Lukioiden tuloksellisuusrahoitus ei paranna koulutuksen laatua
Opetus- ja kulttuuriministeriön suunnittelema lukioiden tuloksellisuusrahoitus ei toimi tehokkaana kannustejärjestelmänä. Lukioiden suhteelliseen paremmuuteen perustuva tuloksellisuusrahoitus muodostuisi pahimmillaan arpajaiseksi, jossa koulutuksen järjestäjiä palkittaisiin satunnaisesti. Näin arvioivat erikoistutkija Jenni Pääkkönen Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun jatko-opiskelija Laura Ansala.
Ansalan ja Pääkkösen selvityksen perusteella ei ole näyttöä siitä, että Suomen lukiokoulutuksessa olisi puutteita, joita laadusta palkitsevalla ohjelmalla voitaisiin korjata. Esimerkiksi koulutuksen keskeyttämisiä tapahtuu vähän ja koulujen väliset erot keskeyttämisissä ovat pieniä. Siten keskeyttämisasteiden käyttäminen yhtenä lukiokoulutuksen laadun mittarina ei ole perusteltua.
Ansalan ja Pääkkösen empiirisen analyysin perusteella koulujen oppimistulosten muutosten mittaaminen ei tuota luotettavaa paremmuusjärjestystä. Tulosten mukaan koulujen väliset erot näin määritellyssä laadussa ovat merkityksettömiä ja vaihtelu paremmuusjärjestyksessä pienten koulujen kohdalla on lähinnä satunnaista.
– Selvityksessämme havaitsimme, että kärjessä sijoitukset vaihtelevat vuodesta toiseen paljon: sijalta 11 löytyvä koulu voi seuraavana vuonna löytyä sijalta 240, sanoo Pääkkönen.
Todellisuudessa koulutuksen ”laatu” ei voi vaihdella näin paljon. Vaarana on, että oppimistulosten parantamiseen perustuva tuloksellisuusrahoitus palkitsee kouluja satunnaisesti.
Ansala ja Pääkkönen ovat arvioineet tuloksellisuusrahoituksen perusteita laajemminkin. Tutkijat muistuttavat, että hyvän kannustejärjestelmän perusteet, esimerkiksi selkeästi asetetut ja perustellut tavoitteet ja mittareiden luotettavuus, eivät toteudu. Tutkijat suosittelevatkin, että muutostyössä palattaisiin lähtöruutuun.
– Meneillään olevassa muutostyössä olisi nyt syytä määritellä täsmälliset tavoitteet ja osoittaa, että järjestelmässä on puutteita. Pitää myös kertoa missä kohden järjestelmää puutteet ovat. Vasta sen jälkeen voidaan pohtia sopivia keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi ja ongelmien korjaamiseksi, Pääkkönen toteaa.
Lisäksi tutkijat suosittelevat, että sen jälkeen kun ongelmat on osoitettu, toimenpiteet suunnattaisiin suoraan ongelmakohtiin.
– Koulutuksen järjestäjälle suunnattu tuloksellisuusraha tuskin motivoi yksittäistä opettajaa ahkeroimaan enemmän, sillä yksittäisen opettajan vaikutus koulun tuotokseen on pieni, sanoo Jenni Pääkkönen. – Siksi kannusteet tai lisäresurssit kannattaa kohdentaa tarkemmin, sinne missä on eniten vara parantaa.
– Kummankohan vaikutus oppimistulokseen on lopulta suurempi, opettajan vai oppilaan, Pääkkönen pohtii. Ylioppilastutkintohan itse asiassa on jo kannustejärjestelmä, jossa menestymisestä seuraa palkkio oppilaalle. Silti voi olla paljonkin nuoria, jotka hyötyisivät lisäkannusteista, -opetuksesta tai -ohjauksesta.
Opetus- ja kulttuuriministeriön vetämän uudistuksen tavoite on parantaa lukiokoulutuksen laatua, jota mitattaisiin muun muassa parantuneilla oppimistuloksilla ja vähäisemmillä koulutuksen keskeyttämisillä. Tuloksellisuusrahoitus on osa ammattikoulujen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusjärjestelmää jo nyt.
VATT:n tutkimuksessa selvitetään kannustejärjestelmien perusteita ja käytännön sovellutuksia, eri maiden rahoitusjärjestelmiä sekä tunnetuimpia tuloksellisuusjärjestelmiä.
Lisätietoja:
VATT Viestintä, viestinta (at) vatt.fi
Julkaisu:
Kouluvaikutus ja tuloksellisuusrahoitus lukiokoulutuksessa
VATT Valmisteluraportit 16
Tiedote
Tiedote
Työmarkkinat ja koulutus
kannustimet
koulutuksen laatu
koulutuksen taloustiede
koulutus
lukiot
vaikuttavuusarviointi
