Koulujen väliset erot ja kouluvalinnat
14.11.2014 Blogi Mika Kortelainen Isa Kuosmanen
Koulutuksen tasa-arvo on yksi suomalaisen koulutuspolitiikan päätavoitteista. Tavoitteena on tasa-arvo paitsi koulutusmahdollisuuksien myös mahdollisimman tasalaatuisen opetuksen näkökulmasta.
Käytännössä tasa-arvon ajatellaan toteutuvan vain, jos koulujen väliset erot oppimistuloksissa ovat mahdollisimman pienet. Nykyisen hallituksen tavoitteena onkin puolittaa koulujen väliset erot perusopetuksen oppimistuloksissa vuoteen 2020 mennessä. Pitkän tähtäimen tavoitteena on poistaa erot kokonaan.
Suomalaisessa keskustelussa pidetään usein itsestään selvänä sitä, että koulujen väliset erot ovat paha asia ja että ne johtavat huonompiin oppimistuloksiin. Varmasti äärimmäisissä tapauksissa näin saattaisikin olla, mutta Suomessa koulujen väliset oppimistulosten erot ovat varsin maltilliset. Kansainvälinen oppimistuloksia käsittelevä tutkimus ei myöskään anna yksiselitteistä vastausta sille, onko oppimisen kannalta parempi, että koulut ja luokat ovat oppilasainekseltaan mahdollisimman heterogeenisia vai homogeenisia. Vielä tätäkin tärkeämpää on huomata, että Suomessa erot koulujen oppimistuloksissa heijastavat yleensä muita asioita kuin opetuksen tai koulujen toiminnan eroja. On vaikea uskoa, että opetuksen tasossa olisi nykyisin paljoakaan systemaattista vaihtelua koulujen välillä tai että sen perusteella olisi eroteltavissa yksittäisiä parempia/heikompia kouluja. Suomessa koulujen väliset erot johtuvat pääasiassa oppilaiden valikoitumisesta ja siitä, että joissain kouluissa oppilasaines on haastavampaa kuin toisissa. Siten koulujen väliset erot eivät välttämättä kerro juuri mitään opetuksen tasa-arvosta tai laadusta.
Koulutuksen tasa-arvoon liittyvissä keskusteluissa nostetaan usein esille myös vanhempien tekemät, koulujen oppilaaksiottoalueesta poikkeavat kouluvalinnat, sillä niiden uskotaan johtavan koulujen välisten erojen kasvuun. Erityisesti Helsingissä, jossa alueellinen eriytyminen on maamme suurinta, kouluvalintojen uskotaan korostaneen eri alueiden ja niiden koulujen jakautumista torjuttuihin ja suosittuihin kouluihin. Julkisuudessa onkin väläytelty kouluvalintojen kieltämistä tasa-arvosyihin vedoten.
Peruskouluvalintoja koskevasta kritiikistä on kuitenkin hyvä erottaa muutama asia. Ensinnäkin, kaikkia kouluvalintoja ei voida havaita, koska osa vanhemmista tekee kouluvalintapäätöksensä muuttamalla koulun oppilaaksiottoalueelle. Tämä vaikeuttaa kouluvalintojen vaikutusten analysointia, varsinkin kun asuinpaikkaan perustuvat valinnat olisivat mahdollisia myös ilman nykyisenlaista järjestelmää. Toiseksi, Suomea koskevaa uskottavaa kvantitatiivista tutkimusta kouluvalinnan vaikutuksista ei ole vielä tehty. Vähäiset aiheeseen liittyvät tutkimukset nojaavat pääasiassa poikkileikkaus- ja kyselyaineistoihin, joiden avulla syy-seuraussuhteen osoittaminen on kuitenkin käytännössä mahdotonta. Emme siis tiedä kouluvalintojen vaikutusta koulujen välisiin eroihin saati sitä, miten koulujen väliset erot olisivat kehittyneet, jos kouluvalintaa ei olisi vapautettu 1990-luvulla.
On sinänsä outoa, että koulutuksellisen tasa-arvon nähdään toteutuvan vain, jos koulujen väliset erot oppimistuloksissa ovat mahdollisimman pieniä. Pitää kuitenkin muistaa, että koulujen välisiä eroja tulee aina olemaan niin kauan kuin on olemassa tuloeroja ja eroja kaupungin eri osien välillä (ja kun koulut pääasiassa määräytyvät asuinpaikan mukaan). Esimerkiksi merinäköala voi riittää luomaan hyvätuloisten alueen, jolloin kyseiseen alueen koulussa on lähinnä hyvätuloisten perheiden lapsia. Tällaisessa tilanteessa ja yleisestikin ottaen valinnanvapauden ja tarjonnan rajoittaminen tuskin johtavat hyvinvointiparannuksiin.
Mika Kortelainen
Blogi
Julkiset palvelut ja paikallinen julkistalous
Tiedote
Työmarkkinat ja koulutus
koulutus
koulutusvalinnat
peruskoulu
valinnanvapaus
