhutaan edelleen melko pienistä yrityksistä, jotka harvemmin työllistävät ketään, sanoo erikoistutkija Tuomas Matikka.
VATT Policy Brief 2-2019:
Jarkko Harju ja Tuomas Matikka: Yritysten hallinnolliset kustannukset selittävät ALV-alarajan aiheuttamat vaikutukset
Policy Brief perustuu Journal of Public Economics -aikakauskirjassa hiljattain julkaistuun artikkeliin: https://doi.org/10.1016/j.jpubeco.2019.02.003 (ilmaiseksi ladattavissa 22.5.2019 asti).
Jarkko Harju
Tuomas Matikka
Sosiaaliturva, verotus ja tulonjako
Tiedote
Tiedote
Uutiset ja tiedotteet
arvonlisävero
julkinen talous
käyttäytymisvaikutukset
politiikkatoimien vaikutusten arviointi
työllisyys
veropolitiikka
verotus
verouudistukset
yrittäjät