Lausunto valtiovarainministeriölle toimenpide-ehdotuksista julkisen talouden sopeutustarpeeseen vastaamiseksi ja pitkään jatkuneen velkaantumiskehityksen taittamiseksi
Lausunto valtiovarainministeriölle
Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/3712/2026
Lausunnon diaarinumero: VATT/51/00.03.00/2026
Julkisen talouden sopeutusta voi tehdä menojen tai tulojen kautta. Lisäksi hyvin suunnitellut sopeutustoimet tehostavat suoraa meno- tai verosopeutusta vaikuttamalla ihmisten, yritysten tai paikallishallinnossa tehtäviin valintoihin ja/tai minimoivat verotuksen aiheuttamat vääristymät ja niistä seuraavat hyvinvointitappiot.
Ennakkoarvioihin siitä, miten ja kuinka paljon erilaiset toimenpiteet vaikuttavat eri osapuolten toimintaan, tarvitaan taloustieteellistä tutkimustietoa. Pelkkä tavoite jonkin toimenpiteen vaikutuksesta, ei ole tae siitä, että kyseinen toimenpide vaikuttaa toivotulla tavalla. Tietty toimenpide voi olla hyvinkin tehoton, jos kyseessä on jokin asia, joka tapahtuisi joka tapauksessa ilman uudistustakin tai vaihtoehtoisten valintojen vuoksi toimenpiteen kohteilla on mahdollisuus kiertää muutos.
Lausunnossamme keskitytään seuraaviin julkistalouteen ja talouden toimintaan laaja-alaisesti vaikuttaviin osa-alueisiin: 1. tuloverotus, 2. kulutusverotus, 3. koulutus, 4. työmarkkinat ja maahanmuutto, 5. yritystuet, 6. asuntopolitiikka, 7. sosiaali- ja terveydenhuolto sekä lääkemarkkinat ja 8. ilmasto- ja energiapolitiikka. Näiden osalta lausunnossa tuodaan esiin keskeiset julkisen talouden sopeuttamiseen ja talouskasvun vahvistamiseen liittyvät huomiot ja haasteet.
Lausuntomme perustuu sekä tutkijoiden omiin tutkimuksiin että laajemmin taloustieteen tutkimuskirjallisuuteen ja tilastotietoihin.
Tuomas Matikka
Tutkimusjohtaja
VATT
Tuulia Hakola-Uusitalo
Ylijohtaja
VATT
__________
1. Tuloverotus (Tuomas Kosonen)
Kun ajatellaan sopeutustoimia, tulo- ja kulutusverotus keräävät paljon verotuloja. Koska niiden veropohja on laaja, veroasteiden pienikin kiristäminen näkyy merkittävänä valtion verotulojen lisääntymisenä.
Valtion talousarvioesityksen mukaan valtiolle kertyy noin 21 miljardia ansiotulojen veroista, joten sen verokertymä on merkittävä (VM 2026). Valtion ansiotuloveroa on 2000-luvulla joko kevennetty tai pidetty ennallaan, mutta ei kiristetty pois lukien SOTE-rahoituksen siirto kunnilta vuonna 2023. Samalla kun veroasteita on kevennetty, ovat valtion saamat verotulot suhteessa BKT:hen pienentyneet. Kuvio 1 näyttää keskipalkkaisen veroasteen, valtion henkilötuloverotuksen verokiilan sisältäen sosiaaliturvamaksut ja vähennykset ja valtion verotulojen kertymän suhteessa BKT:hen yli ajan. Verokiilan ja valtion verotulojen kehitys suhteessa BKT:hen on ollut hyvin samansuuntaista. Tämä viittaa siihen, että verotuksen keventäminen ei ole merkittävissä määrin johtanut veronmaksajien verotettavien tulojen lisääntymiseen.
Kuvio 1.
Tuloverotuksen vaikutuksia työllisyyteen ei voi toki todentaa pelkästään ajallisesta yhteydestä verotulojen ja verokiilan välillä. Tutkimuskirjallisuuden empiiriset tulokset kuitenkin tukevat sitä, että jos tuloveroja muuttaa maltillisesti ja koko veroasteikon osalta, se ei aiheuta suuria työllisyys- tai verosuunnitteluvaikutuksia, katso esim. FIT #4/2023 ja FIT #5/2023. Lisäksi Valtiovarainministeriö (2023) laskee, että valtion ansiotuloveron kiristäminen yhdellä prosenttiyksiköllä toisi mekaanisesti noin 1,2 miljardia lisää verotuloja, luku on edelleen ajankohtainen. Siten sopeutustoimena ansiotuloverojen kiristämistä on vaikea jättää huomiotta sen suuren verokertymävaikutuksen vuoksi.
Tarkemmin ansiotuloverotuksen muutoksen vaikutuksia on syytä tarkastella erikseen pieni- ja keskituloisten ja toisaalta suurituloisten osalta. Pienituloiset maksavat suhteessa ansiotuloihin suhteellisen vähän tuloveroja, joten rajaveroasteiden pienet muutokset eivät kovin suurelta osin vaikuta tälle ryhmälle tärkeään osallistumisveroasteeseen. Siten työllistymisvaikutukset valtion ansiotuloveroasteikon muutoksista nähdään tälle ryhmälle pienenä. Keskituloisista kertyy eniten verotuloja heidän suuren lukumääränsä ja keskimääräisten veroasteiden yhtälönä. Toisaalta tämän ryhmän on todettu reagoivan melko vähän veroasteen muutoksiin tulon tarjonnallaan (ks. esim. FIT #5/2023 ja Matikka ym. 2016). Siten keskituloisten maltillinen ansiotuloveron kiristys näyttäisi johtavan suureen verotulokertymän kasvuun, mutta ei työllisyyden tai talouskasvun kannalta suuriin negatiivisiin vaikutuksiin.
Suurituloisten (esimerkiksi ylimmässä tulopersentiilissä olevien) rajaveroasteet ovat progressiivisen verotuksen takia suurimpia ja heidän on havaittu tutkimuksissa reagoivan muita tuloryhmiä herkemmin veroasteiden muutoksiin Tanskassa ja Suomessa (Kleven ym. 2025 ja Varjonen-Ollus 2025). Tosin Selin (2025) havaitsee pienemmän vaikutuksen veron muutoksille Ruotsissa, joten kirjallisuudessa ei ole vielä löytynyt tästä aiheesta konsensusta. Verotulomielessä suurituloisten ansiotuloveronsa kiristykseen voi suhtautua kuitenkin enemmän varauksella kuin muiden tuloryhmien suurempien käyttäytymisvaikutusten ja pienemmän verotulokertymän takia. Suurituloisten pienen lukumäärän takia mahdolliset tulon tarjontavaikutukset näkyvät toisaalta suhteellisen vähän Suomen talouskasvussa.
Eri tuloryhmien verotus suhteessa toisiinsa on poliittinen kysymys, johon vaikuttaa keskeisesti näkemykset yhteiskunnan oikeudenmukaisesta tulojen jakautumisesta ja niiden uudelleenjaosta.
Tuloverotukseen kuuluu myös listaamattomien yhtiöiden omistajien pääoma- ja ansiotuloverotus. VM (2026) arvioi, että kaikkiaan pääomatuloja kertyisi vuonna 2026 3,8 miljardia euroa. Toisaalta listaamattomien yhtiöiden verotuki, joka muodostuu esim. markkinakorkoa suuremmasta tuottoprosentista, on noin puoli miljardia. Suomessa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu listaamattomien yritysten omistajien olevan hyvin aktiivisia hyödyntämään näitä verosääntöjä tulonmuunnolla ja muulla verosuunnittelulla (Harju ja Matikka 2016a ja 2016b, Koivisto 2025). Rajoittamalla näitä huojennettuja pääomatuloverotuksen sääntöjä puututtaisiin tehokkaimmin tulonmuunnon kannustimiin ja vähennettäisiin myös suurituloisten verosuunnittelua yleisesti. Osinkoveron kiristyksellä ei näytä olevan vaikutusta yritysten tekemiin investointeihin (Koivisto 2025). Täten verosuunnittelua hillitäkseen olisi mielekästä uudistaa listaamattomien yhtiöiden verotusta. Sopeutusmielessä tämä keino kalpenee ansiotuloveron kiristämisen rinnalla pienemmän odotettavissa olevan verotuoton takia.
Yhteisöverosta kertyy valtiolle noin 5,8 miljardia euroa vuoden 2026 talousarvioesityksessä (VM 2026). Yhteisöveron ajatellaan täydentävän yrityksiin liittyvän veron pakettia ja keräävän ainakin joitain veroja yrityksistä silloinkin, kun ulkomailla olevien omistajien tulot yhtiöstä jäävät Suomen verottajan ulottumattomiin. FIT-kirjoitussarjan kirjoituksessa (FIT #8/2025) käsitellään yritysverotuksen vaikutuksia tutkimuksiin perustuen. Siinä havaitaan, että vaikutukset investointeihin tai talouskasvuun ovat melko maltillisia. Siten voi arvioida, että valmistelussa oleva yhteisöveron kevennys, joka mekaanisesti laskee verotuloja yli 800 miljoonaa euroa, aiheuttaa lähinnä valtion verotulojen alenemisen, mutta ei merkittävää talouskasvua.
LÄHTEET:
FIT #4/2023. Julkisen sektorin tehtävistä ja sen toimien vaikutuksista. https://verotutkimus.fi/fit-4-2023-julkisen-sektorin-tehtavista/
FIT #5/2023. Julkisen talouden sopeuttamisen keinoista. https://verotutkimus.fi/fit-5-2023-julkisen-talouden-sopeuttamisen-keinoista/
FIT #8/2024. Mitä uutta tiedämme yritysverojen vaikutuksista? https://verotutkimus.fi/fit-8-2024-yritysverojen-vaikutuksista/
Kleven, Henrik; Claus Kreiner; Kristian Larsen; Jakob Søgaard (2025). Micro vs Macro Labor Supply Elasticities: The Role of Dynamic Returns to Effort. American Economic Review, Vol. 115(9), 2849–2890.
Koivisto, Aliisa (2025). Tax planning and investment responses to dividend taxation. International Tax and Public Finance, Volume 32, 2025.
Matikka, Tuomas; Jarkko Harju (2016a). The Elasticity of Taxable Income and Income-Shifting Between Tax Bases: What Is "Real" and What Is Not? International Tax and Public Finance, 23(4): 640-669, 2016.
Matikka, Tuomas; Jarkko Harju (2016b). Business Owners and Income-Shifting: Evidence from Finland. Small Business Economics, 46(1): 115-136, 2016.
Matikka, Tuomas; Jarkko Harju; Tuomas Kosonen (2016). Tuloverotuksen vaikutus työn tarjontaan. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 5/2016.
Miao, Dingquan; Håkan Selin; Martin Söderström (2025). Earnings Responses to Even Higher Taxes. The Economic Journal, Volume 135, Issue 667, Pages 838–860.
Valtiovarainministeriö (2023). Verokartoitus 2023. Valtiovarainministeriön julkaisuja – 2023:1.
Valtiovarainministeriö (2026). Valtion talousarvioesitykset. https://budjetti.vm.fi/index.jsp
Varjonen-Ollus, Reetta (2025). Behavioural Effects of a Top Marginal Income Tax Rate Increase. VATT Working Papers 180.
2. Kulutusverot (Tuomas Kosonen)
Valtiolle kertyy arvonlisäveroista noin 23,7 miljardia euroa vuonna 2026 talousarvioesityksen mukaan. Verotuet, eli alv:n osalta alennetut arvonlisäverokannat muodostavat noin 4 miljardin mekaanisen aleneman verotuloihin, joista pelkästään elintarvikkeiden ja ravintola- ja ateriapalvelujen alennettu alv-kanta kattaa noin 2,8 miljardia euroa.
Sopeutusmielessä arvonlisäveron kiristys on mahdollinen toimi, koska se kerää paljon verotuloja. Tosin, koska Petteri Orpon hallitus jo nosti alv:n pääkannan eurooppalaisestikin vertaillen korkealle 25,5 %:n tasolle, ei pääkannan osalta ole välttämättä paljon kiristämisen varaa. Sen sijaan alennetut alv-kannat muodostavat merkittävän veropohjan ja niiden nostaminen pääkannalle olisi miljardiluokan sopeutustoimi, mekaanisesti verotuen suuruinen.
Kosonen ym. (2024) kokoaa tutkimustuloksia eri kulutusverojen aiheuttamista haittavaikutuksia talouteen. Arviot vaihtelevat eri tutkimuksissa suuresti. Yhtenä selittävänä tekijänä on se, kuinka helppoa vero on välttää muuntamalla kulutusta johonkin läheiseen mutta kevyemmin verotettuun kulutuskohteeseen. Arvonlisäveron alennettujen alv-kantojen kohdalla ei usein löydy tällaista läheistä korvaavaa kulutuskohdetta, joten alennettujen alv-kantojen nosto pääkannalle ei etukäteisarviona aiheuttaisi suurta kulutuksen vähenemää.
Toinen tärkeä tekijä arvonlisäveron alennettuja kantoja harkitessa on tulonjakovaikutus. Erityisesti elintarvikkeiden arvonlisäverotuksen kiristäminen kohdistuisi suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin pienituloisiin. He saattaisivat siten myös pienentää muita tuloryhmiä enemmän kotimaista kulutustaan, joka puolestaan hidastaisi talouskasvua. Näitä tulonjakovaikutuksia voisi haluttaessa kuitenkin kompensoida esimerkiksi tulonsiirtoja kohdentamalla pienituloisille. Kompensaatio kustantaisi kuitenkin vain pienen osan arvonlisäverokannan korottamisesta tulevasta verotulojen lisäyksestä.
Valmisteveroilla pyritään usein ohjaamaan kulutusta pois haitalliseksi koetuista kulutuskohteista. VM (2026) arvioi, että vuonna 2026 tupakkaverosta kertyy 1,1 miljardia, alkoholijuomaverosta 1,4 miljardia, virvoitusjuomaverosta 281 miljoonaa ja energiaveroista noin 3,8 miljardia euroa. Siten valmisteverot eivät ole verotulokertymältään lähellekään yhtä merkittäviä kuin arvonlisävero. Taloustieteellisesti katsoen niillä ei pitäisikään tähdätä verotulojen kerryttämiseen, vaan huolehtia epäterveellisen tai ympäristölle haitallisen kulutuksen ohjailusta. On myös hyvä huomata, että näin tehdessään ne kuitenkin vääristävät kulutusta, eli valmisteverot aiheuttavat hyvinvointitappioita. Nämä ollaan valmiita hyväksymään, koska niillä korjataan jotain yhteiskunnan kokonaisarviossa tarpeellista asiaa. Näiden takia valmisteveroja ei kannata asettaa verotulomielessä ja jotta jotain toista veroa, kuten ansiotuloveroa, voisi keventää. Tätä ajatusta vahvistaa myös valmisteverojen suhteellisen pieni veropohja, jolloin valmisteveroja pitäisi kiristää todella paljon, että se mahdollistaisi pienenkin kevennyksen laajempipohjaisissa veroissa.
LÄHTEET:
Kosonen, Tuomas; Sami Jysmä; Riikka Savolainen (2024). Studying a Sin Tax Scheme with Multiple Reforms - Lessons for Consumption Taxation. VATT Working Papers 164.
Valtiovarainministeriö (2023). Verokartoitus 2023. Valtiovarainministeriön julkaisuja – 2023:1.
Valtiovarainministeriö (2026). Valtion talousarvioesitykset. https://budjetti.vm.fi/index.jsp
3. Koulutus (Ramin Izadi ja Tuomo Virkola)
Julkisen talouden vahvistamistarve kohdistuu lähivuosiin, mutta koulutukseen liittyvien toimien tärkeimmät vaikutukset syntyvät pääosin vasta viiveellä. Keskeinen kysymys on, miten lyhyen aikavälin menosäästöt vaikuttavat pitkän aikavälin veropohjaan. Koulutus vaikuttaa muun muassa työllisyyteen, tuottavuuteen ja verotuloihin, ja jos toimet heikentävät koulutustasoa tai osaamisen kertymistä, lyhyen aikavälin säästöt voivat heikentää julkista taloutta pitkällä aikavälillä.
Koulutuksen kustannusrakenne rajoittaa nopeiden säästöjen mahdollisuuksia, koska valtaosa menoista liittyy henkilöstöön. Käytännössä merkittävät säästöt kohdistuvat opetuksen määrään, ryhmäkokoihin tai henkilöstön saatavuuteen. Näiden työpanosten muutosten vaikutukset näkyvät usein vasta viiveellä työvoiman osaamisessa ja sitä kautta verokertymässä.
Toimenpiteiden kohdentaminen on keskeistä. Mahdolliset menosäästöt tulisi kohdistaa kohteisiin, joilla on mahdollisimman pieni negatiivinen vaikutus pitkällä aikavälillä. Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että erityisesti varhaiskasvatuksen tuki, koulutuspolkujen läpäisy ja riskiryhmiin kohdistuvat toimet voivat tuottaa merkittäviä pitkän aikavälin hyötyjä. Samalla on kuitenkin huomattava, että monien koulutuspoliittisten toimien vaikuttavuudesta ei ole vahvaa kausaalista näyttöä Suomen kontekstissa. Tämä rajoittaa mahdollisuuksia tehdä tarkkoja ennakkoarvioita ja korostaa kokeilujen ja vaikutusarvioinnin merkitystä. Esimerkiksi kaksivuotisen esiopetuksen kokeilu osoittaa, että uudistuksia voidaan arvioida luotettavasti ennen laajamittaista käyttöönottoa, vaikka vaikutukset eivät kaikilta osin ole yksiselitteisiä. Kokeilu muun muassa osoitti, että varhaiskasvatuksen opettajan muodollisella pätevyydellä ei ole vaikutusta ensimmäisen luokan kouluvalmiuteen, mikä ei puolla kelpoisuusvaatimusten nostamista varhaiskasvatuksessa.
Korkeakoulutuksen osalta keskeiset kysymykset liittyvät koulutustason nostamiseen, resurssien tehokkaaseen käyttöön ja siirtymien sujuvoittamiseen. Suomessa korkeakoulutettujen nuorten aikuisten osuus on jäänyt jälkeen monista OECD-maista. Pitkällä aikavälillä julkista taloutta voidaan vahvistaa useilla toisiaan täydentävillä tavoilla. Näitä ovat esimerkiksi aloituspaikkojen lisääminen ja niiden kohdentaminen aloille, joilla on kysyntää työmarkkinoilla, siirtymien nopeuttaminen toiselta asteelta korkeakoulutukseen sekä opintojen etenemisen ja valmistumisen sujuvoittaminen. Lisäksi koulutuksen ja työelämän yhteyksien vahvistaminen sekä opintojen aikaisen työnteon ja valmistumisen parempi yhteensovittaminen voivat nopeuttaa siirtymistä työmarkkinoille. Samalla on kuitenkin huomioitava, että esimerkiksi aloituspaikkojen lisääminen kasvattaa menoja lyhyellä aikavälillä. Siirtymien sujuvoittamista on pyritty edistämään vaiheittaisilla opiskelijavalintojen uudistuksilla (mm. ensikertalaiskiintiöt ja todistusvalinta), mutta siirtymä korkeakoulutukseen ja siten työmarkkinoille on edelleen hidas moneen OECD-maahan verrattuna.
Muutokset opiskelijoiden tukiin (opintotuki, opintolaina ja asumistuki) tai lukukausimaksujen käyttöönotto vaikuttaisivat suoraan julkisiin menoihin, mutta samalla myös koulutukseen osallistumiseen ja opintojen etenemiseen, joskin tukien vaikutukset opintojen etenemiseen eivät tutkimustiedon perusteella ole keskimäärin merkittäviä. Tukien heikentäminen voi lisätä painetta muiden kuin opiskelijoille tarkoitettujen tulonsiirtojen kasvuun. Merkittävät muutokset tukijärjestelmässä tai lukukausimaksujen käyttöönotto voivat lisäksi vahvistaa sosioekonomisen taustan yhteyttä koulutuspäätöksiin.
Kokonaisuutena koulutukseen kohdistuvissa toimissa keskeinen ristiriita on lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteiden välillä: lyhyellä aikavälillä voidaan saavuttaa menosäästöjä tai lisätä tuloja, mutta jos toimet heikentävät osaamista tai koulutustasoa, pitkän aikavälin julkinen talous voi heikentyä. Samalla työmarkkinat muuttuvat teknologisen kehityksen seurauksena tavoilla, joita on tällä hetkellä vaikea ennakoida. Tämä voi lisätä tarvetta kouluttautumiselle ja osaamisen päivittämiselle aikuisväestössä, joka voi olla hankalampaa, jos resursseista leikataan.
LÄHTEET:
Kalin, S. (2024). Essays on the Impact of Taxes and Transfers on Labor Supply and Migration. Doctoral Dissertation, Helsingin yliopisto.
Karhunen, H., Pekkarinen, T., Suhonen, T. & Virkola, T. (2022). Opiskelijavalintauudistuksen seurantatutkimuksen loppuraportti. VATT Muistiot 67.
Sarvimäki, M., Holvio, A., Kuusiholma-Linnamäki, J., Sulkanen, M., Alasuutari, M., Harju, K., & Villanen, H. (2026). Kaksivuotisen esiopetuksen kokeilu: Loppuraportti.
4. Työmarkkinat ja maahanmuutto (Kari Hämäläinen, Tomi Kyyrä, Hanna Pesola ja Jouko Verho)
Pitkällä aikavälillä talouskasvu riippuu tuottavuuden ja työvoiman kehityksestä. Näihin vaikuttavat toimet ovat olennaisia julkisen talouden vahvistamisessa ja pitkään jatkuneen velkaantumisen taittamisessa. Työmarkkinoita koskien ensisijainen tuottavuuteen vaikuttava tekijä on työntekijöiden koulutus. Työvoiman kohdalla keinot keskittyvät puolestaan kumoamaan väestön ikääntymisen myötä tapahtuvaa työvoiman luonnollista supistumista. Lyhyellä aikavälillä, ja etenkin heikossa kysyntätilanteessa, pelkästään työvoiman kasvattamiseen tähtäävät keinot saattavat tosin heikentää julkista taloutta.
Työikäisen väestön työvoimaan osallistumista on edistetty esimerkiksi eläkeikään vaikuttavilla uudistuksilla. Tutkimusten mukaan uudistuksilla on onnistuttu lykkäämään työurien päättymistä ja lisäämään vanhempien työntekijöiden työllisyyttä (esim. Kyyrä ja Pesola, 2020; Nivalainen ja Ilmakunnas, 2023). Tällä hallituskaudella on toteutettu useita etuusleikkauksia, joilla on pyritty vauhdittamaan työllistymistä ja siirtämään työvoiman ulkopuolella olevia työvoimaan. Nykyisessä heikossa suhdannetilanteessa uudistusten vaikutuksista ei vielä ole näyttöä, mutta aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella useimmat leikkaukset lienevät nopeuttaneet työllistymistä. Toisaalta uudistuksilla on voinut olla myös kielteisiä vaikutuksia: työnhakijoiden ja työpaikkojen kohtaanto on voinut heiketä, tuloerot ovat voineet kasvaa ja köyhyys lisääntyä. Kokonaisuutena arvioiden helppoja keinoja, joilla työvoiman määrää voitaisiin merkittävästi kasvattaa nykyisen työikäisen väestön joukosta, ei nähdäksemme ole.
Työikäisen väestön kasvattaminen edellyttää käytännössä työperäistä maahanmuuttoa. Myös työperäisen maahanmuuton edistäminen on haastavaa, eikä siihen ole yhtä yksittäistä keinoa. Potentiaalinen työperäisen maahanmuuton joukko olisi Suomessa tutkinnon suorittaneet ulkomaiset opiskelijat. Näistä noin 60 prosenttia jää Suomeen valmistumisen jälkeen, mikä on kansainvälisesti verrattain korkea osuus (Karhunen ja Mathies, 2019). Niukan koulutusresurssin täysimääräiseksi hyödyntämiseksi pitäisi kuitenkin pohtia keinoja maahan jäävien opiskelijoiden osuuden lisäämiseksi. Tämän jälkeen voitaisiin panostaa entistä tarmokkaammin lahjakkaiden opiskelijoiden houkuttelemiseksi Suomeen.
Työperäisen maahanmuuton edistämisen lisäksi maassa jo asuvien maahanmuuttajien työllisyydessä on parantamisen varaa. Työllisyysaste on matala erityisesti kansainvälisen suojelun perusteella maahan saapuneiden joukossa (Pesola ym. 2024). Olemassa olevan tutkimuksen perusteella kotoutumista tukevat toimenpiteet ovat olleet kustannustehokkaita julkisia investointeja (Sarvimäki ja Hämäläinen, 2016; Pesola ja Sarvimäki, 2024; Karinen ym. 2024). Tärkeä kotoutumisen tukemiseen liittyvä ongelma on, että käytettävissä ei vielä ole riittävästi tietoa siitä miten eri ryhmien kotoutumista pystytään tukemaan tehokkaimmin. Luotettavin tapa saada tällaista tietoa on verrata vaihtoehtoisia kotoutumisen tukemisen malleja toisiinsa hyvin suunniteltujen satunnaistettujen kokeiluiden avulla.
Työvoiman koon lisäksi ongelmaksi on muodostumassa työvoiman laatu. Suomessa korkeakoulutettujen osuus on kasvanut hitaammin kuin useimmissa muissa OECD-maissa, ja nuorista aikuisista harvempi suorittaa korkea-asteen tutkinnon kuin OECD-maissa keskimäärin. Samaan aikaan kuitenkin useilla korkea-asteen aloilla hakijoiden määrä ylittää aloituspaikkojen määrän reilusti. Korkea-asteen aloituspaikkojen lisääminen todennäköisesti lisäisi työllisyyttä ja tuottavuutta pidemmällä aikavälillä, vaikka se lyhyellä aikavälillä voisi pahentaa julkisen talouden ahdinkoa. Tosin lisäpaikat tulisi kohdentaa aloille, joiden työllisyyden voidaan odottaa pysyvän hyvänä tai kasvavan tulevaisuudessa.
LÄHTEET:
Karhunen, H. ja Mathies, C. (2019). Suomeen valmistumisen jälkeen jääneet tutkinto-opiskelijat tilastojen valossa. Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019. Työ- ja elinkeinoministeriö. Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019:10.
Karinen, R., Koivula, N., Koivula, T., Oosi, O., Pesola, H., Sarvimäki, M. & Virkola, T. (2024), Koto-SIB -kokeilun vaikutukset ja käytännön toteutus, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, 2024:33.
Kyyrä, T. & Pesola, H. (2020), Long-Term Effects of Extended Unemployment Benefits for Older Workers, Labour Economics, 62:101777.
Nivalainen, S. & Ilmakunnas, I. (2023), Vuoden 2017 eläkeuudistus: Vanhuuseläkeiän nousun vaikutus työllisyyteen ja muihin työmarkkinatiloihin, Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 02/2023.
Pesola, H. & Sarvimäki, M. (2024), Intergenerational Spillovers of Integration Policies: Evidence from Finland’s Integration Plans, Review of Economics and Statistics (hyväksytty julkaistavaksi).
Pesola, H., Sarvimäki, M. JA Virkola, T. (2024), Eri syistä maahan muuttaneiden työllistyminen Suomessa. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, 2024:9.
Sarvimäki, M. & Hämäläinen, K. (2016), Integrating Immigrants: The Impact of Restructuring Active Labor Market Programs, Journal of Labor Economics, 34(2): 479–508.
5. Yritystukijärjestelmän tehostaminen (Elias Einiö)
Säilyttävät yritystuet ylläpitävät olemassa olevaa liiketoimintaa eivätkä ne edistä talouden kokonaistuottavuutta. Niiden on osoitettu hidastavat talouskasvua ja vähentävät hyvinvointia. Tällaiset tuet rasittavat julkista taloutta sekä menoeränä että kasvun hidastumisen kautta tuloja heikentäen.
Säilyttävien yritystukien vähentämisellä saavutetaan kaksoishyöty: talouskasvu paranee ja julkiset menot pienenevät. Julkisen talouden tasapainottamisen näkökulmasta toimi on erityisen tehokas, koska menojen vähentymisen lisäksi talouskasvun lisääntymisestä seuraa valtiontalouden tulopuolen vahvistuminen.
Yritysten innovaatiokannustimilla on osoitettu olevan myönteinen vaikutus innovaatioiden, tuottavuuden ja hyvinvoinnin kasvulle. Suomessa vallitseva tukijärjestelmä perustuu valikoiviin suoriin tukiin. Valikoivat suorat tuet voidaan parhaillaan kohdentaa tehokkaasti, mutta niissä on myös riski huonolle kohdentumiselle, jolloin ne heikoimmillaan toimivat säilyttävän tuen tavoin. TKI-rahoituslain myötä lisääntyvän yrityssektorin julkisen innovaatiorahoituksen tehokas kohdentaminen on avainasemassa tavoitellun 4% T&K-intensiteetti saavuttamisessa. Tukien tehokas kohdentaminen on tärkeätä turhien menojen välttämiseksi sekä kasvuvaikutusten aikaansaamiseksi.
Vaikuttavuuden varmistamiseksi yrityssektorin julkisen tuen ohjelmat tulisi altistaa nykyistä laajemmin ja systemaattisemmin tieteellisiin tutkimusasetelmiin perustuville vaikuttavuusarvioinneille. Vaikka kontrolloidut vaikuttavuuskokeet soveltuisivat hyvin monille yritystukiohjelmille, niitä käytetään vähän. Eräs sellainen on VATT:n TEM:in kanssa toteuttama yksinyrittäjien rekrytointitukikokeilu, joka tarjoaa valmiin esimerkin laajasta kansallisesta yritystukien arvioinnista.
Keskeinen johtopäätös on se, että yritystukijärjestelmän kehittämisellä voidaan vahvistaa valtion taloutta ja lisätä talouskasvua ja hyvinvointia. Tällä saavutetaan kerrannaisia myönteisiä vaikutuksia kolmella tavalla: 1) innovaatiokannustimien tehokkaamman kohdentamisen kasvuvaikutus, 2) säilyttävien tukielementtien vähentämisen kasvuvaikutus ja 3) valtion talouden vahvistumisen mahdollistama muiden kasvulle keskeisten julkisten panostusten säilyttäminen tai lisääminen (mm. koulutus).
LÄHTEET:
Acemoglu, D., Akcigit, U., Alp, H., Bloom, N. ja Kerr, W. (2018). “Innovation, reallocation, and growth.” American Economic Review 108, 3450-3491.
Einiö, E. (2014) R&D Subsidies and Company Performance: Evidence from Geographic Variation in Government Funding Based on the ERDF Population-Density Rule, Review of Economics and Statistics, 96 (4), pp. 710-728.
Einiö, E. and Nivala A. (tulossa). Large-Scale Randomized Experiments with Population Data, Nordic Economic Policy Review, 2026:001.
Einiö, E. and Nivala, A. (2025) Rekrytointitukikokeilun loppuarviointi. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2025:28.
Einiö, E., Nivala, A., and Nokso-Koivisto, O. (2021) Yksinyrittäjien rekrytointituen vaikutusten arviointi: Suunnitelma satunnaistetusta kontrolloidusta kokeesta. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2021:1.
Einiö, E., ja Hyytinen, A. (2019). Yritystukien vaikuttavuuden arviointi satunnaistettujen vertailukokeiden avulla, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:45.
Einiö, E., Koski, H., Kuusi, T. & Lehmus, M. (2022). Innovation, reallocation, and growth in the 21st century. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:1.
6. Asuntopolitiikka (Teemu Lyytikäinen)
Asumisen tuet
Yleisen asumistuen, eläkkeensaajan asumistuen ja opiskelijan asumislisän menot olivat noin 2 mrd. euroa vuonna 2025. Asumistukiin on kohdistunut hallituskaudella monia leikkauksia. Asumistukien muutosten kohdentuminen riippuu tukimuutosten vuokravaikutuksista. Vuoden 2015 asumistukimuutosta tarkastelevan tutkimuksen (Eerola ym. 2021) mukaan ainakaan erot erilaisten asuntojen yleisessä asumistuessa eivät juuri vaikuta niiden vuokrakehitykseen, vaan tukimuutokset kohdentuvat tuensaajien maksettavaksi. Todennäköinen syy pienille vuokravaikutuksille on asuntokysynnän reagoimattomuus yleisen asumistuen muutoksiin. Opiskelijat tosin näyttävät muuta väestöä herkemmiltä sopeuttamaan asumisvalintojaan tukimuutosten myötä. (Kylliäinen ym. 2024) Varsinaisten asumistukien lisäksi asumismenoja katetaan toimeentulotuesta kunnittain määräytyvään vuokranormiin asti. Perustoimeentulotuen vuokranormien on arveltu muodostavan vuokrille alarajan, jota vähempää vuokranantajat eivät peri, mutta VATT:n selvityksessä havaittiin, että merkittävä osa tuensaajista asuu normeja edullisemmin. (Eerola ym, 2019)
Kohtuuhintaisen asuntotuotannon kustannuksia julkiselle taloudelle on vaikea arvioida läpinäkyvästi. Aran maksamia tukia merkittävämpi kustannuserä syntyy järjestelmään liittyvästä vuokrasääntelystä. Helsingin vuokramarkkinoita koskevassa tutkimuksessa (Eerola ym, 2018) havaittiin, että markkinavuokraa matalampien vuokrien kustannukset Helsingin kaupungille vastasivat suurusluokaltaan yleistä asumistukea Helsingissä.
Asumisen verot
Omistusasuminen on verotuksellisesti vuokra-asumista edullisempaa, sillä omistusasunnon laskennallinen vuokratulo ja myyntivoitto on verovapaa. Omistusasumisen tukemista verotuksellisesti voidaan perustella positiivisilla vaikutuksilla naapurustoon. Suomessa näistä vaikutuksista ei kuitenkaan ole löydetty näyttöä. (Kortelainen ym, 2015) Tutkimuksen mukaan veroedut kohdistuvat suurelta osin suurituloisille. (Saarimaa, 2011) Asuntolainan koron vähennysoikeus, joka on Suomessa poistunut, kasvatti asuntolainan kysyntää. (Saarimaa, 2010). Myös asuntorahoituksen sääntely vaikuttaa asunnon hallintamuodon valintaan. Vuonna 2016 käyttöönotettu asuntolainakatto vähensi etenkin pienituloisten ensiasunnon ostamista. (Eerola ym, 2022).
Asuntoa ostettaessa maksettava varainsiirtovero lisää omistusasujien muuttokustannuksia. Tutkimuksissa on havaittu varainsiirtoveron vähentävän omistusasujien muuttamista merkittävästi. Veron takia ihmiset asuvat useammin tilanteeseensa huonosti sopivissa asunnoissa. (Eerola ym, 2021) Työmarkkinavaikutuksista ei ole suoraa näyttöä.
Toisin kuin varainsiirtovero, vuosittain maksettava kiinteistövero ei aiheuta haitallisia käyttäytymisvaikutuksia, koska veron määrä ei riipu asunnon omistajan toimista. Kiinteistöverojärjestelmän rakenne voi kuitenkin vaikuttaa asuntotuotantoon. (Lyytikäinen, 2009) Rakennuksen arvoon kohdistuva asuinrakennuksen kiinteistövero vähentää kannustimia asuntoinvestointeihin – vuonna 2024 käyttöönotettu maapohjan yleinen kiinteistövero ei. Kiinteistöverotulot ovat kasvaneet ajan myötä alarajojen korotusten ja kuntien omien verovalintojen seurauksena, mikä vähentänyt paineita kunnallisen tuloveron käyttöön luoden tilaa valtion tuloverolle. (Lyytikäinen, 2025).
LÄHTEET:
Eerola, E., Harjunen, O., Lyytikäinen, T., & Saarimaa, T. (2021). Revisiting the effects of housing transfer taxes. Journal of Urban Economics, 124, 103367.
Eerola, E., & Lyytikäinen, T. (2021). Housing allowance and rents: Evidence from a stepwise subsidy scheme. The Scandinavian Journal of Economics, 123(1), 84-109.
Eerola, E., Lyytikäinen, T., & Ramboer, S. (2022). The impact of mortgage regulation on homeownership and household leverage: Evidence from Finland's LTV reform. VATT Working Paper, 148.
Eerola, E., Lyytikäinen, T., Saarimaa, T. ja Vanhapelto, T. (2022) The incidence of housing allowances, VATT Working Papers 149.
Eerola, E., T. Lyytikäinen, Saarimaa T. ja Öberg J. (2019) Toimeentulotuki ja asumiskustannukset. Teoksessa Signe Jauhiainen ja Tuija Korpela (toim.): Toimeentulotuen saajien elämäntilanne, asuminen ja työnteko. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:28.
Eerola, E. ja Saarimaa T. (2018) Delivering Affordable Housing and Neighborhood Quality: A Comparison of Place- and Tenant-Based Programs. Journal of Housing Economics, 42, 44-54
Hilber, C. ja Lyytikäinen, T. (2017) Transfer Taxes and Household Mobility: Distortion on the Housing or Labor Market? Journal of Urban Economics, 101: 57-73.
Kortelainen, M. ja Saarimaa T. (2015) Do Urban Neighborhoods Benefit from Homeowners? Evidence from Housing Prices. Scandinavian Journal of Economics, 117(1), 28-56.
Kylliäinen, O., Lyytikäinen, T., Toikka, M., & Tuomala, J. (2024). Vuoden 2017 asumistukiuudistuksen vaikutukset opiskelijoiden asumiseen ja opintoihin. VATT-tutkimukset, 194.
Lyytikäinen, T. (2009) Three-Rate Property Taxation and Housing Construction. Journal of Urban Economics. 65(3), 305-313.
Lyytikäinen, T. (2025). Minimum Tax Rates and Tax Competition: Evidence from Property Tax Limits in Finland. In Policy Responses to Tax Competition (pp. 369-400). University of Chicago Press.
Saarimaa, T. (2010) Tax Incentives and Demand for Mortgage Debt: Evidence from the Finnish 1993 Tax Reform. International Journal of Housing Policy, 10(1), 19-40.
Saarimaa, T. (2011) Imputed Rental Income, Taxation and Income Distribution in Finland. Urban Studies, 48(8), 1695-1714.
7. Sosiaali- ja terveydenhuolto ja lääkemarkkinat (Teemu Lyytikäinen, Tanja Saxell, Markku Siikanen)
Hyvinvointialueiden rahoitus (Teemu Lyytikäinen)
Sosiaali- ja terveydenhuollon merkitys julkiselle taloudelle on suuri ja kasvaa edelleen. Sote-uudistuksen myötä valtio voi määrittää sote-menojen tason hyvinvointialueiden rahoituksen tasoa säätämällä. Hyvinvointialueiden talouden ohjaus ajaa alueiden nettomenot rahoitusta vastaavaksi ajan myötä. Tosin valtion rahoituksesta johtuva pehmeän budjettirajoitteen ongelma (ks. esim. Kortelainen ym, 2019) voi viivästyttää talouden tasapainottumista.
Hyvinvointialueiden rahoitusmallin tavoitteena on mahdollistaa samantasoiset palvelut eri alueilla ja tukea kustannusten kasvun hillintää. Sote-uudistuksen väliarviontiraportin (Haveri ym, 2025) mukaan rahoitusmalli toteuttaa näitä tavoitteita heikosti. Rahoituksen jakautuminen alueille ei ole tasapuolista suhteutettuna palvelutarpeisiin ja paikalliseen kustannustasoon, mutta ei ole empiirisesti todennettavissa, mille alueille malli on muita avokätisempi.
Julkisen talouden kannalta rahoitusmallin keskeinen ongelma on heikot kannusteet. Alueilla, joille rahoitusmalli on muita anteliaampi ei ole kannusteita sopeuttaa menojaan rahoituksen mukaisen taso alle, sillä ylijäämä olisi kuitenkin kulutettava sote-palveluihin. Kannusteita heikentää sekin, että muita alueita parempi talouden tila voi johtaa alueelle epäedulliseen muutokseen rahoitusmallissa tai talouden sääntelyssä. Lisäksi esim. sairastavuuden sisältyminen rahoituskriteereihin heikentää kannusteita ennaltaehkäisyyn.
Hyvinvointialueiden verotusoikeus parantaisi kannusteita, kun sote-menojen säästöt voidaan jakaa alueen asukkaille alemman veroprosentin muodossa. Maakuntaverokomitean päätelmistä on esitetty perusteltuja kriittisiä huomioita (Kotakorpi ym, 2021). Kannustavuutta voidaan pyrkiä lisäämään myös hyte-kertoimen kehittämisellä, mutta sopivan mittariston laatiminen on haastavaa ja hyvin pärjäävien alueiden palkitseminen heikentää rahoituksen tarveperusteisuutta.
Lääkemarkkinat ja apteekkitalous (Markku Siikanen)
Suomessa apteekeista myytäviä reseptilääkkeitä ostetaan melkein 2,8 miljardilla eurolla ja vastaavasti reseptilääkkeitä korvataan 1,9 miljardin euron edestä. Väestön ikääntyessä on odotettavaa, että lääkemenot tulevat kasvamaan. Kilpailullisilla lääkemarkkinoilla säästöjä on mahdollista hankkia kuluttajien valintoja ohjaavia sääntelyjärjestelmiä kehittämällä. Suomessa käytössä olevaa viitehintasääntelyä on mahdollista muokata nykyistä vahvemmin ohjaamaan kuluttajien valintoja kohti halvinta mahdollista tuotetta. (Kortelainen ym 2023) Viitehintasääntelyn kykyä ohjata kuluttajien valintoja on ajan myötä tehostettu, mutta muista Pohjoismaista voi vielä ottaa mallia sääntelyn jatkokehittämisessä. Kysynnän aiempaa vahvempi ohjaaminen halvimpaan mahdolliseen vaihtokelpoiseen tuotteeseen voi madaltaa lääkekustannuksia, lääkekorvausmenoja ja lisätä yritysten välistä hintakilpailua geneeristen lääkkeiden markkinalla. Kuluttajien valintoja ohjaavien uudistusten yhteydessä on lisäksi syytä arvioida, millaisia vaikutuksia muutoksilla on lääkkeiden saatavuuteen, koska kysynnän ohjaaminen yksittäisiin tuotteisiin voi myös heijastua geneeristen lääkkeiden tarjontaan.
Suomessa lääketaksaan kohdistuvat leikkaukset ovat yleinen tapa hankkia julkistalouden säästöjä apteekkitaloudesta. Tutkimustiedon valossa taksaleikkaukset ovat taloudellisesti tehoton tapa hankkia säästöjä, koska lääkeyritysten käyttäytymisvaikutukset voivat vähentää valtion leikkauksista saamaa säästöä. (Markkanen, 2024). Tutkimusnäytön valossa taksaleikkauksien yhdistäminen lääkkeiden arvonlisäverokannan nostoon vaimentaa lääkeyritysten kannustinta nostaa tukkuhintoja taksaleikkauksen yhteydessä.
Nykymuotoinen progressiivinen apteekkivero tuottaa noin 200 miljoonan euron verokertymän valtiolle apteekkitoimialalta. Apteekkien määrä- ja sijaintisääntelyn muutoksilla on lähes suora yhteys toimialalta kerättävän veron määrään, koska apteekkipalvelujen kysyntä ei merkittävästi muutu apteekkien lukumäärän kasvaessa (Jokelainen ym 2025a). Apteekkien lukumäärän kasvaessa esimerkiksi määrä- ja sijaintisääntelyn vähentämisen seurauksena, apteekkikohtainen verotettava tulo pienenee, kun aiempaa suurempi joukko apteekkeja on jakamassa lähes muuttumattoman palvelukysynnän. Tällöin progressiivisen apteekkiveron kertymä vähenee. Tästä syystä apteekkitoimialaan kohdistuvissa sääntelymuutoksissa on tärkeää huomioida toimialan sääntely- ja verotuskokonaisuus ja muutoksista seuraavien hyötyjen ja haittojen jakautuminen kuluttajien, apteekkien ja valtion välillä. (Jokelainen ym 2025b) Yksittäisen sääntelytoimen muuttaminen voi vaatia muutoksia muussa toimialan sääntelyssä.
Yksityisen sote-sektorin laajenemisen vaikutukset julkiseen talouteen ja työvoimakustannuksiin (Tanja Saxell)
Yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannon laajentamista on ehdotettu ratkaisuksi julkisen sote-alan resurssipulaan, joka ilmenee esimerkiksi julkisten varojen ja sote-työvoiman niukkuutena. Tutkimusnäyttö osoittaa kuitenkin, että yksityisten palveluntuottajien markkinoille tulo ei vähennä julkisia sote-menoja eikä lisää sote-alan kokonaistyöllisyyttä kunnissa. (Toikka ym, 2026). Julkisen sektorin työllisyys ja palkkamenot alenevat, mutta samalla palveluostot yksityiseltä kasvavat. Tämä muuttaa julkisen palvelutuotannon rakennetta ja kustannusten jakautumista ilman merkittävää kokonaismenojen alenemista.
Julkisen talouden näkökulmasta työvoiman määrän, sijoittumisen ja palkkamenojen muutokset voivat olla keskeisiä, sillä henkilöstökulut muodostavat valtaosan sote-menoista. (Lyytikäinen ym, 2022). Yksityisen sektorin vahvistaminen (esim. Kela-korvauksien korotusten kautta) voi vähentää julkisen sektorin työvoimatarvetta ja palkkakustannuksia, mutta se ei automaattisesti tuota säästöjä, jos ostopalveluiden käyttö kasvaa.
Julkiset terveyspalvelut, resurssien kohdentaminen ja tehostaminen (Tanja Saxell)
Suomen julkinen talous kärsii velkaantumisesta ja resurssipulasta. Terveydenhuoltomenojen ja palvelutarpeen odotetaan kasvavan entisestään tulevaisuudessa väestön ikääntyessä. Julkisten varojen ja resurssien rajallisuus edellyttää, että niiden hallinta ja kohdentaminen suunnitellaan tarkasti.
Käytössä oleviin politiikkakeinoihin liittyy kuitenkin kompromisseja. Esimerkiksi asiakasmaksut voivat hillitä palveluiden käyttöä, mutta ne saattavat samalla muodostaa esteen matalatuloisten palveluiden käytölle. Jonotusajat mahdollistavat kiireellisimpien tapausten ja hoidosta eniten hyötyvien potilaiden hoidon etusijalle asettamisen, mutta jonottamisesta voi seurata haittoja, kuten hoidon viivästymistä, terveyden heikkenemistä tai lisääntyneitä työpoissaoloja. (Godøy ym, 2024). Kriteeripohjainen palveluvalikoima tai hoito puolestaan mahdollistaa hoidon kohdentamisen tarpeen ja kustannus–hyötysuhteen mukaan, mutta tarkan kriteeristön laatiminen voi olla haastavaa.
Resurssien tehokas kohdentaminen edellyttää myös palveluiden yli- ja alikäytön minimointia. (Ks. Brownlee ym 2017) Merkki ylikäytöstä (alikäytöstä) on se, että terveyspalvelun tai hoidon tuottamat terveyshyödyt ovat vähäisiä (suuria) ja alittavat (ylittävät) sen kustannukset. Hoito ei siis ole kustannustehokasta. Hintasääntely ja alhaiset asiakasmaksut voivat lisätä terveyspalveluiden käyttöä ja mahdollisesti ylikäyttöä. Uusien teknologioiden, kuten tekoälypohjaisen hoidontarpeen arvioinnin ja etävastaanottojen, avulla on mahdollista ehkäistä ylikäyttöä ja parantaa hoidon saatavuutta.
Myös muita keinoja resurssien käytön tehostamiselle tulisi arvioida. Näihin sisältyvät esimerkiksi tuottavuutta parantavat teknologiat (esim. tekoälypohjaiset työkalut lääkäreiden ja hoitajien työn tukena) ja paremmat johtamiskäytännöt sekä taloudelliset kannustimet osana rahoitusmallia.
LÄHTEET:
Brownlee S. ym. (2017). Evidence for overuse of medical services around the world. Lancet. Vsk. 390(10090):156-168.
Elshaug, A. G. ym. (2017). Levers for addressing medical underuse and overuse: achieving high-value health care. The Lancet, Vks. 390(10090):191-202.
Godøy, Anna, Venke F. Haaland, Ingrid Huitfeldt, and Mark Votruba (2024) Hospital Queues, Patient Health, and Labor Supply. American Economic Journal: Economic Policy 16 (2): 150–81.
Haveri, A., Jalonen, H., Keskimäki, I., Saari, J., Tynkkynen, L. K., Pekurinen, M., Kortelainen, M., Lyytikäinen, T., Ristikari, T., Sorsa, V-P. & Leppinen, S. (2025). Hyvinvointialueuudistuksen väliarviointi. Valtioneuvoston julkaisuja, 2025:10.
Jokelainen, A., Markkanen, J., Leppälä, S., Siikanen,M., Sipiläinen, M., &Toivanen, O.(2025) Free Entry and Social Inefficiency in Regulated Pharmacy Markets. VATT WP 172
Jokelainen, A., Markkanen, J., Siikanen, M., & Toivanen, O. (2025). Toimivat apteekkimarkkinat edellyttävät sääntelyn kokonaisuudistusta. ETLA Muistio 157.
Kortelainen, M., & Lapointe, S. (2019). Inefficiencies in the Financing of Finnish County Governments-Lessons from the Literature on Fiscal Federalism. VATT Research Reports, 188.
Kortelainen, M.,Markkanen,J. Siikanen,M. & Toivanen, O. (2023). The Effects of Price Regulation on Pharmaceutical Expenditure and Availability. VATT WP 157.
Kotakorpi, K. – Kortelainen, M. – Lyytikäinen, T. (2021): Hyvinvointialueiden rahoitusmallin kannustinvaikutukset, Kansantaloudellinen aikakauskirja, 117, 2/2021.
Lyytikäinen, T. Saxell, T., Siikanen, M. & Toikka, M. (2022) Alueelliset palkkaerot sosiaali- ja terveydenhuollossa. VATT Tutkimukset 54.
Markkanen,J. (2024). Passthrough of Retail Price Regulation in the Market for Pharmaceuticals. ETLA WP 123.
Toikka, M., Saxell, T. & Siikanen, M. (2026) Labor Market Effects of Private Provider Entry in Social and Health Services. VATT Working Papers 184.
8. Energia ja ympäristö (Marita Laukkanen, Kimmo Ollikka ja Piia Remes)
Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen (luontokato) ovat tämän päivän merkittävimpiä haasteita (VM 2022). Yrityksiä ja kuluttajia voidaan kannustaa ottamaan huomioon toimintansa aiheuttamat ympäristöön liittyvät ulkoisvaikutukset, kuten ilmastopäästöt tai luontokato, hinnoittelemalla ympäristöhaitat. Suomi verottaakin lämmöntuotannon ja liikenteen ilmastopäästöjä. Sähköntuotannon päästöt puolestaan hinnoitellaan EU:n päästökaupassa, joka koskee myös osaa teollisuuden päästöistä. Suomi saa tuloja päästöoikeuksien huutokauppaamisesta.
Valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta suunnittelee, että Suomen ilmastotavoitteiden ja -sitoumusten vaatimia lisätoimia toteutettaisiin ennen kaikkea ottamalla käyttöön erilaisia valtion budjetista maksettavia tukia . Tutkimusten perusteella yrityksille tarjotut tuet ovat kuitenkin valtiontalouden kannalta usein kallis ja tehoton tapa yrittää edistää puhdasta siirtymää – tukia kuitataan myös investoinneista, jotka hyvityksen saajat olisivat tehneet ilman tukeakin.
Kuten muutkin yritystuet, puhtaalla siirtymällä perustellut yritystuet olisi valtiontalouden näkökulmasta tarpeen arvioida huolellisesti. Esimerkiksi vuonna 2025 käyttöön otettu investointihyvitys ilmastoneutraaliin talouteen tähtääville investoinneille ei vaikutettaisi edistävän talouskasvua, innovaatiotoimintaa tai puhdasta siirtymää toivotusti. Hyvitys kohdistuu ensisijaisesti jo ilman hyvitystäkin suunnitteilla olleisiin hankkeisiin, joissa hyödynnetään nykyistä teknologiaa. Hyvitys voi johtaa satojen miljoonien veromenetyksiin vuosittain seuraavasta hallituskaudesta alkaen.
Vuosien 2026–2029 julkisen talouden suunnitelmaan sisältyy uusi ilmastoneutraaliin talouteen tähtäävien investointien verohyvitys. Verohyvitys olisi hyvä suunnitella huolellisesti ja pyrkiä välttämään vuonna 2025 voimaan tulleen ilmastoneutraaliin talouteen tähtäävien investointien verohyvityksen virheet, joiden vuoksi tuki ei vaikuttaisi edistävän talouskasvua, innovaatiotoimintaa tai puhdasta siirtymää toivotusti.
Ilmasto- ja energiastrategiassa asetetaan myös tavoitteeksi, että Suomeen rakennetaan vähintään yksi uusi perinteinen ydinvoimala. Strategiassa todetaan, että hallitus varautuu tukemaan uutta ydinvoimaa. Tällaiset tukijärjestelyt pääomavaltaisissa ydinvoimahankkeissa siirtävät investointiriskejä julkiselle sektorille. Valtiontalouden tasapainottamisen näkökulmasta olisi tärkeää varmistaa, että myös energiantuotannon puhtaaseen siirtymään liittyvät ratkaisut toteutetaan teknologianeutraalisti ja mahdolliset tuet kohdennetaan avoimen kilpailun kautta kustannustehokkaasti ja määräaikaisina.
Suuria nykyisellään verotuksen ulkopuolelle jääviä kokonaisuuksia ovat maatalouden ilmastopäästöt sekä luontokatoon liittyvät haitat. Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma esittää joukon toimia, jotka voisivat vähentää maatalouden ilmastopäästöjä, mutta ympäristöverotus ei ole toimissa mukana (Ympäristöministeriö 2025). Maatalouden ilmastopäästöjen vähentäminen nojaa nykyisellään enemmänkin tukiin ja suosituksiin (Ympäristöministeriö 2025). Päästöjen vähentämiseen on siis valittu toimia, jotka tuottavat kustannuksia valtiolle, ei päästöjen aiheuttajalle.
Ympäristöveroa luontohaitalle on ehdotettu esimerkiksi ympäristöministeriön tilaamassa selvityksessä, joka tarkasteli luontokadon vaikutuksia talouteen ja luontopääoman tarjoamia palveluita (Pouta ym. 2023).
Ilmastopäästöt ovat vähentyneet erityisesti niillä sektoreilla, jossa on ollut käytössä toimiva hintasignaali. Olisikin mahdollista pohtia voimakkaammin hintaan pohjautuvien ohjauskeinojen käyttöä päästöjen vähentämisessä muun muassa maatalous- ja maankäyttösektoreilla.
Pidemmällä aikavälillä on kuitenkin huomattava, että mikäli ympäristöverot onnistuvat ohjaamaan tuotannon ja kulutuksen ympäristöhaittojen vähentämiseen, näiden verojen veropohjat pienenevät.
LÄHTEET:
Einiö, Elias, Laukkanen, Marita ja Viertola, Marika (2024). Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi eräiden suurten ilmastoneutraaliin talouteen tähtäävien investointien verohyvityksestä. VATT/334/07.01/2024.
Pouta, E., Hiedanpää, J., Iho, A., Kniivilä, M., El Geneidy, S., Kujala, H., Kyllönen, S., Laukkanen, M., Mykrä, N., Nyyssölä, M., Pakarinen, J. Silvola, H., Tynkkynen, N., & Vinnari, M. 2023. Assessing the economics of biodiversity in Finland National implications of the Dasgupta Review. Publications of the Ministry of the Environment 2023:4. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-227-3
Valtionvarainministeriö 2022. Valtiovarainministeriön ilmasto- ja luontostrategia. https://vm.fi/documents/10623/101263033/2022_VM_ilmasto+ja+luontostrategia_SAAVUTETTAVA.pdf/32267f9a-f63e-f3a4-2cf6-9a159b545c2b?t=1674729149343
Ympäristöministeriö 2025. Valtioneuvoston selonteko - Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-738-4
