Mikä toimii? Aktiivisesta työmarkkinapolitiikasta tehdyistä arvioinneista opittua
17.11.2021 Blogi Professori Andrea Weber
Talouden nopea elpyminen covid-19-sulkutoimien jälkeen aiheuttaa haasteita työmarkkinoille. Päätöksentekijät etsivät näihin haasteisiin vastauksia aktiivisesta työmarkkinapolitiikasta aiemmin saaduista kokemuksista. Vaikuttaa siltä, että aiemmilla tutkimustuloksilla on ollut vaikutusta poliittisiin päätöksiin. Nykyaikainen aktiivinen työmarkkinapolitiikka on erikoistuneempaa ja se kohdistuu paremmin tietyille osallistujaryhmiin.
Talouden nopea elpyminen covid-19-sulkutoimien jälkeen aiheuttaa haasteita työmarkkinoille. Monissa maissa yritykset tarvitsevat yhtäkkiä työntekijöitä ja ilmoittavat monista avoimista työpaikoista. Näihin työpaikkoihin on kuitenkin vaikea löytää työntekijöitä, vaikka suuri joukko ihmisiä menetti työnsä pandemian aikana. Päätöksentekijät etsivät näihin haasteisiin vastauksia aktiivisesta työmarkkinapolitiikasta (englanniksi Active Labor Market Policies, ALMPs) aiemmin saaduista kokemuksista. Näiden politiikkatoimien avulla on pyritty torjumaan korkeaa työttömyyttä ja ratkaisemaan työntekijöiden ja työpaikkojen kohtaamattomuuteen liittyviä ongelmia jo yli 50 vuoden ajan.
David Cardin ja Jochen Kluven kanssa tekemissäni viimeaikaisissa tutkimuksissa olemme koonneet yhteen havaintoja suuresta määrästä tutkimuksia. Näissä tutkimuksissa on arvioitu yksittäisten työllisyysohjelmien tehokkuutta vertaamalla tuloksia näihin ohjelmiin osallistuneiden henkilöiden ja niihin osallistumattomien henkilöiden muodostaman kontrolliryhmän välillä. Keräsimme yhteensä 207 tutkimusta, joissa käsitellään 1980-luvun alun jälkeen toteutettua aktiivista työmarkkinapolitiikkaa lähes 50 maassa. Näissä tutkimuksissa esitetään 857 erillistä ohjelmien vaikutuksia koskevaa arviota.
Suurimmassa osassa ohjelmia mitataan ohjelmaan osallistumisen vaikutusta työllistymisen todennäköisyyteen. Ensimmäisenä ohjelman päättymisen jälkeisenä vuonna arvioitujen lyhyen aikavälin vaikutusten lisäksi monissa tutkimuksissa esitetään myös arvioita keskipitkän aikavälin (1–2 vuotta) ja pidemmän aikavälin (yli 2 vuotta ohjelman päättymisen jälkeen) vaikutuksista. Kaaviossa 1 esitetään ohjelmien vaikutusarvioiden ajallinen jakauma. Kokeelliset ja ei-kokeelliset arviot on laskettu erikseen. Tulokset osoittavat selvän suuntauksen kohti kokeellisten tutkimusasetelmien käytön lisääntymistä.
Teimme meta-analyysimme perusteella viisi keskeistä johtopäätöstä:
1) On olemassa selvää näyttöä siitä, että aktiivisella työmarkkinapolitiikalla on suhteellisen pieniä vaikutuksia lyhyellä aikavälillä, kun taas keskipitkällä ja pidemmällä aikavälillä vaikutukset ovat suurempia.
2) Keskimääräisten vaikutusten aikajänne vaihtelee ohjelman tyypin mukaan. Kuten kaaviossa 2 havainnollistetaan, työn ensisijaisuutta korostavilla työnhakuneuvonnan ohjelmilla on yleensä lyhyellä aikavälillä suurempia vaikutuksia, jotka pienenevät pidemmällä aikavälillä. Koulutus- ja yksityisen sektorin työllistämistukiohjelmilla on suurempia vaikutuksia keskipitkällä ja pidemmällä aikavälillä. Julkisen sektorin työllistämistukiohjelmilla on yleensä pieniä tai jopa kielteisiä vaikutuksia kaikilla aikaväleillä.
3) Ohjelmien keskimääräiset vaikutukset vaihtelevat eri ryhmien välillä. Vaikutukset ovat suurempia naisten ja pitkäaikaistyöttömien kohdalla ja pienempiä vanhempien työntekijöiden ja nuorten kohdalla.
4) Kun verrataan liiketoimintasyklin eri vaiheissa tarjottujen aktiivisten työmarkkinapolitiikkojen suhteellista tehokkuutta, meta-analyysi vahvistaa, että ohjelmilla on yleensä suurempia vaikutuksia taantumavaiheessa kuin talouden kasvun vaiheessa.
5) Ohjelmien keskimääräisillä vaikutuksilla ei ole systemaattista eroa, kun tarkastellaan tutkimuksia, joissa käytetään kokeellisia tai ei-kokeellisia tutkimusasetelmia.
Kun tarkastellaan tuoreempia arviointitutkimuksia, joiden tuloksia ei ole vielä sisällytetty meta-analyysiin, vaikuttaa siltä, että aiemmilla tutkimustuloksilla on ollut vaikutusta poliittisiin päätöksiin:
Nykyaikainen aktiivinen työmarkkinapolitiikka on erikoistuneempaa ja se kohdistuu paremmin tietyille osallistujaryhmiin, kuten työmarkkinoille tuleviin nuoriin työntekijöihin tai pakolaisina maahan muuttaneisiin, jotka ovat erityisen heikossa asemassa työmarkkinoilla. Lisäksi kysyntäpuoli on otettu usein huomioon ohjelmien suunnittelussa joko olemalla suoraan vuorovaikutuksessa mahdollisten työnantajien kanssa tai tarjoamalla koulutusta ammateissa, joissa on pulaa työntekijöistä. Taitojen koulutuksen osalta joissakin viimeaikaisissa ohjelmissa korostetaan pehmeitä taitoja ja työntekijöiden motivaatiota yleisten työtaitojen sijaan.
Kirjoittaja:
Professori Andrea Weber, Keski-Euroopan yliopisto
Andrea Weber on taloustieteen professori Keski-Euroopan yliopistosta (CEU) ja työskentelee työllisyyden ja julkisen talouden parissa. Hänen tutkimuksensa ja opetuksensa keskittyy työmarkkinoiden ja instituutioiden vuorovaikutukseen. Häntä kiinnostaa erityisesti sukupuolten väriset erot, yritysten rooli työmarkkinoilla, sosiaaliturvajärjestelmät ja ohjelmien arviointi. Ennen liittymistä CEU:hun hän opetti UC Berkeleyssä, Mannheimin yliopistossa ja Wienin kauppakorkeakoulussa. Professori Andrea Weberin sivut.
Professori Andrea Weberin samaa aihetta käsittelevä puhe VATT-päivän 2021 Työmarkkinat ja työllisyys -seminaarissa 1.10.2021 on saatavilla VATT-päivän 2021 verkkosivustolta.
Lähteet:
David Card, Jochen Kluve, Andrea Weber (2018). “What Works? A Meta Analysis of Recent Active Labor Market Program Evaluations. ”, Journal of the European Economic Association, 16(3), sivut 894–931
Card David, Kluve Jochen, Weber Andrea (2010). “Active Labour Market Policy Evaluations: A Meta-analysis.” Economic Journal, 120, sivut F452–F477
Kaaviot:
Kaavio 1: Ohjelmien arvioiden määrä ohjelmien aloitusvuoden mukaan
Kaavio 2: Ohjelmien keskimääräiset vaikutukset ohjelmien tyypin ja aikavälin mukaan
Blogi
Blogit
Työmarkkinat
Työmarkkinat ja koulutus
työllisyys
työmarkkinaohjelmien arviointi
työmarkkinat
