Työ ei kannata – pitäisikö asialle tehdä jotain?

28.8.2015 Blogi Heikki Viitamäki

Viimeisen parin vuosikymmenen aikana kaikissa hallitusohjelmissa on todettu, että työnteon kannustavuutta parannetaan. Puoluekannasta riippumatta poliitikot korostavat, että ”työnteon pitää aina kannattaa”.

Tavoitteena on vähentää työttömyyttä, nostaa työllisyysastetta ja tehostaa talouskasvua. Entä mitä kannustavuudelle on viime vuosina tapahtunut? Ei kovinkaan paljon. Varsinkaan sen jälkeen kun räikeimmät loukkuja aiheuttavat epäkohdat poistettiin 1990-luvun puolivälissä. Työn verotusta on tosin kevennetty, etuuksien tarveharkintaa joiltain osin lievennetty ja vähäisille tuloille säädetty suojaosia. Kokonaisuudessaan vaikutukset ovat kuitenkin vaatimattomia, ja pienituloiset ovat edelleen loukussa. Tämä ilmenee VATT:n muistiossa, jossa on tarkasteltu eri tulotasoilla olevien ja erilaisia tuloja saavien perheiden työnteon kannustimia.

Loukkutilanteita syntyy esimerkiksi silloin, kun työtön alkaa tehdä palkkatyötä. Jos sovitellun työttömyysetuuden edellytykset täyttyvät, työttömyysetuus pienenee pääsääntöisesti puolella palkan määrästä. Osa jäljelle jääneestä tulonlisäyksestä menee veroihin. Samalla asumistuki vähenee. Lisäksi lapsiperheillä kotihoidon tuki pienenee ja päivähoitomaksut nousevat. Kannustinloukusta puhutaan yleensä silloin, jos näiden yhteisvaikutus, eli ns. efektiivinen marginaaliveroaste, ylittää 70–80 prosenttia. Tämä on osuus, joka palkanlisäyksestä jää saamatta.

Tarkastellaan ongelmaa vielä esimerkin avulla. Yksin asuva työtön hakeutuu ansiotyöhön, josta saa palkkaa 1 200 euroa kuukaudessa. Jos hän tienaa satasen lisää, marginaalivero vie siitä noin 34 euroa. Työttömyysetuus pienenee 50 euroa, jonka nettovaikutus verotus huomioon ottaen on noin 40 euroa. Kun veronalainen tulo lisääntyy 50 euroa, asumistuki vähenee noin 16 euroa. Efektiivinen marginaaliveroaste on 90 prosenttia, ja satasen lisäpalkasta jää kymppi käteen kuukaudessa.

Kannustinloukussa ovat erityisesti pienituloiset yksin asuvat, yksinhuoltajat ja muut lapsiperheet. He voivat saada esimerkiksi työmarkkinatukea tai ansiopäivärahaa. Kahden huoltajan perheissä puoliso voi olla vaikka pienipalkkaisessa osa-aikatyössä tai saada kotihoidon tukea. Kannustimet ovat erityisen huonot yksinhuoltajilla ja lapsiperheillä. Mitä enemmän lapsia, sitä heikommat ovat kannustimet. Tämä johtuu muun muassa siitä, että asumistuki lisääntyy perheen koon kasvaessa, minkä johdosta loukkutilanteet ulottuvat ylemmille tulotasoille. Jopa keskituloiset lapsiperheet joutuvat niihin.

Entä mitä voidaan tehdä? Usein ehdotetaan työtulojen verotuksen keventämistä. Tämä on tehty yleensä työtulovähennystä korottamalla. Toimenpide on kuitenkin tehoton, jos halutaan purkaa kannustinloukkuja, sillä tällainen veronkevennys kohdistuu lähes kaikkiin palkansaajiin ja yrittäjiin. Siinäkin tapauksessa, että vähennys kohdennetaan pääosin pieniin työtuloihin, jo muutaman prosenttiyksikön veronkevennys on julkiselle sektorille kallis. Eikä kannustavuuden parantumista juuri huomaa, jos efektiivinen marginaaliveroaste lähentelee 100 prosenttia. Ilmiö havaitaan siinäkin, että tuloverotusta on kevennetty merkittävästi 1990-luvun puolivälistä lähtien, mutta loukut eivät ole kadonneet minnekään.

Jos kannustinloukkuja halutaan oikeasti purkaa, tarveharkintaisia etuuksia on leikattava ja niiden määräytymisperusteita on muutoinkin muokattava. Samalla on muistettava, että jos ensisijaisia etuuksien leikataan, useat perheet päätyvät toimeentulotukiluukulle.

Kannustinloukkujen purkaminen on myös nykyisen hallituksen listalla. Hallitus painottaa sitoutumistaan toteamalla yleisesti, että se on ”… uudistuksiin kykenevä ratkaisujen hallitus”. Jää nähtäväksi, miten loukkujen purkaminen siltä onnistuu. Ainakin ongelma on tiedostettu, sillä ohjelmansa mukaan hallitus aikoo luoda osallistavan sosiaaliturvamallin ja toteuttaa perustulokokeilun.

Heikki Viitamäki
erikoistutkija
heikki.viitamaki (at) vatt.fi

Blogi Sosiaaliturva, verotus ja tulonjako Tiedote asumistuki julkinen talous kannustimet kotitaloudet käyttäytymisvaikutukset lastenhoidon tuet mikrosimulointi politiikkatoimenpiteet sosiaaliturva tulonjako työllisyys työn tarjonta työttömyys verotus