Valikko

Työvoimapalvelujen kohdistuminen ja niihin osallistuvien työllistyminen (VNK)

Tekijät: Simo Aho, Juha Tuomala, Kari Hämäläinen, Ari Mäkiaho

Julkaisu: Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 19/2018

Päiväys: 9.3.2018

Tiivistelmä

Tavoitteena on selvittää työvoimapalveluiden kohdistumista erilaisiin kohderyhmiin sekä esittää arvioita niiden työllisyysvaikutuksista. Tutkimus perustuu kattaviin rekisteriaineistoihin. Tarkastelemme niitä palveluja, joihin osallistumisesta on saatavilla riittävät yksilötasoiset rekisteritiedot. Tarkastelemme työttömänä vuosina 2010 tai 2013 olleita, joista noin neljänneksen työttömyys päättyi työvoimapalveluun osallistumiseen.

Työttömyyden päättyminen toimenpiteeseen oli yleisintä vailla perusasteen jälkeistä koulutusta olevilla nuorilla, ja osallistuminen väheni koulutustason nousun myötä, selvimmin nuorilla. Ikääntyvät osallistuivat koulu-tustasosta riippumatta selvästi muita harvemmin. Osallistuminen oli sitä yleisempää, mitä heikompi työhistoria työttömillä oli. Myös työmarkkinatulokkaiden osallistuminen oli yleistä. Näyttää siltä, että toimenpiteisiin osallistuivat keskimääräistä useammin ne, joiden voisi ajatella palveluja tarvitsevan. Paitsi toimenpiteiden määrä, myös toimenpiteiden tyyppien rakenne vaihteli huomattavasti iän ja koulutustason sekä työmarkkina-historian mukaan erotetuissa kohderyhmissä.

Kaikista vuonna 2010 toimenpiteen aloittaneista 58 prosenttia osallistui vähintään kerran uudelleen ja 34 prosenttia vähintään kahdesti uudelleen viiden vuoden seuranta-aikana. Noin puolet uudelleen osallistumisesta oli suunnitelmallista polutusta, jossa seuraava toimenpide täydensi edellistä. Tällainen kohdentaminen näyttää olleen järkevää. Noin 10 prosenttia toistuvasta osallistumisesta oli sellaista, jossa osallistuttiin toistuvasti vaikeasti työllistyville tarkoitettuihin toimenpiteisiin.

Työllistymistä arvioitiin vertailuryhmien kaltaistamismenetelmällä. Arvion kohteena olivat ammatillinen työvoimakoulutus, yritys- ja julkisen sektorin palkkatuki, kuntouttava työtoiminta ja omaehtoinen opiskelu.

Ne, joiden työllistyminen on vaikeinta, osallistuvat usein toimenpiteisiin, jotka vain harvoin riittävät auttamaan avoimille työmarkkinoille. Ne, joiden työllistyvyys on parempi, osallistuvat harvemmin, mutta usein toimenpiteisiin, joiden jälkeen työllistyminen on todennäköisintä. Ammatillinen työvoimakoulutus ja yrityksiin työllistäminen palkkatuella edistävät työllistyvyyttä, myös pitkäaikaistyöttömien, vähän koulutettujen ja ikääntyvien kohdalla. Julkisen sektorin työllistämisen tai kuntouttavan työtoiminnan vaikuttavuus myöhempään työllistymiseen on vähäinen. Kohdentamisen osuvuutta ja vaikuttavuutta on mahdollista parantaa. Erilaisten palvelu-polkujen kohdistumisesta ja vaikuttavuudesta eri tavoitteiden kannalta tarvittaisiin lisää systemaattista tutkimustietoa.

Tutkimuksen pääteemat: Työmarkkinat ja koulutus

Asiasanat:
politiikkatoimien vaikutusten arvointi työllisyys työmarkkinat työvoimapolitiikka

ISBN: 978- 952 -287 -523 -5 (PDF)