Sähkönsiirrossa on kyse sadoista miljoonista euroista

22.4.2024 Blogi Mikael Collan

Sähkön siirtohinta käyttäjille on noussut merkittävästi vuoden 2011 jälkeen. Blogissaan VATT:n ylijohtaja Mikael Collan analysoi sähkön siirtohintojen nousun syitä ja perittävien maksujen kohtuullisuutta yli vuosikymmenen aikajaksolla. Kyse on huikeista rahasummista – sadoista miljoonaista euroista, kirjoittaa Collan. Tämä on kaksiosaisen blogisarjan ensimmäinen osa.

Mikael Collan

Muistatteko Tapanin ja Hannun? Ne olivat tuhoisia talvimyrskyjä, jotka runtelivat maatamme vuoden 2011 lopulla. Sähkökatkoja oli noin 300 000 käyttöpaikassa, metsää kaatui 100–150 miljoonan euron arvosta. Tuhot olivat normaalivuoteen verrattuna arviolta viisinkertaiset.

Myrskyillä oli seurauksia myös sähkönsiirtoa harjoittaville verkkoyhtiöille, joille asetettiin kohtalaisen kovia vaatimuksia toimitusvarmuudesta. Käytännössä verkkoyhtiöiltä ryhdyttiin vaatimaan investointeja, jotka takaavat asiakkaiden sähkönsaannin myös poikkeustilanteissa.

Vaatimus verkkoyhtiöiden investoinneista runnottiin läpi nopeasti. Parantamisen varaa jäi jälkikäteen arvioituna moneen asiaan – jopa niin, että lopulta on kysyttävä, ovatko sähkön siirrosta suomalaisilta nykyisin perittävät maksut enää kaikilta osin kohtuullisia.

Yli-investointien dilemma

Vaatimuksia sähkönsiirron toimitusvarmuudesta asetettiin siis myrskyjen jälkeen laajasti, mutta päätökset investoinneista jätettiin pitkälti verkkoyhtiöille itselleen. Asia on ongelmallinen, sillä yhtiöiden asiakkailtaan laskuttama kohtuullinen tuotto määräytyy tehtyjen verkkoinvestointien perusteella. Mitä suuremmat investointikustannukset ovat, sitä enemmän yhtiöt saavat asiakkailtaan laskuttaa.

Yli-investointiin ohjaava dilemma tunnetaan jo pitkältä ajalta. Suomessa se saattaisi ilmetä muun muassa mahdollisten kustannuksia alentavien poikkeusten käyttämättä jättämisenä ja sellaisina investointivalintoina, jotka eivät ole kustannustehokkaimpia asiakkaan kannalta, vaan sellaisia, jotka maksimoivat investoivan yhtiön voiton.

Kuluttajaa myrskytuhoilta suojaavien investointien hinnaksi on arvioitu kolme miljardia euroa, mikä on tasaisen laskukaavan mukaisesti 75 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä vastaa useamman tavallisen vuoden myrskytuhojen kustannuksia joka vuosi – eli maksamme varautumisesta vähintään tuplasti verrattuna kuluihin, jotka syntyisivät itse vahingoista.

Teoriassa Energiavirasto valvoo investointeja ja hyväksyy yhtiöiden investointisuunnitelmat käytyään ne tarkasti läpi. Käytännössä ei kuitenkaan voida olettaa Energiaviraston tuntevan yksittäisiä investointikohteita kautta Suomen kovinkaan hyvin. Investointisuunnitelmien tarkka läpikäynti tai luotettavien arvioiden tekeminen mahdollisista yksittäisistä yli-investoinneista ei ole käytännössä mahdollista.

Siirtoyhtiön omistajalla on väliä

Kestopuheenaiheeksi on jäänyt, että valtio-omisteinen Fortum myi sähkönsiirtoliiketoimintansa kansainväliselle sijoittajakonsortiolle vuonna 2013. Usein arvellaan, että yksityisomisteinen nykyinen Caruna toimisi eri tavalla kuin osittain valtio-omisteinen Fortum olisi toiminut.

Yksiselitteistä todistusaineistoa tukemaan tällaista ajatusta ei kuitenkaan Suomesta ole.

Tiedetään, että kansainvälisesti yksityisomisteiset jakeluverkkoyhtiöt nostavat olennaisesti korkeampia tuottoja ennen korkoja ja veroja (EBIT) kuin julkisomisteiset. Oman pääoman tuotolla (ROE) mitattuna roolit kuitenkin vaihtuvat, ja julkisomisteiset yhtiöt näyttävät olennaisesti korkeampia tuottolukuja.

Asia ei ole erityisen yksinkertainen, koska kirjanpidossa näytettyihin tuottoihin vaikuttavat monet asiat, erityisesti käytetty rahoitusrakenne ja siihen liittyvät vieraan pääoman kustannukset. Nykyisen tiedon valossa voikin sanoa, että asiaa pitäisi tutkia lisää – eli on liian aikaista vetää johtopäätöksiä siitä, käyttäytyvätkö julkisomisteiset jakeluverkkoyhtiöt eri tavalla kuin yksityisomisteiset.

Yhtiöiden taseista kuitenkin selviää, että yhtiöiden välillä on eroja. Esimerkiksi velkavivun käyttö on muutamissa yksityisomisteisissa yhtiöissä erittäin voimakasta, kun taas useissa julkisomisteisissa yhtiöissä ei käytetä velkavipua lainkaan.

Uusi valvontamalli nosti hintoja

Sähkön siirtohinnat nousivat voimakkaasti vuonna 2016. Nousun veturina toimi saman vuoden alusta voimaan tullut Energiaviraston määrittämä sähkönsiirron valvontamalli ja siihen tehdyt muutokset liittyen pääoman kohtuullisen tuoton laskentatapaan. Tuolloin voimaan tullut laskentatapa nosti arviota riskittömästä korosta parilla prosenttiyksiköllä. Lisäksi arviota yhtiöiden riskisyydestä, ja näin ollen niiden oman pääoman riskikorjatusta tuottovaatimuksesta, reivattiin ylöspäin siten, että vaikutus yhtiöiden kokonaistuottoon oli yhden prosenttiyksikön luokkaa.

Yhteensä kolmen prosenttiyksikön nousu voi kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta mittasuhteiltaan kyseessä oli itse asiassa sallitun tuottotason tuplaantuminen. Tuolloin elettiin myös niin sanottujen nollakorkojen aikaa. Kun sallittu tuottotaso nousi voimakkaasti, jakeluverkkoyhtiöt nostivat myös hintojaan kerätäkseen asiakkailtaan korkeamman sallitun tuoton mukaista voittoa. Jälkikäteen tiedämme, että toteutunut tuottojen nousu oli huomattava, eli yhtiöt myös käyttivät mahdollisuutta hyväkseen.

Sähkönjakeluverkkoyhtiöiden tuotot pomppasivat voimakkaasti siirryttäessä edelliseltä valvontakaudelta, joka päättyi vuoden 2015 loppuun, uudelle kaudelle 2016–2019. Kun esimerkiksi vuonna 2015 oman pääoman tuotto jakeluverkkoyhtiöille kollektiivisesti oli ollut reippaasti alle kymmenen prosenttia, oli se vuosina 2016–2019 jokaisena vuonna yli kaksikymmentä prosenttia.

Yhtiöt ovat toimineet laillisesti

Hämmästyttäväksi asian tekee se, että sähkön siirtohinnan nousun veturina toimi muutos valvontamallissa – eli mallissa, jonka tarkoituksena pitäisi olla ”suojella” kuluttajaa ja estää monopoliasemassa toimivia yhtiöitä tavoittelemasta ylisuuria voittoja.

On tärkeää huomata, että sähkönsiirtoyhtiöt eivät ole toimineet väärin tai laittomasti, vaan ne ovat noudattaneet Energiaviraston päättämää mallia. Markkinoilla tuottotason tuplaantumisella on yleensä erittäin merkittävä vaikutus yrityksen arvoon. Sähkönsiirtoyhtiöiden omistajat siis mahdollisesti jopa tuplasivat myös sijoituksensa arvon yhdessä yössä uudenvuoden aattona 2015, kun siirryttiin vuoden 2016 puolelle.

Verkkojen arvostus valvontamallissa on ylikorkea

Sähkön siirtohintoja ovat vuoden 2011 jälkeen nostaneet sekä toimitusvarmuusvaatimukset että valvontamallin muutokset. Kolmantena hintoja on nostanut vielä valvontamallin tuotonlaskennassa käytetyn verkko-omaisuuden arvostuksen nousu.

Vuoden 2022 loppuun asti valvontamallissa verkko-omaisuuden arvo määriteltiin tietyin väliajoin uudelleen. Tämä tarkoittaa, että myös kauan sitten tehtyjen verkkoinvestointien arvoa päivitetään, minkä seurauksena ne tyypillisesti saavat alkuperäistä investointikustannustaan korkeamman arvostuksen. Valvontamallissa ilmoitettu verkkojen arvostus ei siis vastaa siirtoyhtiöiden virallisissa, muun muassa veroviranomaisille luovuttamissa, taseissaan ilmoittamaa verkkoihin sitoutunutta poistamatonta pääomaa, vaan arvostus eroaa siitä olennaisesti. Kollektiivisesti ero virallisiin taseisiin on ollut miljardeja euroja.

Tämä tarkoittaa, että Energiaviraston valvontamallissa sallittu kohtuullinen tuotto lasketaan arvolle, joka ei vastaa toteutuneita kustannuksia.

Puuttuuko EU asiaan?

Euroopan unionin sähkömarkkina-asetuksen mukaan verkkopalvelumaksujen on oltava kustannusta vastaavia ja avoimia. Maksuissa on myös otettava huomioon tarve turvata verkon käyttövarmuus ja joustavuus ja niiden on vastattava todellisia kustannuksia, sikäli kuin nämä ovat verrattavissa tehokkaan ja rakenteeltaan vastaavan verkonhaltijan kustannuksiin, ja maksuja on sovellettava syrjimättömästi.

Erityisesti asetuksessa merkittävää on kustannusvastaavuus – eli ajatus siitä, että verkkopalvelumaksujen olisi vastattava todellisia toteutuneita verkkopalvelun järjestämisestä koituneita kustannuksia.

Kun Energiavirasto käyttää verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman kustannusten (eli sallitun kohtuullisen tuoton) laskennassa olennaisesti muuta kuin sellaista verkon arvostusta, joka vastaa todellisuudessa verkkoon sitoutunutta poistamatonta hankintamenoa siten kuten yhtiöt itse sen ilmoittavat, herää kysymys, että onko valvontamalli kustannusvastaavuutensa osalta linjassa sähkömarkkina-asetuksen kanssa?

Nämä ovat niin sanottuja miljoonan euron kysymyksiä – tai oikeastaan satojen miljoonien eurojen kysymyksiä.

Yhtiöt ovat saaneet vuosina 2016–2020 periä asiakkailtaan huikean summan, hieman yli 1,8 miljardia euroa tuottoa, laskennalliselle verkon arvolle, jota vastaavia investointeja ei löydy yhtiöiden virallisista taseista.

Valvontamallista on tehty kantelu Euroopan komissiolle. Kun kantelu on käsitelty, tiedetään, onko Suomessa käytetty valvontamalli linjassa EU-asetuksen kanssa.

Lue täältä kaksiosaisen blogisarjan toinen osa Sähkönsiirron valvonta vaikuttaa suuresti hintoihin – muutokset valvontamalliin oikean suuntaisia (19.6.2024)

Julkaisuja aiheesta:

Collan, Mikael; Huhta, Kaisa; Järventausta, Pertti; Liski, Matti (2022): Kustannusvastaavuus ja tasapainoiset vaikuttamismahdollisuudet tärkeitä sähkönsiirrossa. VATT Muistiot 68.

Työ- ja elinkeinoministeriö (2022): Akateeminen työryhmä sähkönsiirron ja -jakelun tariffien laskentamenetelmistä, työryhmän lausunto Energiavirastolle.

Blogi Blogit VATT energiavirasto investoinnit siirtohinta siirtoyhtiöt sähkö sähkömarkkinat sähkönsiirto valvontamalli verkkoyhtiöt