Äänestäjillä on kuntapolitiikassa paljon valtaa

1.6.2021 Blogi Janne Tukiainen (Turun yliopisto ja VATT) ja Jaakko Meriläinen (ITAM)

Kuinka monta kertaa olet kuullut, ettei joku halua äänestää, koska äänellä ei kuitenkaan ole vaikutusta vaalien lopputulokseen tai siihen mitä päätöksiä tehdään? Kenties olet itsekin tullut ajatelleeksi samalla tavalla.

kuvituskuva valtuuston istunto

Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että jokaisen äänellä on väliä – ainakin kuntavaaleissa. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on yhteistyökumppaniensa kanssa tehnyt jo lähes vuosikymmenen ajan runsaasti tutkimusta Suomen kuntavaaleihin ja kuntapolitiikkaan liittyen. Tutkimuksissa on hyödynnetty laadukkaita rekisteriaineistoja ja ns. kvasikokeellisia tutkimusasetelmia. Tässä blogikirjoituksessa kerromme, mitä tutkimuksissa on opittu äänestämisen merkityksestä.

Voiko yksi ääni vaikuttaa vaalien lopputulokseen?

Lyytikäinen ja Tukiainen (2019) tutkivat sitä, miten yleisiä täpärät vaalit ovat ja miten äänestäjät reagoivat niihin. Suomen vaalijärjestelmässä tulee säännöllisesti tasapelejä niin puolueiden välillä kuin sisälläkin. Tasapelitilanteessa valituksi tuleva arvotaan, käytännössä valitun nimi nostetaan side silmillä hatusta. Yksi ainoa äänestäjä olisi voinut valinnallaan siis vaikuttaa siihen, kuka tulee valituksi. Erittäin paljon valtuustopaikkoja jaetaan myös hyvin pienillä, yhden tai kahden äänen eroilla. Tällöin yksi perhe tai pari kaverusta olisivat voineet vaikuttaa vaalitulokseen, jos olisivat päätyneet äänestämään samaa ehdokasta.

Nämä täpärät vaalit ovat äänestäjien vaikutusvallan kannalta hyvä uutinen. Ne ovat myös tutkijan näkökulmasta hyödyllisiä. Ei ole yksinkertaista arvioida miten kunnanvaltuuston koostumus vaikuttaa kunnan toimintaan. Yleisesti ottaen ei ole sattumaa, kuka tulee valituksi. Täpärät vaalit tulevat siinä tutkijan avuksi. Näissä tapauksissa vaalin lopputulos on likipitäen arpapeliä: kyseessä on siis luontaisesti syntynyt satunnaistettu koeasetelma. Niinpä tiukat vaalit eivät ole ainoastaan kannustin äänestäjille vaaliuurnille lähtemiseen vaan myös aarreaitta tutkijoille.

Yksittäiset äänet voivat vaikuttaa valtuustopaikkojen lisäksi myös poliittisten johtoasemien jakoon. Meriläinen ja Tukiainen (2018) tarkastelevat, millä perustein puolueet nimittävät kunnanhallitusten puheenjohtajia. Vaikka käytännöt vaihtelevat puolueiden ja kuntien välillä, yksi asia on selvä: ehdokkaiden saamalla äänimäärällä on merkitystä. Jopa silloin, kun kaksi ääniharavaa saa lähestulkoon saman äänimäärän, puolueet nimittävät täpärästi enemmän ääniä saaneen kunnanhallituksen johtoon suuremmalla todennäköisyydellä kuin täpärän kakkosen.

Tajuavatko äänestäjät vaikutusmahdollisuutensa?

Suomalaiset äänestäjät ymmärtävät vaikutusmahdollisuutensa yllättävän hyvin. Lyytikäinen ja Tukiainen (2019) näyttivät, että kunnissa, joissa tiukkoja vaaleja on enemmän, myös äänestysaktiivisuus on korkeampi.

Myös Saarimaa ja Tukiainen (2016) ja Hortala-Vallve ym. (2021) osoittivat, että suomalaiset äänestäjät osaavat ajatella strategisesti. Kuntaliitosten jälkeen pienen liitoskunnan äänestäjät keskittävät ääniään puoluelistan sisällä, jotta pienen kunnan ehdokkailla olisi mahdollisuus pärjätä ison liitoskunnan ehdokkaita vastaan. Samanlaista äänten keskittämistä havaitaan vaaliliitoissa, joissa pienemmän puolueen äänestäjät keskittävät ääniään. Strateginen ajattelu ei toki ole ainoa äänestämisen vaikutin. Lapointe ym. (2019) näyttivät, että kokemus vaikutusvallasta ja tunne siitä, että politiikka on lähellä omaa arkea motivoivat äänestäjiä. Äänestysaktiivisuus on suurinta pienissä kunnissa, mutta kuntaliitoksen jälkeen aktiivisuus laskee isomman kunnan tasolle. Samalla äänestäjät myös kokevat politiikan etäisemmäksi itselleen.

Onko sillä väliä, ketkä kunnanvaltuustossa istuvat?

Äänestäjien ratkaisulla on erityistä väliä silloin, kun ehdokkaan valituksi tuleminen on hiuskarvan varassa. Sillä, kuka tulee täpärästi valituksi, voi olla väliä esimerkiksi puolueiden jakaessa paikkoja kunnallishallinnossa vaalien jälkeen. Tuoreessa tutkimuksessa Meriläinen ja Tukiainen (2021) selvittävät, pärjäävätkö puolueet paremmin paikkaneuvotteluissa, jos niiden listoilta valitaan enemmän jo edellisessä valtuustossa istuneita konkaripoliitikkoja. Kunnanhallitusten paikat jaetaan kunnissa perinteisesti valtuustoedustusta mukaillen, mutta poliittisten elinten kokoerojen vuoksi paikkaosuudet eivät täsmää yksi yhteen. Meriläisen ja Tukiaisen tutkimustulokset osoittavat, että uudelleenvalitut poliitikot ovat puolueille neuvotteluvaltti. Jos kaksi puoluetta ovat muutoin keskenään identtisiä, enemmän hallituspaikkoja saa se puolue, jonka valtuutetuista suurempi osuus on uudelleenvalittuja poliitikkoja. Tulos on kiinnostava myös sen takia, että kokemus valtuutettuna ei kuitenkaan tuo etua itse vaaleissa (Hyytinen ym. 2018b). Tämä kertoo myös siitä, että puolueille on kokemukselle enemmän kysyntää kuin äänestäjille.

Valituksi tulleilla poliitikoilla on myös vaikutusta siihen, minkälaista politiikkaa valtuustossa tehdään. Yksi esimerkki tästä on Hyytisen ym. (2018) tutkimus kuntatyöntekijöistä kunnallispolitiikassa. Julkisen sektorin työntekijöiden poliittinen osallistuminen puhuttaa niin Suomessa kuin maailmallakin. Vaikka monet maat ovat kieltäneet julkisen sektorin työntekijöitä asettumasta ehdokkaiksi vaaleihin tai rajoittavat heidän päätäntävaltaansa muilla tavoin, ei ole ollut juuri näyttöä siitä, miten heidän osallistumisensa paikallispolitiikkaan vaikuttaa tehtyihin päätöksiin. Hyytinen ym. havaitsivat, että julkisen sektorin työntekijöiden poliittinen edustus kasvattaa julkisia menoja. Tämä kasvu tapahtuu erityisesti työntekijöiden omalla sektorilla. Esimerkiksi terveydenhuollon alan valtuutetut kasvattavat terveydenhuollon menoja.

Miten tätä havaintoa sitten pitäisi tulkita? Ei voida sanoa, onko julkisen sektorin työntekijöiden poliittinen edustus hyvä vai huono asia. Tulokset ovat kuitenkin linjassa sen kanssa, että kuntatyöntekijävaltuutetuilla on muita valtuutettuja parempaa tietoa julkisen sektorin toiminnasta ja he onnistuvat siksi tehokkaammin vaikuttamaan tehtyihin päätöksiin.

Poliittinen edustus on myös omiaan luomaan voittajia ja häviäjiä. Harjunen, Saarimaa ja Tukiainen (2021) tutkivat, miten kunnallispoliitikot vaikuttavat omiin naapurustoihinsa. Tutkimuksessa havaittiin, että jos kunnanvaltuustoon tulee valituksi ehdokas, joka asuu lähellä koulua, koulun sulkemisen todennäköisyys puolittuu noin kahdestakymmenestä prosentista kymmeneen prosenttiin vaalikauden aikana. On tärkeä huomata, että kuntalaisilla ei ole tasainen edustus päätöksenteossa: matalampituloiset naapurustot ovat valtuustoissa aliedustettuja. Politiikalla on siis merkitys ihmisten jokapäiväisten palvelujen kannalta ja alueellisen eriarvoistumisen muodostumisessa.

Lisätodisteita poliitikkojen ominaisuuksien vaikutuksesta antaa Meriläinen (2021), joka tarkastelee poliitikkojen kyvykkyyden vaikutuksia politiikkaan. Meriläisen tulokset ovat äänestäjien näkökulmasta rohkaisevia. Äänestäjät voivat valita eri mittareilla osaavia poliitikkoja, jotka toteuttavat vastuullista talouspolitiikkaa ideologiansa tarjoamissa puitteissa. Esimerkiksi talouspoliittisesti keskimäärin vasemmalle kallellaan olevat yliopistokoulutetut poliitikot näyttävät pystyvän kasvattamaan kunnan menoja ilman, että kuntatalouden tasapaino kärsii. Keskimäärin oikeammalle nojaavat kokeneet poliitikot puolestaan parantavat julkisen talouden tasapainoa ilman, että julkisia menoja joudutaan leikkaamaan.

Vaalijärjestelmien merkitys

Kuntien päätöksenteossa toki kaikki ei ole kiinni äänestäjien valinnoista tai siitä, millaisia poliitikkoja valtuustoihin valitaan. Päätöksentekoa muovaa moni muukin tekijä. Yksi tärkeä seikka ovat instituutiot. Esimerkiksi Matakos ym. (2018) selvittivät suomalaisten vaali-instituutioiden vaikutusta puolueiden sisäiseen ideologiseen yhtenäisyyteen. Matakos ym. näyttävät, että vaalijärjestelmän suhteellisuudella on avainrooli. Kun valtuustokoko on pienempi, vaalijärjestelmä suosii enemmän suurempia puolueita. Se kannustaa puolueita äänien houkuttelemana haalimaan monenlaisia ehdokkaita, vaikka tämä saattaa tehdä tehokkaan päätöksenteon vaikeammaksi.

Toinen tuore tutkimus (Hortala-Vallve ym., 2021) tarkastelee vaaliliittojen syitä ja seurauksia Suomen kunnallispolitiikassa. Vaaliliittoja on moitittu silloin tällöin ideologisen yhtenäisyyden puutteesta. Esimerkiksi vuosien 2012 ja 2017 kunnallisvaaleissa Alavieskassa nähtiin kolmen keskustaoikeistolaisen puolueen – Kokoomuksen, Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten – sekä Vasemmistoliiton muodostama vaaliliitto. Vaaliliiton julkilausuttu tavoite oli taata laajempi edustus Keskustan kontrolloimassa kunnanvaltuustossa. Hortala-Vallve ym. havaitsivat, että tämä on yleinen ilmiö: vaaliliitoista on pienille puolueille hyötyä erityisesti silloin, kun kunnan suurin puolue on saamassa täpärästi yli puolet valtuustopaikoista. Niissä tapauksissa vaalimatematiikka kääntyy usein liittoutuneiden puolueiden eduksi ja estää yksinkertaisen enemmistön muodostumisen.

Moni maa on päätynyt kieltämään vaaliliitot kokonaan, koska niiden on epäilty vääristävän vaalitulosta. Hortala-Vallven ym. tulokset antavat osviittaa päinvastaisesta: vaaliliitot ovat itse asiassa keino taata kattavampi äänestäjäkunnan mielipiteiden edustus päätöksenteossa. Edustuksen kattavuutta voidaan pitää tavoiteltavana itseisarvona, mutta se voi myös vaikuttaa päätöksenteon lopputulemiin. Meriläinen (2019) näyttää, että vallan kasautuminen yhdelle puolueelle laskee kuntien menoja, olettavasti koska joudutaan tyydyttämään harvemman neuvotteluosapuolen toiveet. Sinänsä menojen taso ei itsessään ole hyvä tai huono asia, mutta tulos jälleen osoittaa, että vallan jakautumisella on väliä.

Erilaisia poliittisia instituutioita kuten vaalijärjestelmiä koskeva tutkimus antaa pohdittavaa myös päätöksentekijöille. Olisiko päätöksenteon tehokkuuden kannalta parempi, jos kuntavaalit käytäisiin suljettuja listoja käyttäen? Mikä on sopiva valtuuston koko? Tulisiko alueellista tasa-arvoa parantaa naapurustojen kiintiöillä? Tutkimus näiden kysymysten parissa jatkuu. Instituutiot yksistään eivät määritä vaalien lopputulosta tai sitä, millaista politiikkaa valitut poliitikot tekevät. Kuntademokratiassa äänestäjien valinnat ovat äärimmäisen tärkeitä: yksittäiselläkin äänellä voi olla väliä ja se kuka valtaan valitaan vaikuttaa suoraan kuntalaisten elämään.

Kuinka vaalitutkija ottaa tutkimustulokset huomioon itse äänestäessään?

Yksi tapa lisätä oman äänen merkitystä on valita oma ehdokas niiden joukosta, jotka pääsivät viime vaaleissa täpärästi läpi tai jäivät niukasti valtuuston ulkopuolelle. He saattavat olla samassa tilanteessa uudestaan näissäkin vaaleissa. Myös vaalikoneet ja ehdokkaan ominaisuuksien (asuinalue, ammatti, ikä, koulutus, sukupuoli jne.) tarkastelu on avuksi, jotta äänestäjä löytää itselleen tärkeitä asioita tehokkaasti ajavan ehdokkaan. Ja kun ehdokas on valittu, häntä voi suositella muillekin.

Lisätietoja:

Jaakko Meriläinen, apulaisprofessori, Instituto Tecnológico Autónomo de México. Puh. +52 55 8232 7639. jaakko.merilainen(@)itam.mx.

Janne Tukiainen, Professori, Turun yliopisto; Johtava tutkija, VATT. Puh. +358 50 308 3620. janne.tukiainen(@)utu.fi.

Kirjallisuutta:

Harjunen, Oskari, Tuukka Saarimaa ja Janne Tukiainen. 2021. ”Love Thy (Elected) Neighbor? Residential Segregation, Political Representation and Local Public Goods.” Aboe Centre for Economics Discussion Paper 138.

Hortala-Vallve, Rafael, Jaakko Meriläinen ja Janne Tukiainen. 2021. ”Pre-Electoral Coalitions: Insights into the Boundaries of Political Parties.” Aboe Centre for Economics Discussion Paper 143.

Hyytinen, Ari, Jaakko Meriläinen, Tuukka Saarimaa, Otto Toivanen ja Janne Tukiainen. 2018a. ”Public Employees as Politicians: Evidence from Close Elections.” American Political Science Review 112(1), 68-81.

Hyytinen, Ari, Jaakko Meriläinen, Tuukka Saarimaa, Otto Toivanen ja Janne Tukiainen. 2018. When Does Regression Discontinuity Design Work? Evidence from Random Election Outcomes. Quantitative Economics 9, 1019-1051.

Lapointe, Simon, Tuukka Saarimaa ja Janne Tukiainen. 2018. ”Effects of Municipal Mergers on Voter Turnout.” Local Government Studies 44, 512-530.

Lyytikäinen, Teemu ja Janne Tukiainen. 2019. “Are voters rational?” European Journal of Political Economy 59, 230-242.

Matakos, Konstantinos, Riikka Savolainen, Orestis Troumpounis, Janne Tukiainen ja Dimitrios Xefteris. 2018. Electoral Institutions and Intraparty Cohesion. VATT Working Papers 109.

Meriläinen, Jaakko. 2019. “Single-Party Rule, Public Spending, and Political Rents: Evidence from Finnish Municipalities.” Scandinavian Journal of Economics 121(2), 736-762.

Meriläinen, Jaakko. 2021. “Politician Quality, Fiscal Policy and Ideology.” Työpaperi.

Meriläinen, Jaakko ja Janne Tukiainen. 2021. ”The Advantage of Incumbents in Coalitional Bargaining.” Aboa Centre for Economics Discussion Paper 137.

Meriläinen, Jaakko ja Janne Tukiainen. 2018. ”Rank Effects in Political Promotions.” Public Choice 177(1), 87-109.

Saarimaa, Tuukka ja Janne Tukiainen. 2016. “Local Representation and Strategic Voting: Evidence from Electoral Boundary Reforms.” European Journal of Political Economy 41, 31-45.

Janne Tukiainen

Blogi Blogit Julkiset palvelut ja paikallinen julkistalous Kunnat ja hyvinvointialueet kunnat paikallisdemokratia poliittinen edustus politiikan taloustiede vaalijärjestelmät äänestäminen