Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle matkailijaveroa koskevaksi lainsäädännöksi (Valtiovarainministeriö)

31.8.2026 Teemu Lyytikäinen

Valtiovarainministeriö on pyytänyt VATT:lta lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle matkailijaveroa koskevaksi lainsäädännöksi.

Lausunto valtiovarainministeriölle

Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/35084/2025-VM-157
Lausunnon diaarinumero: VATT/289/00.03.00/2026

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi matkailijaverolaki, joka antaisi kunnille mahdollisuuden ottaa käyttöön kunnan alueella tapahtuvaan vastikkeelliseen majoittamiseen kohdistuva vero. Veroprosentti olisi kunnan valittavissa ja suuruudeltaan 2—5 prosenttia. Veron tuotto tilitettäisiin kunnalle.

Matkailijaveron käyttöönoton mahdollistaminen kunnille on perusteltua kuntien talouden vahvistamisen näkökulmasta. Matkailijaveron avulla voidaan myös kompensoida turismista kunnalle aiheutuvia kustannuksia ja alueen asukkaille aiheutuvia haittoja. Matkailijaveron tuomat lisäverotulot mahdollistavat muiden paikallisten verojen alentamisen tai tulot voidaan käyttää kunnan palveluihin. Siten matkailijaveron avulla voidaan levittää matkailun taloudellista hyötyä laajemmin kuntalaisille. Matkailijaverolla voidaan myös pyrkiä rajoittamaan matkailijamääriä, mikä on muuttunut aiempaa vaikeammaksi esimerkiksi kaavoituksen keinoin, kun lyhytvuokrauksen alustat mahdollistavat asuntokannan muuntamisen matkailijoiden käyttöön.

Matkailijaveron käyttö on kunnalle houkutteleva vaihtoehto, sillä sen avulla voidaan kerätä verotuloja alueen ulkopuolisilta veronmaksajilta. Toisaalta matkailijavero heikentää kunnan houkuttelevuutta matkakohteena. Kunnan päättäjät joutuvat tasapainottelemaan verotulonäkökulman ja kilpailukyvyn välillä.

Matkailijaveron käyttöönoton haittapuolena voidaan pitää kunnille, Verohallinnolle ja majoittajille koituvia hallinnollisia kustannuksia.

Esityksen mukainen matkailijaveron toteuttaminen oma-aloitteisena prosenttiperusteisena verona on hyvin perusteltu. Prosenttiperusteinen vero on helpompi toteuttaa laajapohjaisena kaikkea majoitustoimintaa koskevana verona kuin määräperusteinen vero, joka vaatisi yöpymisten ja majoittujien määrän seurantaa. Oma-aloitteisuus puolestaan tarkoittaisi, että verovelvollinen laskisi matkailijaveron määrän itse ja tilittäisi sen itse. Majoittajilta ei vaadittaisi rekisteröitymistä, mikä lieventää hallinnollista taakkaa. Toisaalta oma-aloitteinen vero saatetaan jättää suorittamatta tai laskea virheellisesti. Myös vuokratulojen verotus perustuu verovelvollisen omaan ilmoitukseen ja tutkimuksessa on havaittu merkittävää vuokratulojen ilmoittamatta jättämistä (Eerola ym., 2026). Vuokratulojen ilmoittamatta jättäminen keskittyy pienimuotoista vuokraustoimintaa harjoittaviin vuokranantajiin. Matkailijaveronkin osalta on oletettavaa, että pienimuotoista majoitustoimintaa harjoittavien keskuudessa tapahtuisi ilmoitusvirheitä ja veronkiertoa, mikä voi tehdä verovalvonnasta hankalaa ja kustannustehotonta, kun yksittäiseltä majoittajalta kerättävä verotulo on pieni.

Matkailijaverotulojen määrää riippuisi kuntien valitsemista veroprosenteista sekä majoituspalvelujen kysynnän ja tarjonnan reagoinnista veroon. Esityksessä arvioidaan Rosselló-Nadalin ja Sardin (2026) tutkimuskatsauksen perusteella kysynnän olevan varsin joustamatonta, jolloin verotulon väheneminen matkailijamäärän vähenemisen myötä jäisi pieneksi. Tutkimustuloksiin ja niiden soveltuvuuteen Suomen tilanteeseen liittyy epävarmuutta, mutta esityksen laskelmissa hyödynnetään parasta käytettävissä olevaa arviota matkailijamäärien reagoinnista veroon. Matkailijamäärän mahdollista muutosta arvioitaessa on syytä huomioida, että matkailijavero voi vaikuttaa myös kuntapäättäjien käyttäytymiseen. Matkailijavero voi lisätä matkailun hyväksyttävyyttä kunnissa ja siten vaikuttaa esimerkiksi hotellien kaavoitusta ja matkailua tukevaa infrastruktuuria koskeviin päätöksiin. Jos kaavoitus on matkailualan kasvun sitova rajoite, voi matkailijaveron mahdollistaminen jopa johtaa matkailijamäärien kasvuun Suomessa.

Matkailijaveron merkitys kuntien taloudelle vaihtelisi voimakkaasti riippuen veropohjan suuruudesta väestöön suhteutettuna. Esityksessä arvioidaan matkailijaverotulojen keskittyvän kuntiin, joiden taloudellinen tilanne on jo muutenkin hyvä (kunnallisveroprosentin suuruudella arvioituna). Matkailijaveroa ei tällä esityksellä sisällytettäisi kuntien valtionosuusjärjestelmään kuuluvaan laskennallisten verotulojen tasausjärjestelmään. Matkailijaveron sisällyttäminen tasausjärjestelmään kasvattaisi valtionosuuksia kunnissa, joissa matkailijaveropohja asukasta kohden on keskimääräistä pienempi ja vähentäisi valtionosuuksia matalan matkailijaveropohjan kunnissa. Valtionosuuksien muutosten on puolestaan havaittu vaikuttavan laajasti kuntien talouteen ja työpaikkamääriin (Lyytikäinen ym., 2026). Matkailijaveron lisääminen veropohjan tasausjärjestelmään heikentäisi kuntien kannusteita matkailua lisääviin toimiin (esim. kaavoitus). Veroprosentin nostosta aiheutuva lisäverotulo kuitenkin hyödyttäisi kuntaa täysimääräisesti. Matkailijaveron lisääminen veropohjan tasausjärjestelmään saattaisi olla teknisesti haastavaa, sillä tietoja veropohjan suuruudesta kertyisi kaiketi vain veron käyttöön ottaneista kunnista.

Lähteet:

Eerola, E., Kosonen, T., Kotakorpi, K., & Lyytikäinen, T. (2026). Tax compliance in the rental housing market: Evidence from a field experiment. American Economic Journal: Economic Policy, 18(2), 181-211.

Lyytikäinen, T., Ramboer, S., & Toikka, M. (2026). Fiscal transfers to local governments and the distribution of economic activity. American Economic Journal: Economic Policy, tulossa.

Rosselló-Nadal, J. & Sard, M. (2026) Tourism Taxation: Balancing revenues, competitiveness and sustainability in destination management, Tourism Management, 113.

________

Hakola-Uusitalo Tuulia
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus

Lyytikäinen Teemu
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus