Lausunto kansallisen energia- ja ilmastostrategian luonnoksesta (Ympäristöministeriö)
22.8.2025 Valmistelijat: Marita Laukkanen, Kimmo Ollikka ja Piia Remes
Lausunto ympäristöministeriölle
Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/1046/2025
Lausunnon diaarinumero: VATT/291/00.03.00/2025
Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja nielujen kasvattaminen (strategian luku 2.2)
Strategia toteaa, että ”Suomi vaikuttaa jatkossakin aktiivisesti siihen, että EU:n päästövähennystavoitteet kohdistuvat erityisesti päästökauppasektorille, jota kehitetään edelleen markkinaehtoisesti ja teknologianeutraalisti”. Vaikka päästökauppa on kustannustehokas tapa vähentää päästöjä ja EU:n päästökauppa on osoittautunut vaikuttavaksi, päästökauppasektori kattaa energiantuotannon ja suuret teollisuuslaitokset sekä lento- ja meriliikenteen. Miksi Suomi haluaa kohdentaa päästövähennykset erityisesti teollisuuteen ja energiantuotantoon, kun myös liikenne ja maatalous ovat merkittäviä päästölähteitä? Onko ratkaisu kustannustehokas ja onko ratkaisua puntaroitu pitkän aikavälin talouskasvun näkökulmasta?
Strategia toteaa, että ”Investointiverohyvityksellä vauhditetaan sähköä hyödyntäviä mittaluokaltaan suuria teollisia investointeja ja tuetaan puhtaan siirtymän teollisuuden ekosysteemin rakentumista Suomeen.” Kuten muutkin yritystuet, puhtaalla siirtymällä perustellut yritystuet olisi valtiontalouden näkökulmasta tarpeen arvioida huolellisesti, sillä ne voivat tarkoittaa merkittäviä menetyksiä verotuloissa. Vuonna 2025 käyttöön otettu investointihyvitys ei vaikuttaisi edistävän talouskasvua, innovaatiotoimintaa tai puhdasta siirtymää toivotusti. Hyvitys kohdistuu ensisijaisesti jo ilman hyvitystäkin suunnitteilla olleisiin hankkeisiin, joissa hyödynnetään nykyistä teknologiaa. Hyvitys myös kattaa laajasti esimerkiksi energiatehokkuushankkeita, jotka eivät välttämättä edistä merkittävästi puhdasta siirtymää. Investointihyvitys näyttäisi suosivan erityisesti suuryrityksiä edistämättä innovaatiotoimintaa, sillä korkea investointikynnys jättää uusia kasvuyrityksiä ja pk-yrityksiä tuen ulkopuolelle. Hyvitys voi johtaa satojen miljoonien veromenetyksiin vuosittain, joskin vasta seuraavasta hallituskaudesta alkaen.
Huomioitavaa on, että päästöt ovat vähentyneet erityisesti niillä sektoreilla, jossa on ollut käytössä toimiva hintasignaali. Olisikin pohdittava voimakkaammin hintaan pohjautuvien ohjauskeinojen käyttöä päästöjen vähentämisessä muun muassa maatalous- ja maankäyttösektoreilla.
Uusiutuvan energian edistäminen (strategian luku 2.3)
-
Vety ja sähköpolttoaineet (strategian luku 2.4)
Strategiassa korostuu ”vetytalous” uutena alana, jonka toivotaan tuottavan samalla sekä talouskasvua että päästövähennyksiä. Pitkän aikavälin talouskasvu vaatisi kuitenkin, että Suomeen syntyisi korkeamman lisäarvon taloudellista toimintaa. On epävarmaa, missä määrin “vetytalous” olisi korkean lisäarvon toimintaa, missä määrin taas vain matalan arvonlisän energiantuotantoa, jota muissa maissa toimivat yritykset hyödyntäisivät tuotantopanoksena. Taloustieteellisen tutkimuskirjallisuuden perusteella valtion TKI- ja investointitukia tulisi yksittäisen, hallituksen valitseman toimialan tukemisen sijaan käyttää ohjaamaan laaja-alaisesti innovaatioiden ja puhtaan energian ratkaisujen kehittämiseen. Kansantalouden kannalta parhaiden teknologioiden ja menestyvimpien vientialojen valinta puolestaan kannattaisi jättää markkinoiden tehtäväksi.
Energiatehokkuuden edistäminen (strategian luku 2.5)
-
Energiaturvallisuus (strategian luku 2.6)
-
Ydinenergian käyttö (strategian luku 2.7)
Strategiassa mainitaan lisäydinvoima erittäin tärkeänä ja kirjataan tarve selvittää kapasiteetin kasvattamista. Tämän lisäksi strategiassa kuitenkin asetetaan myös konkreettinen tavoite vähintään yhdestä perinteisestä laitoksesta sekä useista pienydinvoimaloiden investoinneista. Määrällinen tavoite rikkoo teknologianeutraalisuutta ja siirtää menestyvimmän teknologian valintaa markkinoilta valtiolle. Hyvin kauaskantoisia energiaratkaisuja ollaan siis tekemässä poliittisella valinnalla markkinaperusteisuuden sijaan. Hyvinvoinnin lisäämisen ja valtiontalouden tasapainottamisen näkökulmista paras ratkaisu olisi jättää julkisen vallan rooli sääntelyn sujuvoittamiseen ja kilpailullisten ja teknologianeutraalien ohjauskeinojen käyttöön puhtaan siirtymän tukemisessa. Investointien kustannus- ja aikatauluriskit kuuluvat markkinoilla toimiville yksityisille yrityksille.
Energiamarkkinoiden kehittäminen (strategian luku 2.8)
Kasvava uusiutuvan aurinko- ja vesivoiman tuotanto sähkömarkkinoilla on alentanut sähkön markkinahintaa pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. Samalla sähkön hintavaihtelu on kasvanut ja sähkön hinnasta on tullut vaikeammin ennustettavaa. Sähkömarkkinoiden epävarmuutta vahvisti Venäjän hyökkäyssodan aikaansaama energiakriisi. Sähkön vaihteleva hinta on säätilasta riippuvaan tuotantoon pohjautuvan sähkömarkkinan ominaisuus. Hintavaihtelu voi kuitenkin olla haitallista sähkön kuluttajille, mikäli hintavaihtelu tuottaa poikkeuksellisen korkeita hintoja. Toisaalta vaihteleva hinta houkuttelee markkinoille tuotannon ja kulutuksen joustokapasiteettia. Joustokapasiteetille on lisääntyvä tarve.
Joustokapasiteetin lisäämiseksi fossiilittoman jouston tukimekanismi tarjouskilpailuna toteutettuna on sinällään kannatettava. Joustokapasiteetti toimii vakuutuksena korkeita hintapiikkejä vastaan. Tukimekanismin suunnittelu tulisi kuitenkin tehdä tarkoin harkiten. Tuettava kapasiteetti ei saisi haitata markkinoiden normaalia hinnanmuodostusta, jotta sähkömarkkinoiden tehokas toiminta tai uuden markkinaehtoisen kapasiteetin tulo markkinoille ei vaarannu.
2.8.4 Lämpömarkkinoiden kehittäminen
Strategiassa todetaan seuraavaa: ”Edistetään pienten modulaaristen ydinreaktoreiden (SMR) hyödyntämistä sähkön lisäksi myös kaukolämmön tuotannossa. Tavoitteena on muun muassa nopeuttaa ydinlaitoshankkeiden toteuttamista ja muutoinkin luoda edellytykset ydinenergian tuotannon kustannustehokkuuden parantamiselle”. Liitteessä 1 on lisäksi viittaus hallitusohjelman kirjaukseen valtion tuesta pienydinvoimalaitoksille. Hyvinvoinnin lisäämisen ja valtiontalouden tasapainottamisen näkökulmista olisi tärkeää varmistaa, että myös lämmöntuotannon ratkaisut toteutetaan teknologianeutraalisti, vähähiilinen lämpö hankitaan kilpailullisesti ja mahdolliset tuet kohdennetaan avoimen kilpailun kautta kustannustehokkaasti ja määräaikaisina.
Tutkimus, innovointi ja kilpailukyky (strategian luku 2.9)
Suomessa niin yleisen patentoinnin kuin myös vihreiden teknologioiden patentoinnin määrät laskivat samalla kuin TK-rahoituksen osuus BKT:sta laski 2010-luvulla (Ollikka 2023). Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan resurssien kasvattaminen onkin erittäin kannatettava toimi. Myös olosuhteiden (lainsäädäntö, luvitus jne.) turvaaminen uuden teknologian leviämiselle on tärkeää, mikä energia- ja ilmastostrategiassa onkin hyvin huomioitu.
Strategia toteaa kuitenkin myös, että “määrärahojen ollessa rajoitteiset joudutaan priorisoimaan tiettyjä teknologioita”. Määrärahat ovat kuitenkin aina rajoitteiset eikä sitä voi pitää perusteluna parhaiden teknologioiden valinnan siirtämisestä markkinoilta poliittiseen ohjaukseen. Sen sijaan kannattaisi hyödyntää tutkimustietoa ja muualla saatua kokemusta innovoinnin tukemisesta verrattain pienellä panostuksella, esimerkiksi innovaatiopalkintoja hyödyntämällä. Helsingin kaupungin toteuttama Helsinki Energy Challenge on esimerkki tällaisesta tukimuodosta.
Strategia kirjaa myös tavoitteeksi “riittävä rahoitus tärkeimmille puhtaille teknologiainvestoinneille teknologianeutraalisti.” Teknologianeutraalisuus on tässä hyvä tavoite. Luvussa on kuitenkin tämän jälkeen erikseen ilman priorisoinnin perusteluja nostettu esiin ratkaisuista vain ydinenergia (fissio ja fuusio), mistä voi syntyä kuva, että nämä ovat jo tärkeimmiksi valittuja teknologioita.
Lähteet:
Ollikka, K., 2023. Green Innovations. Talouspolitiikan arviointineuvoston taustaraportit 3/2022.
Verotus (strategian luku 2.10)
Strategia toteaa, että vuosien 2026-2029 julkisen talouden suunnitelmaan sisältyy ilmastoneutraaliin talouteen tähtäävien investointien tukeminen uudella, vuodesta 2026 alkaen myönnettävällä verohyvityksellä. Verohyvitys olisi syytä suunnitella huolellisesti ja pyrkiä välttämään vuonna 2025 voimaan tulleen investointien verohyvityksen virheet, joiden vuoksi investointihyvitys ei vaikuttaisi edistävän talouskasvua, innovaatiotoimintaa tai puhdasta siirtymää toivotusti. Kuten muutkin yritystuet, puhtaalla siirtymällä perustellut yritystuet olisi valtiontalouden näkökulmasta tarpeen arvioida huolellisesti, sillä ne voivat tarkoittaa merkittäviä menetyksiä verotuloissa.
Ilmastonmuutokseen sopeutumisen vahvistaminen (strategian luku 2.12)
-
EU-vaikuttaminen (strategian luku 2.12)
-
Nykytilanne ja arviot politiikkatoimien vaikutuksista (strategian luku 3)
3.2 Energiajärjestelmä
Kuviossa 6 kuvataan ydinvoiman osuuden kasvavan tulevien vuosien sähköntuotannossa. ”Uusiutuvien ohella ydinvoimalla tuotetun sähkön määrä kasvaa maltillisesti vuodesta 2035 alkaen kehitysarvioon sisällytettyjen kahden SMR-laitoksen vaikutuksesta”. Tällä hetkellä SMR-teknologiaa on suunnitteilla käytettäväksi ainoastaan lämmön tuotantoon. Lisäksi näihin lämpövoimalasuunnitelmiinkin sisältyy vielä epävarmuuksia, joten on varauduttava myös viiveisiin pienydinvoimaloiden käyttöönotossa ja arvioitava vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia energiajärjestelmään. Ylipäätään uuden ydinvoimalan pitäisi olla jo luvitusvaiheessa, jotta uutta ydinvoimalla tuotettua sähköä voisi realistisesti ajatella olevan käytettävissä vuonna 2035.
Muuta kommentoitavaa energia- ja ilmastostrategiaan liittyen
Strategiassa otetaan tavoitteeksi kustannustehokkuus ja vaikuttavuus. Toimenpiteiden ja alatavoitteiden kustannuksia ja vaikuttavuutta ei kuitenkaan juuri arvioida. Mitä Suomelle tulee maksamaan esimerkiksi se, että Suomi päästöoikeuksien huutokauppaamisen sijaan mitätöi oikeuksia taakanjakosektorin päästöjen kattamiseksi? Kirjoittamishetken päästöoikeuden hinnalla tämä tarkoittaa Suomelle 50 miljoonan euron menetettyjä tuloja vuodessa. Onko linjaus kustannustehokas?
Hakola-Uusitalo Tuulia
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus
Marita Laukkanen
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus
Kimmo Ollikka
Marita Laukkanen
Piia Remes
Lausunnot
