Harjoittelijablogi: Syvemmälle ympäristötaloustieteeseen
30.8.2023 Blogi Saara Sumu
Mitkä ovat kustannustehokkaimmat tavat tukea liikenteen sähköistymistä? Muun muassa tämän kysymyksen parissa työskenteli VATT:ssa energia-, ilmasto ja ympäristöpolitiikan korkeakouluharjoittelija Saara Sumu.
Aloitan syksyllä toisen vuoden maisteriopinnot taloustieteen tutkinto-ohjelmassa Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa. Opinnoissani olen painottanut ympäristötaloustiedettä, sillä haluan valmistuttuani tehdä töitä ilmastokriisin ja luontokadon ehkäisemisen parissa ja näen taloustieteellä olevan paljon annettavaa aikamme suurten ongelmien ratkaisemisessa. Siksi harjoittelupaikka VATT:ssa energia-, ilmasto- ja ympäristöpolitiikan tutkimustiimissä tuntui lottovoitolta.
Kesän aikana pääsin tekemään monipuolisesti töitä hankkeessa, jossa tutkimme sähköautojen latausinfratukien vaikutuksia henkilöliikenteen sähköistymiseen ja sitä kautta kasvihuonekaasupäästöihin.
Työtehtäviini kuului muun muassa empiirisen kirjallisuuskatsauksen tekeminen loppuraporttia varten, löydösten esitteleminen ministeriöiden edustajille, kuvaileva tilastollinen analyysi ja graafien piirtäminen sekä liikenteen sähköistämisen kannalta olennaisen regulaation ja politiikkatoimien kartoittaminen.
Harjoittelu oli sopiva yhdistelmä kirjoittamista ja datan käsittelyä sekä ennen kaikkea taloustieteen menetelmien ymmärtämistä. Oli myös mielenkiintoista päästä osallistumaan valtioneuvoston koordinoimaan tutkimushankkeeseen ja työskennellä yhdessä esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen tutkijoiden ja Energiaviraston virkamiesten kanssa.
Tilastojen käsittelyn, numeerisen analyysin ja tieteellisen kirjoittamisen ohella opin paljon siitä, miltä liikenteen sähköistyminen näyttää taloustieteilijän näkökulmasta. Mitkä ovat kustannustehokkaimmat tavat tukea liikenteen sähköistymistä? Onko perusteltua käyttää suuria summia julkista rahaa kuluttajien suoraan tukemiseen, vai saataisiinko sama vaikutus aikaan pienemmällä budjetilla tukemalla latausinfran rakentamista?
Empiirisen tutkimuksen valossa voi todeta, että julkisen latausinfran tukeminen on huomattavasti kustannustehokkaampaa kuin suorat tuet kuluttajille. Monissa maissa julkisia tukia on suunnattu liikaa kuluttajille, ja merkittäviä kustannussäästöjä olisi saavutettu uudelleenkohdentamalla tukea kuluttajilta latausinfran rakentamiseen.
Tämä johtuu niin sanotuista epäsuorista verkostovaikutuksista: latausasemien rakentaminen edesauttaa sähköautojen lisääntymistä, kun latauksen saatavuus ei enää muodostu pullonkaulaksi. Sähköautojen määrän lisääntyminen puolestaan lisää latauspalveluiden tarjontaa, mikä edelleen lisää sähköautojen määrää. Epäsuorat verkostovaikutukset ovat toki läsnä myös kuluttajapuolelle suunnatuissa tuissa, mutta latausinfran tukemisessa niiden rooli korostuu.
Toisaalta sähköautoilun tukeminen on tärkeintä sähköistymisen alkuvaiheessa, kun verkostovaikutusten aikaansaama positiivinen kierre ei ole vielä lähtenyt liikkeelle. Julkisilla tuilla voidaan tällöin ratkaista klassinen muna–kana-ongelma, jossa kuluttajat eivät vaihda sähköautoon ennen latausinfran riittävää kehittymistä ja latauspalveluiden tarjoaminen ei ole kannattavaa liiketoimintaa ennen kuin tietty osuus autoista vaatii latausta.
Koska sähköautojen ja latauspisteiden määrä on viime vuosina kasvanut voimakkaasti niin Suomessa kuin monissa muissakin maissa, on mielestäni perusteltua kysyä, olisiko julkista rahaa viisaampi kohdentaa kulkutavan muutokseen eikä niinkään käyttövoiman muutokseen. Toisin sanoen tuettaisiin sähköisen yksityisautoilun sijaan julkista ja kevyttä liikennettä sekä yhteiskäyttöautoja, autojen vuokrausta ja muita vastaavia ratkaisuja, joihin digitalisaatio tarjoaa yhä paremmat mahdollisuudet.
Ajattelen, että olisi tärkeää niin valtiontalouden kuin ympäristönkin kannalta välttää tukien valumista niille kuluttajille, joille oma auto ei ole välttämätön tai jotka hankkisivat sähköauton myös ilman julkista tukea. Jälkimmäisessä tilanteessa tuella ei saada aikaan lisäpäästövähennyksiä, vaikka se rasittaa valtiontaloutta siinä missä muutkin menot.
Kokonaisuudessaan VATT:n harjoittelu oli erinomainen mahdollisuus syventää taloustieteen osaamista ja perehtyä itseäni eniten kiinnostaviin taloustieteen osa-alueisiin. Koen, että minulla on harjoittelun jälkeen entistä paremmat valmiudet jatkaa taloustieteen opintoja ja löytää tulevaisuudessa työtehtäviä, jotka vastaavat arvojani ja mielenkiinnon kohteitani.
Blogi
Blogit
liikenne
valtiontuki
ympäristötaloustiede
