VATT Datahuone: ”Saastuttaja maksaa” -periaate kävisi kalliiksi turvepellonomistajille
Luonnon monimuotoisuutta ja päästövähennyksiä koskevien tavoitteiden saavuttaminen vaatii toimia, joista jotkin kohdistuvat myös turvepeltojen omistajiin. On tärkeää, että ympäristöpolitiikan ohjauskeinoja pidetään oikeudenmukaisina. Esimerkiksi turvepeltojen hiiliveroa pienituloiset joutuisivat maksamaan suhteellisesti enemmän kuin suurituloiset.
VATT Datahuone selvitti turvepeltoa omistavien kotitalouksien profiilia ja turvepeltojen hiiliveron vaikutusta heidän tuloihinsa. Selvityksen laati data-analyytikko, MMM Aino Heiskanen. Turvepellot ovat olleet Suomessa merkittävä osa maataloutta. Turvepeltoja omistaa yli 30 000 kotitaloutta ja Suomen viljelysalasta turvepeltoja on noin kymmenys.
Valtaosa turvepeltojen omistajista asuu maaseudulla ja kolmannes heistä on maa- ja metsätalousyrittäjiä. Turvepeltoja omistavat kotitaloudet ovat keskimäärin parempituloisia kuin koko väestö. Turvepeltoja omistavia kotitalouksia asuu eniten Etelä- ja Pohjois- Pohjanmaalla.
Turvepellot ovat merkittävä päästölähde, sillä turvepeltoja ojitettaessa soihin varautunut hiili alkaa vapautua hiilidioksidipäästöinä ilmaan. Siksi ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi toimia, jotka kohdistuisivat turvepeltojen omistajiin.
Yksi tapa vähentää päästöjä voisi olla saastuttaja maksaa -periaatteen mukainen turvepeltojen omistajille asetettava hiilivero. VATT Datahuone testasi turvepeltohehtaarin arvioidun päästömäärän mukaisesti asetetun hiiliveron kustannuksia turvepeltojen omistajille.
Selvisi, että saastuttaja maksaa -periaatteen mukainen hiilivero tulisi merkittävän kalliiksi turvepeltojen omistajille. Pieni- ja keskituloiset turvepellonomistajat maksaisivat hiiliveroa keskimäärin yli kymmenen prosenttia tuloistaan, mikäli hiilivero olisi 40 euroa per päästötonni. Yli 10 000 turvepeltoja omistavaa kotitaloutta olisi tällaisessa tilanteessa. Suurituloiset turvepeltojen omistajat maksaisivat veroa keskimäärin tätä pienemmän osan tuloistaan. Hiilivero olisi siis regressiivinen, ei progressiivinen.
Tulosten perusteella turvepeltoja koskeviin velvoitteisiin voisi olla syytä tähdätä ennemmin tukiin ja vapaaehtoisuuteen perustuen.
Julkaisu:
Datahuone Policy Brief 1/2026
Aino Heiskanen
Niilo Luotonen
Energia-, ilmasto- ja ympäristöpolitiikka
Tiedote
Uutiset ja tiedotteet
hiilivero
päästöjen hinnoittelu
turvepellot
turvepeltojen omistus
ympäristötaloustiede
