Vanhuspalveluiden tuottavuusmittauksessa kehittämisen varaa
Kuntien itse tuottamien ja niiden yksityiseltä sektorilta ostamien vanhusten laitospalveluiden tuottavuus on laskenut. Pelkästään vanhuksen toimintakyvyn muutoksella ei voida mitata palveluiden vaikuttavuutta tai laatua. Epätarkat vaikuttavuusarviot voivat johtaa epäluotettaviin tuottavuusarvioihin. Tuottavuusmittauksen tulisi pohjautua rekisteriaineistoihin, toteaa VATT:n tutkija Tanja Saxell.
Tuottavuuskehitys oli erilaista kuntien itse tuottamissa ja niiden yksityiseltä sektorilta ostamissa vanhusten laitospalveluissa, kotipalveluissa ja perusterveydenhuollon vuodeosastopalveluissa vuosina 2008–2011. Vanhusten laitospalveluiden tuottavuus laski 4 % vuonna 2011 vuodesta 2008. Kotipalveluiden keskimääräinen tuottavuus sitä vastoin kasvoi 9 % vastaavana ajanjaksona. Lisäksi perusterveydenhuollon vuodeosastojen tuottavuus laski 7 % vuonna 2011 vuodesta 2008. Laitoshoidon tuotoksen mittarina on käytetty hoitopäivien määrää ja kotipalveluissa käyntien määrää.
Tulosten perusteella on kuitenkin mahdotonta arvioida, minkälaiseen tuottavuuskehitykseen päästään, jos esimerkiksi kotipalveluita lisättäisiin vanhusten laitospalveluiden kustannuksella. Tämä johtuu siitä, etteivät palvelut ole laadun tai asiakaskunnan suhteen keskenään vertailukelpoisia.
Vanhuspalvelujen tuottavuuteen vaikuttavat useat tekijät, jotka tulisi ottaa huomioon tuottavuuden mittaamisessa. Jotta vanhuspalveluiden tuottavuutta voitaisiin luotettavasti arvioida, tuottavuus- ja vaikuttavuusmittareita tulisi kehittää. - Palvelua käyttäneiden vanhusten toimintakyvyn muutos ei mittaa luotettavasti palvelun vaikuttavuutta, täsmentää tutkija Tanja Saxell. Tämä johtuu siitä, että vanhuksen toimintakyvyn muutokseen voivat vaikuttaa useat tekijät, kuten sairastuvuus, toimintakykymittauskäytännöt tai palveluiden tarjonta tai laatu. Jos tuottavuusarvioita korjataan epätarkoilla vaikuttavuusarvioilla, tuottavuuskehitystä koskevat tulokset saattavat olla epäluotettavampia kuin ilman kyseisiä korjauksia.
Vaikuttavuus- tai laatumittareita käytetään julkisten palveluiden tuotosten arvon määrittämisessä, sillä palveluilla ei yleensä ole markkinahintaa. Tuottavuuden mittaamisessa tulisi hyödyntää rekisteriaineistoja, jotka sisältävät yksityiskohtaisia tietoja vanhuksista ja heidän saamistaan palveluista. Rekisteriaineistojen avulla voitaisiin saada nykyistä tarkempi käsitys siitä, mitkä tekijät vaikuttavat vanhuspalveluiden tuottavuuskehitykseen ja eri palvelumuotojen tuottavuuseroihin.
Tämä Kuntaliiton toimeksiannosta tehty muistio on jatkoa Kangasharjun ym. (2010) tekemälle tutkimukselle, joka perustui samankaltaiseen, mutta huomattavasti suppeampaan aineistoon kuin nyt julkaistava selvitys. Lisäksi Kangasharjun ym. tutkivat myös palveluasumisen tuottavuuskehitystä, jota ei tarkastella tässä muistiossa. Tulokset ovat molemmissa selvityksissä melko samansuuntaisia.
Lisätietoja:
Tutkija Tanja Saxell, puh. 0295 519 460, tanja.saxell (at) vatt.fi
Julkaisu:
Vanhuspalveluiden tuottavuus ja vanhuksen toimintakyvyn heikkeneminen
VATT Muistiot 34
Julkiset palvelut ja paikallinen julkistalous
Tiedote
Tiedote
julkiset palvelut
julkisten palveluiden tehokkuus
kustannus-vaikuttavuusanalyysi
kustannustehokkuus
sosiaali- ja terveyspalvelut
terveydenhuolto
terveystaloustiede
vanhuspalvelut
väestön ikääntyminen