Koulutuksen tutkimus

Koulutus on yksi tärkeimmistä yksilöiden tuloeroja ja valtioiden talouskasvua selittävistä tekijöistä. Päätös kouluttautua on ehkä merkittävin investointipäätös, jonka tavallinen kansalainen tekee elinaikanaan.

Koulutuksen merkitys ilmenee myös siihen käytettyjen julkisten menojen suuruudessa. Vuonna 2018 julkisten koulutusmenojen osuus oli Suomessa 5,6 % BKT:sta, mikä on toiseksi suurin osuus OECD:ssa.

VATT:ssa koulutus on ollut tärkeä tutkimuskohde koko 30-vuotisen olemassaolomme ajan.

Koulutuksen hyödyt yksilölle

Yksi ensimmäisistä suomalaisista koulutuksen tuottoja käsittelevistä tutkimuksista tehtiin VATT:ssa jo vuonna 19911. Aikuiselle väestölle suunnattu työvoimakoulutus on pitkään ollut merkittävä osa suomalaista koulutusjärjestelmää, ja myös sen vaikutuksia työllistymiseen ja tuloihin on tutkittu VATT:ssa2. Sittemmin koulutuksen yksilölle tuottamia hyötyjä on alettu ymmärtää laajemmin. Aivan viime aikoina VATT:ssa on esimerkiksi tutkittu toisen asteen koulutukseen pääsemisen vaikutuksia rikollisuuteen3. Nämä tutkimustulokset ovat osoittaneet, että koulutuksella on myös suomalaisessa yhteiskunnassa merkittäviä yksilön hyvinvointia parantavia vaikutuksia.

Koulutuksen käytettyjen resurssien vaikuttavuus

VATT:ssa on tehty vuosien varrella paljon tutkimusta myös koulutukseen käytettyjen resurssien vaikuttavuudesta. Olemme tarkastelleet, miten erot kuntien koulutusinvestoinneissa vaikuttavat oppimistuloksiin. Kunnilla on ollut 1990-luvulta lähtien melko suuri vapaus päättää itse lukioihin käytettyjen resurssien suuruudesta, mutta tutkimustulokset osoittavat, ettei resurssien eroilla ole suurta vaikutusta koetuloksiin4. Valtaosa suomalaisista lukioista on melko tasalaatuisia, kun lukio-opiskelijoiden lähtötaso otetaan huomioon5. Sitä vastoin peruskouluihin käytetyillä resursseilla näyttää olevan merkitystä. Helsingin kaupungin ns. positiivisen diskriminaation määräraha on tutkimustulosten mukaan onnistunut tavoitteissan kanavoidessaan rahoitusta niihin kouluihin, joiden oppilasmateriaali on taustaominaisuuksiltaan haastavampaa6.

Kotitaustan vaikutus kouluttautumiseen

Vaikka julkinen kulutus kattaa Suomessa koulutukseen käytetyistä rahallisista resursseista valtaosan, on kotitausta silti vahvasti yhteydessä lasten koulutustulemiin. Sitä, kuinka paljon vanhempien koulutus vaikuttaa lasten kouluttautumiseen, on VATT:ssa tutkittu käyttämällä hyväksi korkeakoulutuksen alueellista laajentumista 1960- ja 1970-luvulla7. Koulutuspolitiikka on myös keino, jolla kotitaustan ja koulutuksen välistä yhteyttä voidaan heikentää ja siten edesauttaa mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumista. Esimerkiksi peruskoulu-uudistuksen kaltaiset koulutusmahdollisuuksia tasaavat koulutuspoliittiset toimet ovat tutkimustulosten mukaan heikentäneet kotitaustan ja lasten tulemien välistä yhteyttä8.

Opiskelijavalinnat

Tällä hetkellä keskitymme koulutuksen tutkimuksessa erityisesti opiskelijavalintamekanismin toimintaan. Koulutuspaikat ovat niukka hyödyke, joihin kohdistuu Suomen kaltaisessa kehittyneessä taloudessa suuri kysyntä. Tapa, jolla nämä niukat koulutuspaikat jaetaan, vaikuttaa oleellisella tavalla koulutusjärjestelmän tehokkuuteen sekä sen oikeudenmukaisuuteen. Suomessa siirryttiin toisen asteen koulutuksessa koordinoituun yhteisvalintaan 1970-luvulla. VATT:ssa tutkitaan yhteisvalinnan käyttöönoton vaikutuksia historiallisilla aineistoilla. VATT:n koordinoima, Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama Oma linja -konsortio puolestaan tutkii oppilaan ohjauksen vaikuttavuutta yhteisvalintaan osallistuviin nuoriin. Lisäksi VATT on yhteistyössä Palkansaajien tutkimuslaitoksen kanssa aloittanut tutkimusprojektin, jonka tavoitteena on tutkia vuonna 2020 toteutetun kolmannen asteen opiskelijavalinnan uudistuksen vaikutuksia.

Oppivelvollisuuden pituus

Koulutuspolitiikka tarjoaa mielenkiintoisia tutkimuskohteita myös tulevaisuudessa. Hallitusohjelmaan kirjattu oppivelvollisuusiän nostaminen muuttaa suomalaista koulutusjärjestelemää merkittävällä tavalla. Tässä yhteydessä korostuvat eritysesti oppilaanohjauksen merkitys sekä peruskoulun oppimistulosten parantaminen. Nämä kysymykset pitävät koulutuskysymyksistä kiinnostuneet tutkijat kiireisinä myös VATT:n neljäntenä vuosikymmenellä.

Lähteitä:

1) Tossavainen, P. (1991) Koulutus ja ansiot, VATT keskustelualoitteita, 5.

2) Hämäläinen, K. ja Tuomala, J. (2007) Vocational labour market training in promoting youth employment, VATT keskustelualoitteita, 432.

3) Huttunen, K., Pekkarinen, T., Virtanen, H. ja Uusitalo, R. (2018) Lost boys: Access to secondary education and crime, VATT Working papers, 114.

4) Kirjavainen, T., Häkkinen, I. ja Uusitalo, R. (2000) School resources and student achievement revisited: New evidence using panel data, VATT keskustelualoitteita, 227.

5) Pursiainen, H., Kortelainen, M. ja Pääkkönen, J. (2014) Lukioiden väliset erot ja paremmuusjärjestys, VATT tutkimukset, 117.

6) Silliman, M., (2017) Targeted funding, immigrant background, and educational outcomes: Evidence from Helsinki’s “Positive Discrimination” policy, VATT Working Papers, 91.

7) Karhunen, H. ja Suhonen, T., (2019) The intergenerational effects of parental higher education: Evidence from changes in university accessibility, Journal of Public Economics, 176, 195-217.

8) Pekkarinen, T., Uusitalo, R. ja Pekkala, S. (2009) School tracking and intergenerational income mobility: Evidence from the Finnish comprehensive school reform, Journal of Public Economics.