O 20/2024 vp Perusopetuksen oppimistulokset, mahdollisuuksien tasa-arvo ja rahoitus (Eduskunnan tarkastusvaliokunta)
Eduskunnan tarkastusvaliokunta on pyytänyt asiantuntijalausuntoa VATT:n tutkimusjohtaja Hanna Pesolalta. Teema: Valiokunta käsittelee parhaillaan tilaamaansa tutkimusta perusopetuksen oppimistuloksista ja mahdollisuuksien tasa-arvosta.
Asiantuntijalausunto eduskunnan tarkastusvaliokunnalle
Lausunnon diaarinumero: VATT/143/00.03.01/2026
Kiitän eduskunnan tarkastusvaliokuntaa mahdollisuudesta lausua valiokunnan teettämästä tutkimuksesta Perusopetuksen oppimistulokset ja mahdollisuuksien tasa-arvo (Karhunen ym. 2026).
Tutkimus tarkastelee perusopetuksen oppimistulosten kehitystä, koulutuksellista eriytymistä sekä koulutusjärjestelmän tietopohjaa. Sen keskeinen johtopäätös on, että nykyinen tietopohja ei mahdollista koulutuspolitiikan vaikutusten luotettavaa arviointia eikä koulutuksellisen yhdenvertaisuuden toteutumisen systemaattista seurantaa.
Tämä on merkittävä haaste koulutuspolitiikan päätöksenteolle. Ilman riittävää tietoa on vaikea arvioida, mitkä toimenpiteet parantavat oppimistuloksia ja mitkä puolestaan voivat osoittautua tehottomiksi tai jopa haitallisiksi.
Oppimistulosten kehitys ja koulutuksellinen eriytyminen
Karhunen ym. (2026) tarkastelevat raportissaan oppimistulosten kehitystä ja koulutuspolkujen eriytymistä useiden aineistojen perusteella. Tulokset vahvistavat kuvan, joka on tullut esiin kansainvälisissä ja kansallisissa arvioinneissa: oppimistulokset ovat Suomessa olleet laskusuunnassa jo noin kahden vuosikymmenen ajan.
Samanaikaisesti koulutuspolut ovat eriytyneet vahvasti sukupuolen, perhetaustan ja asuinalueen mukaan. Vanhempien koulutus- ja tulotasolla on merkittävä yhteys siihen, siirtyvätkö nuoret lukioon vai ammatilliseen koulutukseen.
Raportissa kiinnitetään huomiota myös peruskoulun päättöarvosanoihin liittyvään keskeiseen kysymykseen. Päättöarvosanat eivät mittaa pelkästään oppiainekohtaista osaamista, vaan ne perustuvat opettajan kokonaisarvioon, joka voi vaihdella koulujen välillä. Kun päättöarvosanoja verrataan kansallisiin osaamisen mittauksiin, havaitaan, että saman arvosanan saaneiden oppilaiden osaaminen voi erota koulujen välillä huomattavasti.
Koska päättöarvosanat ovat keskeinen peruste toisen asteen opiskelijavalinnoissa, arvioinnin vertailukelpoisuudella on merkittävä vaikutus koulutukselliseen yhdenvertaisuuteen ja nuorten oikeusturvaan. Esimerkiksi Ruotsissa valtion tarkastusvirasto on kiinnittänyt huomiota arvostelun yhdenvertaisuuden toteutumiseen ja siihen, kuinka lainsäädännön vaatimukset yhdenvertaisuudesta eivät ole vaikuttaneet toivotulla tavalla (Riksrevisionen 2022, s. 48).
Otospohjaisen arvioinnin rajoitteet
Suomessa oppimistulosten kansallinen seuranta perustuu pitkälti otospohjaisiin arviointeihin. Tällainen tiedonkeruu mahdollistaa oppimistulosten keskimääräisen tason ja kehityksen seuraamisen, mutta siihen liittyy myös merkittäviä rajoitteita koulutusjärjestelmän kehittämisen näkökulmasta (Karhunen ym. 2026, s.59).
Otospohjainen arviointimetodologia on luonteeltaan rakenteellisesti syrjivää, sillä se perustuu otokseen sattuneen populaation keskiarvoistamiseen. Tämä johtaa väistämättä marginalisoitujen ja haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten kuten esimerkiksi pienten kieliryhmien systemaattiseen näkymättömyyteen.
Raportissa viitataan myös OECD:n (2024) ulkoiseen arviointiin, jonka mukaan Karvin politiikkasuositusten tutkimusnäyttö on paikoin rajallista, mikä liittyy erityisesti siihen, että käytetyt menetelmät perustuvat pääosin laadullisiin tarkasteluihin ja kyselyaineistoihin eivätkä mahdollista syy–seuraussuhteiden luotettavaa arviointia. Karvin monimenetelmällinen arviointi on tärkeää koulutusjärjestelmän ymmärtämiseksi, mutta nykyistä arviointitoimintaa pitäisi täydentää kattavammalla tietopohjalla.
Perusopetuksen tietopohjan keskeiset puutteet
Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että Suomessa ei ole riittävää tietopohjaa perusopetuksen toiminnan ja vaikuttavuuden arvioimiseksi. Tämä on laajasti tunnistettu ongelma määrällisiä vaikuttavuusanalyysejä tekevien asiantuntijoiden keskuudessa.
Oppimistulosten kehitystä koskeva kansallinen tieto perustuu tällä hetkellä pääasiassa kansainvälisiin arviointeihin sekä otospohjaisiin kansallisiin arviointeihin. Näiden avulla voidaan seurata oppimistulosten yleistä tasoa ja kehitystä, mutta niiden avulla on vaikea analysoida tarkemmin esimerkiksi sitä, missä vaiheessa koulupolkua oppimistulosten heikkeneminen tapahtuu, miten oppimistulosten kehitys vaihtelee koulujen tai alueiden välillä tai miten koulutuksen resurssit vaikuttavat oppimistuloksiin.
Koulutuksen panoksia koskevaa tietoa ei kerätä Suomessa systemaattisesti koulutasolla eikä sitä voida yhdistää oppilaiden oppimistuloksiin. Tämän vuoksi oppimistulosten kehityksen ja koulutuksen resurssien mahdollisia yhteyksiä ei ole voitu arvioida luotettavasti.
Tutkimuksen suositukset tietopohjan kehittämiseksi
Karhunen ym. (2026) eivät esitä yksittäistä valmista ratkaisua perusopetuksen tietopohjan kehittämiseksi. Raportissa kuvataan selkeästi ehtoja, jotka käytettävissä olevien aineistojen tulisi täyttää, jotta tietopohja mahdollistaisi koulutuksen arvioinnin ja kehittämisen. Lisäksi raportissa suositellaan parlamentaarista komiteavalmistelua, jossa arvioitaisiin perusopetuksen datainfrastruktuurin kehittämistarpeita ja vaihtoehtoja.
Valmistelun järjestämistapaan en ota kantaa, mutta tietopohjan parantamiseksi on perusteltua selvittää raportin suosituksissa esitetyt kysymykset liittyen tarpeellisiin kansallisen tason arviointeihin, tarpeellisen datainfrastruktuurin rakenteeseen ja toteutukseen ja mahdollisiin lainsäädännön muutostarpeisiin.
Raportissa tuodaan esiin myös mahdollisuus tuottaa vertailukelpoista tietoa oppimistuloksista kansallisten osaamisen arviointien avulla. Raportissa nostetaan esiin myös tarve seurata oppimisen lisäksi oppilaiden hyvinvointia ja laaja-alaisia taitoja, kuten sosioemotionaalisia valmiuksia. Samalla korostetaan, että mahdollisia uusia arviointikäytäntöjä tulisi suunnitella huolellisesti mahdollisten tahattomien vaikutusten tunnistamiseksi ja minimoimiseksi, sekä kehittää niitä vaiheittain pilotointien kautta. Tämä mahdollistaa eri ratkaisujen kustannusten, hyötyjen ja mahdollisten sivuvaikutusten arvioinnin ennen laajempaa käyttöönottoa.
Tietopohjan merkitys koulutusjärjestelmän kehittämisessä
Arvioinnin vertailukelpoisuus on keskeinen edellytys koulutusjärjestelmän yhdenvertaisuuden kannalta. Koska perusopetuksen päättöarvosanoilla on merkittävä rooli toisen asteen opiskelijavalinnoissa, arviointikäytäntöjen erot koulujen välillä voivat vaikuttaa oppilaiden koulutusmahdollisuuksiin. Lisäksi yhdenmukaisen arvioinnin merkitys korostuu osaamistakuuta koskevan hallituksen esityksen myötä (HE 35/2026).
Lehikoinen ym. (2026) korostavat, että koulutusjärjestelmän kehittäminen edellyttää vahvaa tietopohjaa siitä, miten oppimistulokset kehittyvät, miten resurssit kohdentuvat ja mitkä toimenpiteet tuottavat tuloksia.
Tarkalla ja ajantasaisella tiedolla on keskeinen merkitys myös nuoren oppijan ja vanhempien päätöksentekoon. Tanskalainen, kansallisiin koetuloksiin perustuva tutkimus tarjoaa uskottavaa näyttöä vanhemmille annettavan palautteen vaikutuksista. Beuchert ym. (2020) -tutkimuksen mukaan 3. luokan matematiikan standardoiduista testeistä annettavalla palautteella on suurimmat vaikutukset heikoimmassa asemassa oleviin oppilaisiin sekä poikiin. Haittavaikutuksista ei ole näyttöä: hyvinvointimittarit eivät viittaa systemaattisiin kielteisiin seurauksiin, ja erityisesti heikoimmin suoriutuvien oppilaiden akateeminen itsevarmuus vahvistuu. Samalla minäpystyvyys ja sisäinen motivaatio säilyvät ennallaan.
Kansallisia kokeita koskevassa keskustelussa on esitetty erilaisia huolia mahdollisista haitallisista vaikutuksista. Näitä ovat esimerkiksi opetuksen liiallinen suuntautuminen testien sisältöihin, arviointijärjestelmän kustannukset sekä koulujen välinen vertailu ja mahdolliset ranking-listat. Mahdollisten haitallisten vaikutusten riski on syytä ottaa vakavasti. Tällaiset vaikutukset riippuvat kuitenkin ratkaisevasti siitä, miten arviointijärjestelmä suunnitellaan, millainen rooli kokeille annetaan oppilaiden arvioinnissa tai koulutusvalinnoissa sekä miten tulosten käyttöä ja julkisuutta säädellään.
Kansainväliset kokemukset osoittavat, että arviointijärjestelmän tulosten käyttö ja julkisuus voidaan järjestää eri tavoin. Esimerkiksi Tanskassa kansalliset kokeet järjestetään lukuvuoden alkaessa, jotta oppimistuloksia voidaan käyttää oppilaan edistymisen seuraamisessa (Kilpi ym. 2025). Lisäksi Tanskassa kansallisten kokeiden tulokset eivät ole julkisia päättökokeita lukuun ottamatta. Suomessa vastaava ratkaisu edellyttäisi lainsäädännön muutoksia, mutta se osoittaa, että tietopohjan vahvistaminen ei automaattisesti tarkoita koulujen julkista vertailua.
On myös syytä huomioida, että erilaisilla toimenpiteillä voi olla sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Esimerkiksi koulujen tuloksellisuutta koskeva julkinen tieto eli niin sanotut ranking-listat voivat lisätä koulujen tehokkuutta (Burgess ym. 2013). Tällöin koetulosten julkisuuteen liittyviä mahdollisia haittavaikutuksia, kuten vaikutuksia vanhempien asuinpaikkapäätöksiin, on arvioitava suhteessa saavutettuihin hyötyihin sekä lainsäädännön asettamiin tarpeisiin. Ei ole myöskään selvää, että koulujen tulosten julkisuus lisäisi merkittävästi haitallisia käyttäytymisvaikutuksia nykytilanteeseen nähden. Tälläkin hetkellä Suomessa on esimerkiksi mahdollista tarkastella Opetushallituksen Vipunen-tietopalvelun avulla, miten eri peruskouluissa opiskelleet oppilaat sijoittuvat myöhemmin koulutusjärjestelmässä.
Karhunen ym. (2026) korostavat, että arviointijärjestelmää kehitettäessä tulisi hyödyntää muiden maiden kokemuksia ja pyrkiä välttämään niissä havaittuja ongelmia. Tähän liittyy myös raportin suositus uusien ratkaisujen pilotoinnista ennen laajamittaista käyttöönottoa.
Kustannustehokkuus nykyjärjestelmässä
Nykyistä arviointijärjestelmää on eri yhteyksissä perusteltu sillä, että se on kevyt ja kustannustehokas. Tämä argumentti on kuitenkin ongelmallinen, jos kustannustehokkuutta tarkastellaan pelkästään tiedonkeruun välittömien kustannusten näkökulmasta.
Kustannustehokkuutta tulisi arvioida suhteessa siihen, kuinka hyödyllistä kerätty tieto on koulutuspolitiikan päätöksenteon kannalta. Jos koulutusjärjestelmän keskeisistä ilmiöistä ei ole riittävää tietoa, resurssit voivat kohdentua tehottomasti eikä ongelmiin pystytä puuttumaan ajoissa.
Perusopetukseen käytetään Suomessa vuosittain noin kuusi miljardia euroa julkisia varoja. Tällaisen resurssikokonaisuuden kohdalla päätöksenteon tietopohjan puutteet voivat johtaa siihen, että resursseja kohdennetaan tehottomasti tai että vaikuttavia toimenpiteitä ei pystytä tunnistamaan.
Lopuksi
Karhusen ym. (2026) tutkimus tuo esiin merkittäviä puutteita perusopetuksen tietopohjassa Suomessa. Nykyinen tietopohja ei mahdollista koulutuspolitiikan vaikutusten luotettavaa arviointia eikä koulutuksellisen yhdenvertaisuuden toteutumisen systemaattista seurantaa.
Tutkimuksessa esitetyt suositukset tarjoavat perustellun lähtökohdan tietopohjan kehittämiselle. Mahdolliset uudistukset tulee suunnitella huolella ei-toivottujen vaikutusten välttämiseksi. Raportissa esitetty vaiheittainen lähestymistapa sekä pilottien hyödyntäminen mahdollistavat eri ratkaisujen huolellisen arvioinnin ennen laajempia uudistuksia.
Karhunen ym. (2026) ehdottamaa kansallisia osaamisen arviointeja koskevaa pilottia olisi mahdollista tarkastella myös osana käynnissä olevaa arvioinnin kehittämistyötä.
Parempi tietopohja on keskeinen edellytys sille, että koulutusjärjestelmää voidaan kehittää tehokkaasti ja että lasten ja nuorten yhdenvertaiset koulutusmahdollisuudet voidaan turvata.
Lähteet:
Beuchert, L., Eriksen, T. L. M., & Krægpøth, M. V. (2020). The impact of standardized test feedback in math: Exploiting a natural experiment in 3rd grade. Economics of Education Review, 77, 102017.
Burgess, S., Wilson, D., & Worth, J. (2013). A natural experiment in school accountability: The impact of school performance information on pupil progress. Journal of Public Economics, 106, 57-67.
Karhunen, H., Kuuppelomäki, T., Sarvimäki, M., Suhonen, T. & Uusitalo, R. (2026). Perusopetuksen oppimistulokset ja mahdollisuuksien tasa-arvo, Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2026.
Kilpi, N., Ouakrim-Soivio, N., Minkkinen, L. & Söyrinki, S. (2025) Oppimistuloskehitys ja koulutuspoliittiset toimet Pohjoismaissa ja Virossa 2010-luvulta 2020-luvun alkuun. Koulutuksen tutkimuslaitos, Raportteja ja työpapereita, 13.
Lehikoinen, A., Vihriälä, V. & Nokso-Koivisto, O. (2026). Voiko olla oppimista ilman ymmärrystä? Teoksessa Kasvuatlas 2026. Sitra-sarja 308. Helsinki: Sitra.
OECD (2024). Finnish Education Evaluation Centre (FINEEC): OECD Centre for Skills Evaluations, OECD Skills Studies. Pariisi: OECD Publishing, https://doi.org/10.1787/b1c0b194-en
Riksrevisionen. (2022). Statens insatser för likvärdig betygssättning – skillnaden mellan betyg och resultat på nationella prov (RiR 2022:22). Riksrevisionen.
________
Hanna Pesola
Tutkimusjohtaja
VATT
