EU haaveilee vihreästä kehityksestä, mutta puhtaan teknologian innovaatiot sakkaavat – mikä on Suomen tie?

2.6.2020 Blogi Anni Huhtala

Euroopan komissio ehti julkistaa vuodenvaihteessa vihreän kehityksen ohjelman. Ohjelmaa puitiin myös Suomen eduskunnassa juuri ennen koronapandemian puhkeamista. Nyt kun EU:ssa suunnitellaan pandemian pelastuspaketteja, kannattaa palauttaa mieleen vihreän kehityksen ohjelman tueksi kaavailtu Kestävä Eurooppa -investointiohjelma. Vuosille 2021-2027 tavoiteltiin vähintään 1000 miljardin investointeja, joista puolet olisi rahoitettu EU:n budjetista.

On kiinnostavaa, muuttaako koronapandemian aiheuttama kriisi EU:n suunnitelmia vihreän kehityksen osalta. Ainakin retoriikka ilmastoelvytyksestä voi sopia sairauden jälkihoitoon.

Vihreän kehityksen ohjelman piti olla uusi kasvustrategia, joka tekee EU:sta ”oikeudenmukaisen ja vauraan yhteiskunnan, jonka talous on moderni, resurssitehokas ja kilpailukykyinen”. Hiilineutraalisuus tuli saavuttaa EU:ssa vuoteen 2050 mennessä, ja välitavoitteena piti kiristää jo aiemmin kaavailtuja kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteita.

EU:n komission omien makrotaloudellisten skenaariomallinnusten mukaan vihreän siirtymän päätavoite, hiilineutraalisuus vuonna 2050, voitaisiin saavuttaa miltei ilman minkäänlaisia haitallisia vaikutuksia EU:n talousalueen kasvuun. Kasvihuonekaasupäästöt vähentyisivät noin 80% ja loput päästöt otettaisiin talteen hiilen sitomisella (carbon capture and storage, CCS) ja nieluilla.

Komission skenaariotarkasteluissa EU-talouden vihreää siirtymää ja rakenteellista muutosta ajaisi energiantuotantotapojen muutos. Fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan energiantuotannon, kuljetusten ja liikenteen arvonlisä supistuisi merkittävästi. Hiilineutraalisuustavoite saavutettaisiin tutkimus- ja kehitystyöllä ja mittavilla investoinneilla puhtaaseen teknologiaan. Myös eurooppalaisen teollisuustuotannon kansainvälinen kilpailukyky muuhun maailmaan nähden perustuisi pitkälti kykyyn kehittää ja hyödyntää puhdasta teknologiaa.

Ovatko innovaatiotoiveet katteettomia?

Kuinka eri maat ovat tähän asti pärjänneet puhtaan teknologian kehittämisessä? Kuviossa 1 on esitetty patentit ilmastonmuutoksen hillitsemisen teknologiaan muutamissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa. Patenttien määrä miljoonaa asukasta kohti on laskettu OECD:n patenttitilastosta.

Kuvio 1. Patentit ilmastonmuutoksen hillitsemisen teknologiaan (miljoonaa asukasta kohti)
Lähteet: OECD.Stat. ja Huhtala (2019, 186)

Vertailusta ilmenee, että Suomi on pärjännyt patenteissa kohtuullisesti, mutta ei ole suinkaan edelläkävijä. Tanskan menestystä selittävät pitkälti tuulivoimapatentit. Tuulivoimateknologian läpimurto ja kannattavuuden paraneminen on perustunut investointeihin pitkäjänteiseen tutkimus- ja kehitystyöhön, joka aloitettiin Tanskassa varhaisemmassa vaiheessa kuin esimerkiksi Suomessa.

Kiinnostavaa kuviossa on, että vuoteen 2015 mennessä (tuorein tilastotieto) puhtaan teknologian patenttien määrä on hiipunut. Voimakkaan kasvun jälkeen patenttien määrän huippu saavutettiin noin vuoden 2010 tienoilla. Samoin on käynyt maailmanlaajuisesti. Tähän ovat kiinnittäneet huomionsa myös Popp ym. (2020), jotka esittävät tuoreessa julkaisussaan hypoteesejä, miksi näin on käynyt myös energiasektorilla, jolta odotetaan suurta murrosta.

Miksei energiasektorilla synny patentteja ja uuden teknologian yrityksiä?

Innovaatioita odotetaan nimenomaan vähähiilisen, puhtaan teknologian kehittämiseksi ja käyttöönottamiseksi. Energiasektorilla läpimurtoja kaivataan etenkin vaihtelevan uusiutuvan tuotannon – tuuli- ja aurinkovoiman – varastointiin ja sähköverkon tasehallintaan. Siksi on huolestuttavaa, että innovaatiotoiminta puhtaan teknologian saralla on hiipunut.

Popp ym. (2020) pohtivat mahdollisia syitä puhtaan energiateknologian patentoinnin supistumiseen. Ensinnäkin, energiasektoria on entuudestaan hallinnut hyvin keskittynyt, pääomaintensiivinen ja pitkän aikavälin jäykkiin rakenteisiin nojaava tuotantotapa. Kotimaasta tästä käy esimerkkinä keskustelu turpeesta. Myös tutkimus- ja kehitystyöstä ovat energia-alalla vastanneet suuret yritykset, jotka ovat muuttuneet muiden toimialojen vastaaviin nähden hitaammin. Toisekseen, uuden energiateknologian innovaatiot vaativat aiempaa enemmän korkean teknologian, kuten informaatioteknologian (IT) osaamista. IT-ala on vikkeläliikkeisempää ja modulaarisempaa; myös pienet yritykset voivat pärjätä. Esimerkiksi rakennusten energiakulutuksen automaatioon tai mobiililaitteiden käyttöön on kehitettävä keskenään yhteensopivia IT-sovelluksia.

Millaisella politiikalla innovaatiot puhtaaseen teknologiaan saataisiin viriämään?

EU:n tie - Suomen tie?

Komission mukaan Pariisin ilmastosopimus voi olla tärkeä kirittäjä EU:n teollisen tuotantotoiminnan kilpailukyvylle kuluvan vuosisadan puoliväliin mennessä. EU:ssa päästövähennyksiin kannustetaan hiilidioksidipäästöjen hinnoittelulla kuten päästökaupan ja haittaverotuksen avulla. Komission skenaariotarkasteluissa hiilidioksidipäästöjen hinta kohoaisi 250-350 euroon tonnilta vuonna 2050. EU:n strategiana on tavoitella merkittävää markkinaosuutta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja sopeutumiseen tähtäävästä teknologiasta, jonka markkinaosuuden se uskoo kasvavan 1-2 biljoonan euron vuosivauhdilla vuoteen 2030 mennessä.

Suomi on mielellään näyttäytynyt insinöörikansana, joka keksii käytännöllisiä ratkaisuja omiin ja muidenkin tarpeisiin. Ratkaisujen myynti ja markkinointi on jätetty ehkä etätyöksi muille.

Ratkaisukeskeisestä retoriikasta huolimatta Suomi ei ole pitkään aikaan kasvattanut merkittävästi panostuksia tutkimukseen, tuotekehitykseen ja innovointiin. Suomen tavoin luonnonvaroiltaan köyhät, kohonneiden työvoimakustannusten ja pienten kotimarkkinoiden maat, Etelä-Korea, Israel ja Taiwan, ovat valinneet toisen tien, ja porskuttavat patenttisalkuillaan (Barnett 2020).

Kun kuvion 1 käyrät sojottavat alaspäin, pessimistit näkevät menetetyn mahdollisuuden. Optimistien mukaan ehkä missään ei olla vielä hävitty muille, eikä ole myöhäistä panostaa Suomen tien korjaamiseen - ylöspäin, kohti parempia aikoja.

Viitteitä

1) Barnett, J.M. (2020) ’Patent Tigers’ and Global Innovation. Regulation 14-18 (Winter 2019–2020).

2) COM (2018) 773 A Clean Planet for all – A European strategic long-term vision for a prosperous, modern, competitive and climate neutral economy.

3) European Commission (2018) In-depth analysis in support of the Commission Communication A Clean Planet for all.

4) Eduskunta (2019) Valtioneuvoston selvitys: EU:n komission tiedonanto vihreän kehityksen ohjelmasta (Green deal) 11.12.2019.

5) Huhtala, A. (2019) Ympäristö, sääntely ja kasvu, Teoksessa Honkapohja, S. & Vihriälä, V. (toim.) Suomen kasvu – Mikä määrää tahdin muuttuvassa maailmassa? Etla ja Paulon säätiö, Helsinki pp. 177–192.

6) Popp, D., Pless, J., Haščič, I., and Johnstone, N. (2020) Innovation and Entrepreneurship in the Energy Sector, NBER Working Paper 27145.

Anni Huhtala

Blogi Blogit Energia, ilmasto ja ympäristö Tiedote Ympäristö, energia ja ilmastopolitiikka cleantech energiapolitiikka ilmastopolitiikka kansainväliset ympäristösopimukset talouskasvu ja ympäristö uudet teknologiat uusiutuva energia ympäristö ympäristö- ja luonnonvarapolitiikka ympäristöpolitiikan ohjauskeinot ympäristöpolitiikka ympäristötaloustiede