Perintövero ei ole yksinäinen saareke
23.3.2018 Blogi Essi Eerola
Perintöveron poistamista ei ole mielekästä pohtia ilman ehdotusta siitä, miten luovutusvoittoverotus samalla uudistettaisiin, kirjoittaa Essi Eerola.
Kuva: yksityiskohta teoksesta Luola Saaren Rannalla. (c) Pekka Jylhä (kuvaa rajattu)
Perintö- ja lahjaveron poistamista esittävä kansalaisaloite on etenemässä eduskuntaan, ja sen myötä on jälleen alkanut vilkas keskustelu perintöveron huonoista ja hyvistä puolista. Keskustelussa on tuotu esiin monia näkökohtia, mutta vähemmän sitä, millä tavalla perintövero liittyy muuhun verojärjestelmään. Tässä suhteessa kiinnostavia veroja ovat erityisesti luovutusvoitto- ja pääomatulovero.
Luovutusvoittoveron keskeinen tehtävä on täydentää pääomatuloverotusta. Erilaisten sijoitusten tuotto voidaan saada joko osinkoina tai korkotuloina tai omaisuuden arvonnousuna. Jos osinkoja tai korkoja verotetaan vuosittain pääomatuloverolla, mutta arvonnousua ei veroteta, verotus kannustaa kanavoimaan pääoman tuoton arvonnousuksi.
Nykymuotoinen luovutusvoittovero kohdistuu arvonnousuun vasta siinä vaiheessa, kun omaisuus myydään, ei silloin kun arvonnousu syntyy. Jos sijoituksen arvo on noussut, sen veron jälkeinen tuotto saattaa olla korkeampi kuin vaihtoehtoisen sijoituskohteen, vaikka tuotto ennen veroa olisi alhaisempi. Siinä tilanteessa sijoituksen myyntiä kannattaa lykätä sen sijaan, että sen realisoisi ja sijoittaisi uuteen paremmin tuottavaan kohteeseen. Luovutusvoittovero johtaa siten resurssien epäoptimaaliseen kohdentumiseen.
Luovutusvoittovero liittyy tietysti tyypillisesti tilanteeseen, jossa omaisuutta on joskus ostettu ja myöhemmin myydään. Mutta entä jos omaisuuden on saanut lahjana tai perintönä? Kun perinnön saaja aikanaan myy omaisuuden, luovutusvoittoveron laskemisessa käytettävä hankintameno määräytyy sen mukaan, mikä omaisuuden arvo oli perinnön saamisen hetkellä. Tämän ns. epäjatkuvuusperiaatteen takia edellisen omistajan aikainen arvonnousu jää kokonaan luovutusvoittoverotuksen ulkopuolelle. Suomessa perintövero siis tavallaan täydentää luovutusvoittoveroa, vaikkei tietysti korvaakaan sitä kovin tarkasti. Näin siksi, että perintövero kohdistuu omaisuuden koko arvoon, ei pelkästään realisoimattomaan arvonnousuun.
Kun perintövero poistettiin Norjassa vuonna 2014, luovutusvoittoverotuksessa siirryttiin ns. jatkuvuusperiaatteeseen. Perinnön saaja vastaa omaisuutta myydessään myös edellisen omistajan aikana syntyneestä arvonnoususta. Tätä jatkuvuusperiaatetta noudatetaan myös Ruotsissa. Ruotsin ja Norjan malleissa yllä kuvattu luovutusvoittoveron lukitusvaikutus siis voimistuu sukupolvelta toiselle, jos omaisuuden arvo nousee.
Toisenlainen ratkaisu olisi se, että perinnön jättäjälle tai lahjan antajalle katsotaan realisoituvan luovutusvoittoa tai -tappiota juuri ennen omistuksen siirtymistä. Tällaisessa järjestelmässä jokainen omistaja vastaa omistusaikanaan tapahtuneesta omaisuuden arvonnoususta riippumatta siitä, myydäänkö omaisuus vai lahjoitetaanko se. Vastaavasti kun lahjan saaja aikanaan myy omaisuuden, hänen hankintamenonsa on lahjan saamisen hetkellä vahvistettu omaisuuden arvo. Esimerkiksi Kanadan järjestelmä noudattaa tätä periaatetta.
Näiden kahden järjestelmän kannustinvaikutukset ovat tietysti hyvin erilaiset. Ja niin kuin yleensä, vaikutukset riippuvat lopulta yksityiskohdista.
Lähes kaikki verotuksen muodot ohjaavat yritysten ja kotitalouksien käyttäytymistä. Ne vähentävät vaihdantaa ja tuotantoa ja aiheuttavat siten hyvinvointitappioita. Jotkin verolajit ovat toki haitallisempia kuin toiset, joten ei ole yhdentekevää, millä tavalla verotulot kerätään. Tässä eri verolajien välisessä vertailussa perintövero ei näyttäydy mitenkään erityisen haitallisena (ekonomistikollegoiden arvioita täällä). Mutta oli perintöverosta mitä mieltä tahansa, sen poistamista ei oikein ole mielekästä pohtia ilman ehdotusta siitä, miten luovutusvoittoverotus samalla uudistettaisiin.
Essi Eerola
Blogi
Sosiaaliturva, verotus ja tulonjako
Tiedote
luovutusvoittovero
perintövero
verotus
verouudistukset